Miksi tunnen näin?

Vierailija

Kaipailen kommentteja ja kokemuksia, onko teille koskaan käynyt näin.

Kun tuntuu että pää kohta räjähtää,eikä oikein ole sellaista ystävääkään kennelle tästä kertoisi.

Minulla on perhe, mies, lapsi, kiva asunto ja muutenkin kaikin puolin asiat hyvin. Normaaleja riitoja meillä joskus on. Meidän suhde on sellainen intohimoinen, eli rakastetaan ja riidellään rajusti. Rakastan miestäni yli kaiken enkä iki maailmassa pettäisi. Nyt kuitenkin viime aikoina olen ajatellu toista. Tämä toinen on, voitaisiinko sanoa, " hyvä ystäväni" . Ja viime aikoina on tuntunut että meidän välillä on muutakin kemiaa kuin pelkkä ystävyys. Mitään ei kuitenkaan ole koskaan tapahtunut välillämme.

Olen menneisyydessä joskus pettänyt edellistä poikaystävääni. Tilanne oli kuitenkin silloin hieman toinen. Uskottelin itselleni rakastavani silloista kumppaniani, mutta kuitenkin päädyin pettämään. Ja jälkikäteen olen tajunnut etten todella rakastanutkaan häntä.

Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin aivan toinen, en ikinä haluaisi erota miehestäni saatikka pettää häntä. Miksi kuitenkin ajattelen toista? Kuullessani hänen äänensä, tai kun tapaan hanet, minulla on " perhosia vatsasssa" Tunne on samanlainen kuin juuri rakastuneena. Miksi näin on, vaikka olen onnellinen nykyisen mieheni kanssa? Menneisyyttäni ajatellen, pelkään että päädyn pettämään vaikkeen haluaisikkaan. Ja näin tuhoaisin kaiken.

Onko se elämässä ja pitkässä parisuhteessa niin että eteen tulee aina joskus kiusauksia, joille pitäisi pystyä sanomaan ei. Miksi se on aina niin että ruoho siellä aidan toisella puolella näyttää niin paljon paremmalta.



Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta haluaisin todella kuulla kommentteja ja onko kukaan muu ajautunut vastaavaan tilanteeseen, ja miten siitä selviää.

Kommentit (13)

Vierailija

Minä tykkään flirttailla ja jos ja kun saan siihen aika ajoin vastakaikua niin sepäs tuntuu mukavalle.Homman voi jättää siihen, tulee hyvä mieli tietää ettei ole se mörökölli ketä ei kukaan diggaa,siis kyseenalaistatko itsesi?

Vierailija

mutta hyvässä suhteessa ne koettelut kestetään. Mun mielestä itse täytyy miettiä asia itselle selväksi. Ei pidä olla liikaa tunteen vietävissä. Nauti tunteesta mut jätä se siihen! Koska todennäköisesti se on parasta mitä siitä suhteesta voit saada. Joskus kai tasapaksu kotona lapsen hoitaminen tai muuten turvallisen tylsähkö elämä saattaa altistaa moisille hurahduksille. Itse olen aiemmissa suhteissa elänyt villistikin ja myös pettämistä tms. kuvioissa. Nykyisen miehen tavattuani (10v yhdessä) kuitenkin totesin löytäneeni ihanan ihmisen, ystävän ja elämäni miehen, himo rakastajan (no niin, asiaan...) ja päätin että haluan elää hänen kanssaan elämäni. Ja pettämisen välttääkseni myös olen PÄÄTTÄNYT olla hänelle uskollinen, koska rakastan häntä ja haluan yhä olla hänen. Se ei silti taas poissulje em. hurahduksia. Tunteita tulee ja tunteita menee, mutta en anna sen vaikuttaa elämäämme. Eli mielestäni tärkeintä on päättää mitä elämältä haluaa. Jos odottaa että tunteet säilyisivät aina samoina tai seuraa tunteitaan ehdoitta, niin silloin ei voi sitoutua yhteen ihmiseen.



Ja käännä vielä toisinpäin: jos itse petät sallitko myös miehellesi saman? Kerran petetty suhde ei koskaan palaa ennalleen, ei silti vaikka puolisosi ei tietäisi asiasta! Onnea elämääsi ja pysy lujana tärkeinä pitämillesi asioille!

Vierailija

Päätä ettet petä, pidä pää kylmänä, mutta nauti ihastuksen tunteesta. Ajattele miten paljon sulla on menetettävää, jos ajattelet pettää. Onko se sen arvoista? Pitkässä suhteessa tulee suvantovaiheita ja alkaa kaivata ihastumisen tunnetta. Ei ole olemassa vain yhtä ihmistä ja oikeaa, jonka kanssa voi tuntea kemiaa ja ihastumisen tunteita, vaan niitä ihmisiä voi tulla matkan varrella vastaan useampiakin. Ja jotkut meistä ovat herkempiä ihastumaan kuin toiset. On sitten eri asia mitä niiden tunteiden kanssa tekee, jääkö vaan turvallisesti unelmointiasteelle vai tekeekö jotain, mikä voi tuhota paljon hyvää, ottaako riskin.

Vierailija

Kun omalla tavalla tunnen jo pettäneeni jos annan itselleni luvan olla ihastunut vaikkei mitään tapahtuisikaan. Tiedän mitä minulla on pelissä, enkä sitä halua enkä aio menettää. Tämä vaan tuntuu niin vaikealta. Miksi elämän pitää koetella minua näin?

ap

Vierailija

Kun kyse ei ole hellyyden tai jaksamisen puutteesta. Meillä hoidetaan myös parisuhdetta. Meidän parisuhteesta ei puutu mitään. Eikä elämä/parisuhde mielestäni tunnu mitenkään tylsältä. Sehän tässä se pointti onkin. Kaikki on hyvin, mutta silti pelkään sopivan tilaisuuden tullen pettäväni. Tätä on ehkä hieman vaikea selittää, mutta se toinen ihminen vie vain jalat altani aina kun kuulen hänen äänensä. Vaikka kuinka yritän ajaa hänet pois mielestäni niin se ei vaan onnistu. Enkä valitettavasti pääse hanestä eroonkaan, sillä joudun, tavallaan työnpuolesta, olemaan häneen yhteydessä usein.

Haluaisin vaan neuvoja, miten voisin unohtaa tälläiset ajatukset, sillä se on todella sitä mitä haluan. Tiedän sen elämästä ettei se vaihtamalla parane. Haluan säilyttää nykyisen suhteeni elämän loppuun saakka ja siksi kyselen neuvoja.

Vierailija

alkoi reilut kolme vuotta sitten, kun rakastuin tähän mieheenJa pettänytkin olen omaa miestäni tämän kanssa, tosin siitä on jo pari vuotta. Välillä unohdan koko jutun, mutta auta armias, kun näen tämän ihastuksen tai kuulen radiosta biisin, joka liittyy siihen, haistan kaupan kassajonossa miehen käyttämän partaveden tuoksun... mitä tahansa. Voi mennä monta päivää taistellessa tätä " rakkautta" pois mielestä. Kunpa joku viisas osaisi kertoa minulle, miksi??? Muuten meidän parisuhteemme on hyvin samanlainen kuin sinä kuvasit suhdettanne....

Vierailija

Kuten jo aiemmin sanoin, en aio petää. Tiedän että se olisi väärin, enkä voisi enää sen jälkeen elää nykyisessä liitossani. Täytyy vaan yrittää selvitä näiden tunteiden yli. Mikäli oikein ajatuksianne tulkitsin, on mukava huomata etteivät tunteeni ole väärin ja etten ole ainoa jolle näin käy. Niiden yli on vaan päästävä, tavalla tai toisella.

ap.

Vierailija

Näinhän se juuri on:



Onko se elämässä ja pitkässä parisuhteessa niin että eteen tulee aina joskus kiusauksia, joille pitäisi pystyä sanomaan ei. Miksi se on aina niin että ruoho siellä aidan toisella puolella näyttää niin paljon paremmalta.





Pitkä parisuhde joskus tuntuu todellllla tylsältä. Onhan se niin, että jos joka päivä saa chateaubriandia niin sekin alkaa maistuun jossain vaiheessa puurolle. Kyllä ihmiset ihastuvat toisiin varsinkin tällaisessa pienilapsivaiheessa kun aikaa ei ole toisen hellimiseen tai jaksamistakaan. Mutta teot ovat sitten eri asia. Itse otat vastuun haluatko parantaa nykyistä suhdetta vai lähdetkö hetken huuman perään. Itse en usko että vaihtamalla paranee. Paitsi äärilaitatapauksissa.

Vierailija

jotkut ovat vakaasti sitä mieltä, että ihmisellä voi olla elämänsä aikana useampi " se oikea" , eri elämänvaiheessa ja henkisen kehityksen vaiheessa eri ihminen ja siksi uudet suhteet ja avioliitotkin olisivat perusteluja. Jotkut ajattelevat, että kun on sitouduttu eletään sitten loppuelämä yhdessä, oltiin onnellisia tai ei, vaikeuksien ja kiusausten läpi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat