Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kotihoidon kannattajat: Onko kotihoito aina oikeasti lapselle parempi vaihtoehto?

Vierailija

Olen itsekin kotihoidon kannattaja. En nyt etsi synninpäästöä itselleni koska en jaksaisi enää hoitaa lastani kotona. Vaan oikeasti mietin että olisiko lapselle sittenkin parempi ryhmähoidossa.



Aina sanotaan että normaali arki riittää. Mutta en jaksa pitää meillä mitään malliarkea. Olen yksinäinen, pelkään että lapsikin on. Emme ulkoile säännöllisesti, en tee kahta lämmintä ateriaa päivässä, toisia lapsia poika tapaa vain tunnin viikossa muskarissa, eikä juuri muita ihmisiä ollenkaan; vain mummo käy kylässä monta kertaa viikossa. Välillä tuntuu että lapsen olisi arempi jossain missä olisi kavereita, säännölliset ulkoilut ja ruuat, ohjattua tekemistä. Vai onko todella parempi että saa olla kotona kanssasi, sillä enimmäkseen se on vain olemista ja kun sosiaaliset suhteetkin jää olemattomiin...=(

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Pitäisikö sinun mieliksesi sanoa, että meidän lapset eivät ole ollenkaan sosiaalisia? En minä ole väittänyt, että meidän lapset ovat kaikkein sosiaalisimpia, ja tietysti luonnekin vaikuttaa asiaan. Aina on ollut ujompia ja itsekseen viihtyviäkin, minäkin olen aina viihtynyt kotona. Tykkään kyllä tavata muita ihmisiä ja minulla on ystäviä, mutta en kaipaa jatkuvaa kontaktia kanssaihmisiin. Varmaan sekin on vaikuttanut tähän kotiäidin " uravalintaani" . Lapseni ovat sosiaalisempia kuin minä! He ovat varmaan tulleet mieheeni...Mutta edelleen, lasten ope sanoi, että lapsemme tulevat hyvin toimeen muiden kanssa, eikä heillä ole ollut ongelmia. Tarkoitin siis sitä, että vaikka lapset ovat kotihoidossa kouluikään saakka, se merkitse sitä, että heistä tulisi jotenkin automaattisesti ujoja ja syrjäänvetäytyviä. t. 14

Vierailija

Koska en hirveästi nauti kotona olemisesta, olen tosi yksinäinen, itkeskelen, en jaksa leikiä ja järjestää ohjelmaa, ulkona käydään joskus vain lyhyesti kerran päivässä, ruokaakin teen vain välillä (eikä poika edes tykkää siitä). Kuulostan varmaan aika masentuneelta, mutta kun on alkanut pelottaa että onko lapselle sittenkään parasta olla täällä tällaisen äidin kanssa näkemättä juuri muita ihmisiä ollenkaan. Ap

Vierailija

olemalla muka lastenhoitaja ? Tyyliin " en ikinä veisi lastani hoitoon kun olen itse nähnyt hoitajana vaikka mitä " . kirjoitustyylistä päätellen yksi ja sama henkilö jota vituttaa olla kotiäitinä mutta muuallekaan ei pääse...

Vierailija

ulkoilee joka pvä riitätävästi, kyläilee, vie harrastuksiin yms. Nin monessa päiväkodissa työskennelleenä olen henk.koht sitä mieltä, etten omia laita ikinä pk.hoitoon!

Vierailija

viedä lapsenikin sinne... Kuulkaa työntekijät, jotka täällä näitä kauhujuttuja levittelette: eikö näihin toimintatapoihin olisi kannattanut puuttua silloin töissä ollessaan. Ihmettelen!

Vierailija

Ulkoilen lasten kanssa päivittäin ja teen ruoatkin itse. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä meidän arkinen elämä näin pienille riittää. Meillä on omat rutiinimme ja päiväohjelmamme. En usko hetkeääkn, että joku minulle täysin vieras/vieraat ihmiset päivähoidossa voisi kasvattaa lapsiani tämän paremmin. Haluan itse valita mitä arvoja/käytöstapoja heille opetan. Päivähoidon arki on niin karua (täällä Helsingissä ainakin), että en todellakaan vie lapsiani ennen kolmea vuotta ulkopuoliselle hoitoon. Tietysti on tilanteita jolloin lapsi hyötyy enemmn kodin ulkopuolisesta hoidosta. Nämä ovat kuitenkin kapea marginaali. Usein lapsi viedään omasta mukavuuden halusta tai heikosta itsetunnosta tai yksinkertaisesti siitä syytä, että naapurin Marjakin näin teki. Tämä on mielestäni sääli!

Vierailija

tulee eskariaikana shokkiterapiaa. lapsi ehkä puhuu eri tavalla kuin muut tai ei täysin sopeudu ryhmään. joutuu heti kiusattujen listalle. ja eikun kouluun seuraavana vuonna.

Vierailija

lapsi haluaa kuulua johonkin sosiaaliseen ryhmään - meidän luokkalaiset, meidän eskarilaiset, meidän päiväkotiryhmäläiset jne

Valitettavasti moni äiti ei sitä tajua, lapsi tarvitsee muutakin seuraa kuin vanhempansa. Tarvitseehan äitikin muuta seuraa kuin pelkän lapsensa.

Vierailija

Entäpä jos ihan oikeasti ovat olleet töissä pk:ssa? Minäkin olen ollut vuosina 1991-94 monessa eri pk:ssa töissä ja nähnyt monenlaista, mm. lasten nippailua, ihan pienten nimittelyä, syömään ja potalle pakottamista, välinpitämättömyyttä ja erittäin paljon oli sitä, että vanhemmista juoruiltiin ja kaikkia moitittiin selän takana. Edestä päin oltiin tosi ystävällisiä. Oli ihan ok paikkojakin ja mihinkään ihan hirveään en törmännyt. Pahinta oli se, miten vähän hoitajia välillä oli suurenkin lapsiryhmän kanssa. Kyllä minä silloin ajattelin jo, että pk:iin en kyllä lapsiani vie. Mutta eihän aina kaikilla ole mahdollisuutta valita, elämä ei aina mene niinkuin on suunnitellut.

t.14

Vierailija

Tässä ketjussa keskustellaan vaan vaihtoehtoakselilla kotihoito-päiväkoti. Mutta onhan perhepäivähoitokin olemassa ja itse olen vienyt hyvällä omalla tunnolla molemmat lapset alle vuoden ikäisenä päivähoitoon perhepäivähoitajalle. Lapsirakas täti, pieni ryhmä, kotona hoitoahan sekin on, perhepäivähoitajan kotona. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy lapselle sekä isään, äitiin että hoitajatätiin.

Vierailija

Lähdin opiskelemaan, vein pojan hoitoon 2,5-vuotiaana ja a vot. Elämä alkoi luistaa, lapsi nautti kavereista ja toiminnasta. Kaikki ei sovi kaikille. Parivuotias alkaa jo kaivata kavereita, eikä niitä kaikkialla ole.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Lapsi kaipaa säännöllisiä rytmejä elämäänsä ja samoin virikkeitä ja isompana ainakin ikätovereiden seuraa. Monesti varmaan osapäivähoito olisi paras malli. Meillä kun on useampi lapsi, niin heillä on jo toisistaan seuraa. Isovanhemmat asuvat naapurissa ja päivittäin ollaan tekemisissä. Meillä on myös kotieläimiä (kanoja, 2 koiraa, kissa, kesällä lampaita, lisäksi akvaario) ja niistäkin on seuraa ja virikettä. Lisäksi todella iso piha, metsää, peltoa, pihalla leikkimökki, hiekkis, kiikut jne. Naapurustosta löytyy jokaiselle lapselle ainakin 1 kaveri, lisäksi kyläillään ja käydään perhekerhossa, muskarissa...kotona tehdään kotitöitä, mutta myös luetaan, pelataan, lauletaan ja askarrellaan mahdollisimman paljon. Joka päivä ulkoillaan. Ei ole kouluunmeno ollut shokki kummallekaan koululaiselle, hyvin on kaikki sujunut ja ope kehui lapsiamme monitaitoisiksi ja sosiaalisiksi.




Sivut

Uusimmat

Suosituimmat