" kyllahan kuka tahansa lapsi voi kuolla yllattaen.." Miksi niin monen pitaa " lohduttaa" tuolla lauseella, kun kerron etta meidan vauva ...

Miten ihmeessä sen pitäisi lohduttaa? ymmärrän, että kaikki ihmiset kuolevat. Ymmärrän senkin, että tervekin lapsi voi tuosta vaan kuolla onnettomuudessa. Tai sairastua jossain vaiheessa ja kuolla siihen. Mutta jos lapsi on jo valmiiksi sairas ja sairaus on sellainen joka on hengenvaarallinen, niin kyllä se kuolema on silloin paljon lähempänä joka ikinen päivä, kuin terveiden lasten kanssa. Ei " kyllä kaikki voi kuolla" -lohduta yhtään siinä vaiheessa, kun on todennäköistä että lapsestasi ei tule koskaan aikuista.



Anteeksi nyt valitukseni. Mitta vaan on täynnä. Tuntuu, että ihmiset eivät muuta osaa tehdä kuin vähätellä sitä totuutta, jonka kanssa me eletään ihan päivittäin. Että lapsi lähenee koko ajan kuolemaa ja voi hetkessä olla mennyt. Ei se ole vain ohimenevä huolestunut ajatus lapsen menetyksestä, vaan se on ihan koko ajan läsnä. Jokaisessa itkussa ja jokaisessa hymyssäkin.