Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Huonoja ja hyviä päiviä vieraan kielen kanssa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Heippa kaikille!



Oletteko kokeneet samaa, että joinakin päivinä vieras kieli suorastaan solisee suusta ulos ja toisinaan tökkii niin pahasti, että tuntee itsensä typerimmäksi ihmiseksi maan päällä? Näinä päivinä on rasittavaa, kun puistoissa muut äidit vaan kallistelevat päätään ja kurtistavat kysyvinä kulmiaan, että mitähän toi nyt sönkkää tossa!



Muutenkin on tämä viihtyminen vähän niin ja näin. Välillä ihanaa ja välillä kamala ikävä tuttuja ja Suomea. Rasittavinta, kun ei osaa päättää, että viihdynkö paremmin täällä kuin Suomessa. :) Sitä tavallaan kko ajan miettii, että kummasta tykkää enemmän, vaikkei haluaisikaan. Mikä on teidän lääkkeenne Suomi-ikävään? Itse ajattelen, että täällä saan nauttia auringosta ja etten ehkä kovin usein muutenkaan ehtisi näkemään kavereita Suomessa. Samanlaista hiekkalaatikolla istumista se ehkä olisi myös kuin täälläkin.



Mukavaa päivää kaikille asuinmaasta riippumatta ja kertokaahan fiiliksistänne!

Kommentit (7)

Vierailija

Nyt on kolmas vieras kieli meneillään ja vasta alussa ollaan. Nyt on vielä kaikki päivät yhtä huonoja... hehhe. Ei nyt sentään. Mutta tiedän tuon tunteen, jos on väsynyt tai menkat niin ei kieli tottele... mulla ainkaan. Se on tosi hermostuttavaa. Muuttuu kyllä paremmaks ajan kanssa. Saksassa mulla meni siihen ehkä kolme vuotta, että ei enää juurikaan ne huonot kielipäivät tuntuneet, silti väsyneenä teen vieläkin virheitä. En kyllä kovin kamalia enää ja puheesta saa silti selvää... :) Nyt ollaan taas rasittavassa alkuvaiheessa ja koitetaan lähes täysin uutta kieltä tankata päähän... Mun tämän kertainen kielikoulu kyllä keskittyy puhumiseen jtoen se auttaa paljon. No, kannattaa olla kärsivällinen itseä kohtaan. Kyllä se siitä. Mä alkuaikoina välttelin taapaamisten sopimisia yms menkan alusviikolle just nimenomaisesta syystä, kun tuntui ettei kuitenkaan saa kommunikoitua kunnolla... :)

Vierailija

Olen asunut Englannissa 10 vuotta, ja silti on joitain juttuja jotka menee usein poskelleen. Nyt viimeisimpana, mulla on ollut ongelmaa P ja B:n kanssa. Valilla siis lausun jonkun B:lla alkavan P:lla, en tieda sitten onko omaa laiskuuttani vai sita kun puhun siina sivussa samalla usein lapsille suomea ja B:ta pitaa oikein patistaa tulemaan. Sama valilla T ja D-kirjaimen kanssa. Mutta enpa ole ainut; kuuntelin eilen Kimi Raikkosen haastattelua ja kyllapa hankin lausui team niin suomalaisella T:lla etta... ;o)



En ma taida tuosta aksentistani paasta eroon ikina. Kylla se kysymys tulee aika pian keskustelun aloittamisen jalkeen etta mista sa olet kotoisin, ja jos eivat heti pian kysy niin sitten eivat ilkea kysya ollenkaan. Kiva on myos kuulla kehuja, ja eivathan paikalliset nyt onneksi ilkea sanoa etta kauhea miten sa puhut...



Englanti ei ole myoskaan mieheni aidinkieli, mutta on perheemme yhteinen kieli. Olen myos huomannut sellaista etta meille on kehittynyt sellaisia omia sanoja, jotka eivat ole mitaan kielta, ehka juuri sen takia. Ja lapsetkin kayttavat paria sellaista sanaa joka ei ole englantia eika suomea. Uups.. Eli toisiamme huononnamme kilpaa.. Ja sen huomaa jos toinen on ruvennut kayttamaan jotain uutta sanaa, sita akkia kysyy etta mistas sa tuon olet oppinut! =o)

Vierailija

Tuon puhumisen lisäksi myös ymmärtäminen tuntuu joskus tökkivän, etenkin jos joku vaihtaa aihetta ja kertoo vitsin siinä lomassa... Etenkin puhelimessa on ylirasittavaa, kun ei tajua jotain sanaa ja joutuu pyytämään tavaamaan joskus parikin kertaa (siinä samalla kuuleisesti mietii, että miten ne aakkoset nyt menikään englanniksi). Mutta kyllä tosiaan niitä hyviäkin päiviä sattuu kohdalle ja kun tapaa ihmisen joka vastaa opettelee englannin alkeita, nousee itsetunto kielen suhteen taas kummasti. Puhumattakaan siitä, että joku paikallinen kehuu englannin osaamista. Tsemppiä niille, jotka jaksavat rohkeasti hypätä vieraaseen kieleen yhä uudestaan, wow!

Vierailija

Olen asunut ulkomailla jo melkein 10 vuotta ja vaikka olen naimisissa englantilaisen miehen kanssa niin, huonoja paivia edelleen on! Tosin niita on sitten myos suomen kielen kanssa... Joskus on sellainen tunne ettei osaa enaa mitaan kielta kunnolla. Mieheni kuitenkin ymmartaa vaikka olisin kuinka vasynyt, tai ainakin myontelee sujuvasti :) Olen myoskin huomannut etta miehilla on huomattamasti parempi ymmartamisen kyky, kuin naisilla.... Mistakohan sitten johtuukaan!! Nuorempana olin aika lahjakas kirjoittaja, ja haaveilin jopa kirjan tms kirjoittamisesta, mutta nyt olen huomannut etta suomenkieli on ' koyhtynyt' . Mutta tsemppia sinne, kylla sita puhumalla oppii ja aina on olemassa mukavia ihmisia jotka haluaa ymmartaa!

Vierailija

Silloin tietenkin alkuun kun muutin, lahinna englannin kanssa, vaikka kuinka luulinkin etukateen puhuvani sita niin hyvin, mutta kylla viela nytkin, vuosien jalkeen, saattaa yhtakkia tulla tilanteita, etten muka " osaa" aantaa jotakin sanaa tai en millaan muista mitaan sanoja millaan kielella... Eilen yritin selittaa puhelimessa suomalaiselle sukulaiselle tasta meidan syksysta taalla, ja kamalaksi ankytykseksi meni, ja lopulta sain sanottua, etta no kun on lehdet kaantyneet niin on niin kaunista :-/



Viihtyvyyden kanssa minulla ei kylla ole ollut sellaisia ongelmia, etta olisin koskaan tahtonut palata Suomeen. Toki niin, etta olen tahtonut muuttaa toiseen kaupunkiin, taikka kaupungista maalle, taikka pois jostakin tietysta asunnosta tms. Siihen en siis osaa oikein sanoa mitaan. Vaihtelun halunkin iskiessa haaveilen lahinna Kanadaan muutosta, jostakin syysta.

Vierailija

niin huonoja paivia silti tulee. Nyt olen huomannut suomenkielisten ihmisten puuttumisen myota, etten oikein osaa kumpaakaan. Varsinkin lausuminen on alkanut tokkimaan. Esim. World war two, pay the bill, ten a day yms. jotka ei sinallaan ole vaikeita, mutta jostain syysta joudun hidastamaan tahtia moisten hirvitysten kohdalla. Ja miehenikin joskus sanoo etta otetaanko alusta, kun meni yli hilseen. Kun selitan innolla hyvan jutun, mutta aloitin vaaralla sanalla tms. eika lausetta saanutkaan ymmarrettavaksi. (kuulostaa monimutkaiselta suomeksi niin kuvitelkaa kun selitan jotain englanniksi). Kaiken lisaksi olen tyossa ammatissa, jossa puhuminen on erit. tarkeaa.



Toisaalta kun asuimme suomessa enka kayttanyt englanninkielta muutoin kun miehen kanssa ja satunnaisesti muualla, tuntui se sujuvan kun toinen aidinkieli. En ymmarra kylla ollenkaan miten se voi menna nainpain...

Vierailija

Kun muutin ekaa kertaa saksaan, niin en edes osannut omaa nimeä saksaksi sanoa! Kielen opin kyllä melkoista kyytiä. sillä kertaa en viihtynyt ja muutimme mieheni kanssa Suomeen, missä totesimme, että se olikin väärä ratkaisu. muutimme takasin Saksaan ja nyt tuntuu hyvälle (kylläpähän tätä pitkään mietittiinkin, niin että oltiin varmoja, että halutaan takasin). Välillä tosiaan tuntuu, ettei mitään ongelmia ole kielen suhteen, mut sit on just niitä päiviä, joilloin tuntuu, että paras vaan puhua turvallisesti suomena miehen ja lapsen kanssa=) Vaikea kyllä sanoa tuohon viihtyvyyteen mitään. Monet kaipaa takaisin Suomeen ja jos kaipuu on tarpeeksi kova, niin kannattaa ainakin pitää pari sapattivuotta Suomessa ja jos tuntuu, että Suomessa parempi, niin jäädä sinne. Minäkin kaipasin, mutta ne ulkomaan vuodet oli kuitenkin muuttanut näkemyksiä sen verran, että asuminen suomessa ei ollut enää mieluisaa.

Uusimmat

Suosituimmat