Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

(sori tylsä aihe) onko esikoisen eka vuosi parisuhteelle aina raskas?

Vierailija

entäs seuraavien lasten ekat vuodet?

voiko asialle mitään?

onko mitään niksiä ukon parempaan sietämiseen (kun kyseessä on aivan hyvä mies)?

Kommentit (7)

Vierailija

niin sehän on upeeta että sun mies haluaa kerkittyä perhe-elämään ja nauttia siitä täysillä. Seksi tulee sitten kun sen aika taas on. vihjailla tietenkin voisit, mutta anna aikaa. Me naiset aina pidetään melua siitä kuinka meillä on raskasta ja kaikkea, mutta eivät ne miehetkään helpolla pääse joten suosittelisin hillitsemään kiukkujat ja elämään sitä perhe-elämää ja takuulla tulee vielä se hetki että panette kuin kanit...

Vierailija

ollaan lastenhoidossa samoilla linjoilla ja kaikki menee paremmin kuin koskaan. Meillä esikoinen syntyi tasan vuosi sitten! Olen kiitollinen, lapsi pelasti kuihtuneen parisuhteemme. Olemme ehjä perhe:)

Miksi et tule toimeen miehesi kanssa? Kommunikoitteko tarpeeksi?

Vierailija

helpompi vetäytyä koneelle kuin yrittää meikäläisen seurassa hengailla.



mutta ihan oikeesti mä hoidan pääasiassa lapsen ja kodin, en mä voi olla yksin vastuussa myös viihdytyspuolesta. olis ehkä aika kiva jos mies joskus ehdottaisi seksiä (mä yritän ehdotella kyllä, ja onhan meillä silloin tällöin ihan aikuisten ihmisten avioelämää. aika harvakseltaan tosin) tai muuten järkkäilisi tai ajattelisi jotain.



mä ajattelen niin että vanhempien rakkaussuhde on lapsellekin sellainen " turvapaikka" . mies ei varmaan ajattele niin. se on sanonut ettei halua nyt ruveta meidän välejä setvimään vaan haluaa keskittyä huolehtimaan lapsesta. mä tavallaan ajattelin tuon niin ettei se halua että me erotan vielä kun lapsi on niin pieni (annos ylitulkintaa menköön imetyshormonien piikkiin).



mä haluaisin saaad meidän välit takaisin sinne rakkaussuhteen tasolle.



ap

Vierailija

ja kommunikoidaan juu.. mutta aina silloin tällöin mulla keittää yli ja sorrun vaikka mihin syyttelyyn, vittuiluun yms.



lähinnä ärsyttää miehen ainainen tietokoneella pelaaminen ja lisääntyneet (tai niin musta tuntuu) menot poikien kanssa.



joo parasta kai mainita että mies on kyllä superhyvä isä, vielä parempi kuin olisin osannut odottakaan. se vaan ehkä nyt panostaa niin siihen isyyteen että jää parisuhde aivan varjoon.



ja miten se nyt haluasikaan mitään parisuhdetoimintaa mun kanssa kun vittuilen ja rähjään.



ap

Vierailija

Riippuu tietty paljon parisuhteesta, millä kantimilla se noin muutenkin on ja myös lapsesta. Jos lapsi herättelee kaiket yöt yms, niin tokihan siinä vanhemmat väsyy (yleensä ainakin toinen) ja tietäähän sen nyt tyhmempikin mitä se väsymys voi sitten teettää =/ Me ollaan ukon kanssa otettu vähän sellainen asenne, että aika aikansa kutakin. Et vaikka on rankkaa ollut, niin eiköhän jossain vaiheessa helpota. Tärkeää on myös puhua! Kertoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan ja myös kuunnella mitä toisella on sanottavana.



Tosi monihan avio/avoliittohan kariutuu lapsen syntymän jälkeen, mikä on minusta ainakin todella valitettavaa ja jopa turhaakin. Eivät ole sellaiset ihmiset tainneet miettiä tarpeeksi pitkälle sitä minkälaista elämä voi olla lapsen kanssa ennen kuin ovat sen lapsen tähän maailmaan saattaneet. Se olisi ihan suotavaa kyllä, koska lapsihan siinä sitten eniten tulee kärsimään, kun vanhemmat eroavat ja pahimmassa tapauksessa käyttävät lasta riitakapulana.. :(



Mutta.. rankkaa on ollut, mutta kyllä tämä tästä. Luottavaisin mielin :)

Vierailija

ja sitten ei enää " äiti" kiinnostanut vaan odotusajan petti ja kuukauden ikäinen vauva ja reilun vuoden ikäinen esikoinen sylissä mut jätettiin... Vähän marttyyri tyylillä kirjoitettu, mutta niin taidan olla ja mielestäni syystä... Että ei se parisuhde aina korjaannu, mutta osa syynsä oli varmasti silläkin että minäkin vaan vittuilin ja nalkutin ja tuskin koskaan oli " kivaa" tulla kotiin...

Uusimmat

Suosituimmat