Vaimo ei halua minua seksuaalisesti

Vierailija

Ollaan kolmekymppisiä, ja oltu kymmenisen vuotta yhdessä, lapsi on viisivuotias. Ongelma on, että vaimo ei halua minua seksuaalisesti. Käytännössä tämä ilmenee siten, että vaimo ei ikinä tee aloitetta, ei harrasta esileikkiä ja suutelee vain harvoin (vain kesken seksin). Tämä ¿viileneminen¿ alkoi varmaan muutaman vuoden (ensihuuman?) jälkeen, ja pikku hiljaa vaimo on muuttunut minua kohtaan seksuaalisesti kylmemmäksi.



Minä olen innostunut, minä olen halunnut. Jossain vaiheessa tuo halu on sitten siirtynyt, ja vaimokin on alkanut haluta. Minulla on kuitenkin tunne, että kyse on vain minun halustani, jota on joskus niin paljon että se riittää meille molemmille.



Aiemmin ajattelin, ja vaimo sanoi, ettei ole seksuaalisesti erityisen aktiivinen. Edellinen muuttui. Paljastui, että vaimo lukee mielellään eroottisia tarinoita, on laitellut alastonkuviaan nettiin ja on muutoinkin seksuaalisesti aktiivisempi kuin luulinkaan. En usko että hän on paljastanut vielä kaikkea, mutta pettänyt ei ole.



Minusta tuntuu, että se mitä minä saan, on pelkkä kuori, jota saan haluta. Vaimo vie tunteet ja ¿sielunsa¿ muualle, ei osaa, uskalla tai halua niitä minulle näyttää. Hän on seksuaalisesti aktiivinen mutta itsekseen, ei minun kanssani, tai minulle. Tuntuu epäreilulta, koska tähän mennessä olen yrittänyt parhaani molempien puolesta ja työntänyt omat haluni tarvittaessa sivuun.



Mitä voin tehdä? En ole valmis siihen, ettei minua koko loppuelämäni aikana haluta, olemaan seksuaalisesti pelkkä kiinnostamaton ei mikään. Enkä usko että pystyn enää haluamaan meidän molempien puolesta.

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Mieheni on kerran viikossa tyyppiä ja jos itse kärvistelen hiplailematta ja muuten sen viikon nii mies saattaa tehdä pienen vihjeen seksistä, esim. että sänkyyn mennessä ei käänäkään selkää ja kuorsaa vaan on mielestään hereillä ja kuorsaa ja odottaa että lapset nukkuu vaikka molemmista sängyistä kuuluu tasaista tuhinaa. meillä on kohta kolme vuotta takana yhteiseloa ja intohimo on kadonnu jonnekki viimesen parin kuukauden aikana. Mieheni ei vaan yksinkertaisesti tee alotetta niin että minäkin siitä syttyisin, tai edes huomaisin sitä.



ja sitä vielä ihmettelen että miten joku voi antaa muille miehille edes minkäänlaista mahdollisuutta jos on kerran tahtonut olla uskollinen ja rakastaa aina kuolemaan asti. Ei mun järkeen mahdu.



T. kolmonen

Vierailija

Kuulostaa siltä ettei teillä oikeasti niin kovin huonosti mene. Ehkäpä arki vaan on arkea, seksissäkin, kymmenen vuoden jälkeen.



t. nainen

Vierailija

sinun pitää keskustella asiasta rehellisesti vaimosi kanssa, ettei tarvitse arvuutella toisen tunteita. Kysy mistä hän pitää ja mistä sinä pidät ja keskustelkaa asiasta. Kerro sinun tunteistasi hänelle ettei niitä tarvitse selvitellä siinä vaiheessa kun jompi kumpi on pettänyt.

Vierailija

Ei ongelma ole siinä etteikö vaimo nauttisi kosketuksista, orgasmeista, tai ettenkö antaisi hänelle aikaa tai ettenkö olisi maltillinen. Uskoakseni suhteemme toimii tuolla tapaa aika lailla hyvin, ainakaan vaimo ei ole minulle viestinyt etteikö olisi tyytyväinen.



Ongelma - minun kannaltani - on että vaimo ei tunne sisäistä halua tarjota minulle samaa. Toisin sanoen minä saan ja osaan olla hänelle hellä. Vaan jos minä kaipaan esileikkiä, tai haluan että minulle ollaan hellä, niin en sitä kuin kovin kovin harvoin saa. Kärjistäen: en edes muista milloin viimeksi vaimo suuteli minua niskaan. Olisiko siitä vuosi tai kaksi. Ei kyse ole siitä ettenkö siitä pitäisi, tai etteikö hän sitä tietäisi, hänellä ei vain ole sisäistä halua tehdä niin. Hänellä on lähinnä sisäinen halu, että minä teen hänelle niin.



Voi olla että häntä pelottaa läheisyys. Sillä kyllä hän osaa olla hellä - paitsi kun kyse on intiimistä, kahdenkeskisestä ja/tai yhtään seksiin viittaavasta läheisyydestä. Silloin hän vetäytyy ja kääntää selän, ja antaa minulle vain mahdollisuuden olla hänelle hellä. Valitettavasti se ei aina minulle riitä, sillä haluaisin minäkin joskus olla haluttu ilman, että se pitää lunastaa teoilla. Haluaisin olla haluttu ihan itsenäni.

Vierailija

Saattaisi vaimokin innostua. Kuulostaa kornilta, mutta meillä asia oli juuri noin kuin kuvasit. Sittenpä rupesi vituttamaan ja tekemään vierasta mieli oikein kunnolla. Purin energiaa treenaamiseen jotta vieraatkin alkaisivat innostumaan ja kumma juttu: Minulle olikin vuosien mittaan tullut ylim. läskikerros vähän joka puolelle, ts. en ollut lihava, mutta vähän " löysä" . Sitten kun pääsin kuntoon, huomasin kun vaimokin rupesi aina vilkuilemaan sillä silmällä. Eräänä iltana sitten hän vain tuli ja sanoi jotta nussi niinkuin ennenkin, nyt kun olet taas miehennäköinen kuten ennenkin.. = )



Taas on tilanne kuin suhteemme alkuaikoina, jotta vaimo ei oikein voi pitää näppejään erossa ja hänet on todella helppo saada käymään kuumana ja taasenpa tulee häntä kiusoiteltuakin esim. vierailuilla salaa hieroo pimppiä ynnä muuta. Sitten jo hänen katseensa kertoo jotta nainen on todella tulsessa. Kivalta tuntuu myös taasen ne muidenkin katseet ja vaimolle nekin on kuin bensaa tuleen heittäisi = )

Vierailija

" Ehkä sitä joskus voi oikeesti käydäkin noin, että halu katoaa. Mietin kuitenkin juttuasi lukiessani paria asiaa:



Oletko varma, ettei uudessa suhteessasi ole nyt kyse vain ohimenevästä alkuhuumasta? Rakastumisen huumahan menee ohi 2 vuodessa.



Halusitko miestäsi alunperinkään, kun hänen kanssaan aikoinaan aloit seurustella? Luulen, että monesti tällaisissa tapauksissa sitä oikeaa rakkautta ei ole ollut alunperinkään.



Yrititkö tehdä mitään sen eteen, jotta innostus ja leikkimieli seksielämässänne säilyisi?"



Piti kopioida tuo, että muistan mihin vastaan...



Olin 15 vuotias kun rupesin mieheni kanssa seurustelemaan, eli lapsi vielä! Kyllä se oli ihan oikeaa " teinirakkautta" , ja sitä tosiaan jatkui 10 vuotta, vanha klisee, me kasvoimme erilleen, ei ollut enää mitään yhteistä kuin lapset. Ihastuin toiseen mieheen ollessani 27, ja silloin koin jotain " käsittämätöntä" ja siitä alkoi meidän suhteen totaalinen alamäki, jota yritettiin kyllä korjata, siinä onnistumatta. Siinä sitten kärvisteltiin vuosia molemmat omilla tahoillaan, elettiin kavereina. Ja mietin useasti, että meillä ei ole kuin 1 elämä ja haluan avioliiton, mutta en tuollaista. Ero ei tosiaan ollut mikään nopea ratkaisu!



Tämän toisen ihmisen tunnen yli 5v. ajalta, ja se oli jalat alta täysin aivan yks kaks, en toki voi mennä takuuseen, että tämä kestää lopun elämää, mutta sitä toivon. Tuntuu että olen löytänyt sen toisen puolikkaan ja olen kokonainen. Ja näin 33v. rakastuminen on taatusti erilaista kuin 15v...



Olen miettinyt minua ja exää, meistä tosiaan kasvoi aivan erilaisia, minä olen luonteeltani vahva ja tempperamenttinen, ja hän ei kumpakaan, en enää arvostanut tai kunnioittanut häntä aviopuolisona enkä miehenä, ja luulen että se johti lopulta tähän tilanteeseen.





Vierailija


Ehkä teidän tapauksessa se ero oli sitten paikallaan.



Monesti kuitenkin se erilleen kasvukin olisi vältettävissä! Kun koko ajan pidettäisiin suhdetta ja läheisyyttä (sitä henkistäkin) yllä! Kun on lapset tehty yhdessä, niin silloin on kyllä syytä yrittää, olen sitä mieltä. Vaikka eihän se elämä mene aina niinkuin pitäisi, joskus elämäntilanteet ovat liian rankkoja ja ei ole elämänkokemusta hoitaa tilanteita oikein.



Mutta tosiaan siinä vaiheessa, jos on päästy vieraantumaan toisistaan tarpeeksi, on suuri vaara ihastua ja antaa sille tunteelle periksi. Ja sitten ei tarvitakaan enää kuin se syrjähyppy ja voidaan olla pisteessä, josta ei enää ole paluuta. Eli aina ero ei enää ole vältettävissä.



Toivon uudelle suhteellesi kaikkea hyvää!

Vierailija

Valitettavasti en tiedä ratkaisua enkä neuvoa, täytyy vaan kestää tai lähteä. On vaan niin vaikeata kun lapsiakin on ja muuten menee hyvin. Ymmärrän kyllä täysin miten vaikeessa tilanteessa olet. Voimia sinulle ja toivottavasti keksit jotain... minä en ole keksinyt toistaiseksi mitään.. olen ja kärsin...

Vierailija

Pistä sinäkin sinne kuviasi. Tai tarjoa apuasi, jotta vaimosi herkullisesta pimpistä saataisiin mahdollisimman kiihottavia kuvia. Kiihottaisi varmaan sinuakin. Näin digiaikana nuo omakuvat ovat uusi ja jännä juttu, mutta eiväthän ne nyt maailmanloppu ole. Tuskin niillä pettämistä haetaan. Voivathan ne kommentit kohottaa itsetuntoakin. Annetaan ihmisille hieman vapautta fantasioida.

Vierailija

(täällä taas ensimmäinen kirjoittaja)



Vaimo tietää että tiedän kuvista. Harkitsin hetken, että olisin tarkkaillut tuleeko lisää kuvia, kirjoitteleeko kenellekään jne. Mutta päätin ettei se ole reilua. Ongelmani on, että olen reilu silloinkin, kun minua kohtaan ei välttämättä olla reiluja.



" Ongelma" on, että vaimo kokee kuvat ja muutoinkin vastaavat omaksi jutukseen, jotka hän haluaa salata minulta. Ymmärrän idean, saahan sitä salaisuuksia olla. Mutta se että ne salaisuudet sijoittuvat juuri seksin puoleen on minulle isa pala purtavaksi. Olisi salaillut jotain pienempää asiaa, tai ainakin minulle vähemmän merkityksellistä.



Käytännössä olen vihainen, surullinen ja loukattu siksi, että olen aina kuvitellut että saan sen (välillä vähän) mitä on. Olen ollut itse avoin ja tarvittaessa " innokas meidän molempien puolesta" , kun on pitänyt. Nyt murjotan, koska koen että vaimo on vapaamatkustellut ja ottanut vain rusinoita pullasta.



Eihän se oikeasti noin ole. Jos ei ole halua toista kohtaan niin ei ole. Veikkaan, että vaimo pelkää liian syvää, liian avointa suhdetta, eikä siksi yksinkertaisesti uskalla kertoa minulle haluistaan. Ei uskalla heittäytyä, pelkää tulevansa loukatuksi.



Toinen, surullisempi vaihtoehto on, että hän nyt vain rakastaa minua enää vain " jollain tavalla" (termi tosielämästä). Olen olennainen osa hänen elämäänsä, tuttu ja turvallinen, tavallaan vakio. Mutta jos hän haluaa jotain erilaista, olla vaikkapa katseen kohte, niin ei hän näytäkään kuvia alastomasta itsestää minulle vaan pistää niitä nettiin. Tämä tuntuu epäreilulta. Voi olla niin että minä en saa mahdollisuutta olla kiinnostava, tai sitten minä vain en ole kiinnostava. Kumpikin vaihtoehdot kannaltani huonoja.



En tiedä mitä teen jos vaimo ei jostain löydä sitä osaa itsestään, joka on rakastanut (ja joissain määrin rakastaakin) miehenä ja aviomiehenä. En halua olla pelkkä luotettava ja tuttu asuinkumppani ja lastenkasvatustoveri, jonka luota lähdetään seikkailuille, mutta jonka luona ja kanssa ei seikkailla.

Vierailija


Ap:lle



Voisiko teillä olla niin, että vaimosi ei tajua sinunkin " tarvitsevan" ja haluavan kosketusta. Kun kuulostat aktiiviselta ja aina valmiilta mieheltä seksiin.



Minä olen nainen ja syyllistyin itse aiemmin tuohon samaan. Kuvittelin, että vain minä naisena tarvitsen pidempää virittelyä ja esileikkiä seksiin. Kun miehellä kuitenkin heti seisoo ja hän kuitenkin laukeaa vähemmälläkin.. Vasta myöhemmin tajusin, että kyllähän ne pitkät hyväilyt ja kaikki ihanat jutut voimistavat miehenkin orgasmia - ja tuntuvat hänestä yhtä hyvältä kuin minustakin.



Keskustelkaa. Kuulostaa siltä, että sen kyllä osaatte. Älä syytä, vaan kerro tyyliin " minusta tuntuu siltä että..." Kerro siis omista tunteistasi.



Tai sitten noudattakaa Anna-Leena Härkösen yhtä elämänohjetta:

Älkää analysoiko suhdettanne puhki. Joskus parasta parisuhteen hoitoa on pornovideo ja viskipaukut.

Vierailija


Ehkä sitä joskus voi oikeesti käydäkin noin, että halu katoaa. Mietin kuitenkin juttuasi lukiessani paria asiaa:



Oletko varma, ettei uudessa suhteessasi ole nyt kyse vain ohimenevästä alkuhuumasta? Rakastumisen huumahan menee ohi 2 vuodessa.



Halusitko miestäsi alunperinkään, kun hänen kanssaan aikoinaan aloit seurustella? Luulen, että monesti tällaisissa tapauksissa sitä oikeaa rakkautta ei ole ollut alunperinkään.



Yrititkö tehdä mitään sen eteen, jotta innostus ja leikkimieli seksielämässänne säilyisi?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat