Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

" kun mikään ei riitä...."

Vierailija

Tässä olisi taas tavallinen kertomus elämästä ja sen tylsyydestä. Olen kahden pienen lapsen äiti, käyn töissä ja mieskin löytyy, yhdessä ollaan oltu reilut 6 vuotta ja kaiken pitäisi olla hyvin ja onkin muttei kuitenkaan ole hyvin. Seksiä mieheni antaisi varmaan enemmän kuin haluaisinkaan mutta kun tuntuu ettei se oma mies enää saa syttymään vaikka kuinka yrittäisi. Haaveilen melkein päivittäin siitä kuinka joku toinen mies tekisi kaiken eri tavalla ja ihailen ventovieraita miehiä tai siis no oikeastaan syön heitä silmilläni kun näen jonkun joka miellyttää " silmiäni" . En kai koskaan pystyisi pettämään omaa miestäni koska rakastan häntä ja lapsiani mutta rakkaus on kuin sisaren ja veljen eikä miehen ja naisen...

Ja silti joka päivä mietin miten toisin asiat voisivat olla elämässäni, miten onnellinen tai onneton voisin olla, kuinka pystyn jatkamaan tätä niinsanottua " kulissiavioliittoa" jossa löytyy kyllä lämpöä ja rakkautta mutta se todellinen " intohimo" on kuollut?? Eikö kenelläkään muulla ole vastaavasta kokemusta? Olenko nyt huono vaimo ja äiti kun haaveilen jostakin muusta enkä ole tyytyväinen elämääni? Miehelleni olen sanonutkin pariin kertaan että jokin tässä mättää mutta eipä hän siitä turhia stressejä ole ottanut, palvoo vain maata jalkojeni alla vaikka en näin haluaisikaan olevan....

Mitä tehdä kun tuntuu " ettei mikään riitä" ????

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

..sikiää...?

Ei ihme että liitot hajoo ja perheillä menee huonosti. Olisit pysynyt sinkkuna etkä alkanut leikkimään kotia, aiheutat vaan turhaa kärsimystä läheisillesi

Vierailija

Kuten jo aiemmassa viestissä sanottiin, se on yksi vaihtiehto sinun tilanteeseesi. Kokeile sitä kertomatta puolisolle, turha asialla on häntä kiusata.

Vierailija

Minä olen nro 17 kanssa samaa mieltä ja samassa tilanteessa ja ap:lle voisin sanoa että et todellakaan ole tilanteesi kanssa yksin. Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa enkä lähde sen paremmin puolustelemaan omaa ratkaisuani kuin arvostelemaan muiden. Kuten nro 17 toikin jo esille, ei ole todellakaan helppoa elää parisuhteessa jossa kaikki fyysinen kontakti tuntuu vastenmieliseltä. Jos tuntuu että suhde on enemmänkin vain kaveritasolla, on itsensä seksiin pakottaminen kamalaa ja tilanne on aika epäreilu puolisonkin kannalta. Siispä minä tein ratkaisun ja erosin.

Vierailija


Mielenkiintoinen keskustelu...



Minusta ap kuulostaa siltä, että pidät miestäsi liian itsestäänselvänä. Varo! Kyllä hänkin voi ihastua toiseen. Ja kuulostaa sellaiselta mieheltä, joka monelle naiselle kyllä kelpaisi.



Jos kaipaat miheltäsi hieman rajumpia otteita, niin kerro se hänelle! Muistelkaa myös vanhoja aikoja, mihin ihastuitte toisissanne. Mitä silloin teitte. Kuunnelkaa samaa musiikkia jne. Ehkäpä joku parisuhde/seksileirikin voisi piristää. Katso esim. Katajan tai Väestöliiton sivuilta. Entä voisiko kyseessä olla myös henkilökohtainen kriisisi? Ystävättäreni isä, joka on avioliittoneuvoja, on joskus sanonut, että todella usein ihmiset ottavat avioeroja silloin, kun heillä itse asiassa on oman elämän kehityskriisi. (Esim. kolmenkympin tai neljänkympin kriisi.) Nykyään kasataan parisuhteelle ihan liikaa vaatimuksia. Kyllähän elämässä muustakin pitää saada sisältöä ja nautintoa: harrastuksista, muista ystävistä, työstä jne. Mietipä tätäkin.



Mä itse olen elänyt saman miehen kanssa tosi nuoresta. Yhdessä ollaan oltu lähes 20 v., kaksi lastakin on. Olemme mekin toistemme parhaat ystävät, ja kaikesta voimme puhua. Meilläkin lasten syntymien jälkeen oli vähän tuota sisko-veli -sydroomaa, mutta me voitimme sen! Nykyään seksielämämme on taas tosi aktiivista ja ihanaa! Herättelyä ja yhteistä aikaa se kyllä vaati. Pornovideot ja kaikenlainen yhdessä leikittely vaan käyttöön!

Vierailija

...eli aikaisempi suhteeni kesti juuri sen seitsemän vuotta ja loppui siihen kun silloinen mieheni petti minua vaikka kaiken pitikin olla hyvin, oli oma koti ja autot ja olimme molemmat seksuaalisesti erittäin aktiivisia eli touhusimme kyllä sängyssä varmaan päivittäin. Rakastuin nykyiseen mieheeni koska hän todellakin oli niin erilainen kuin muut miehet eli kova tekemään kotitöitä ja halu saada iso perhe ja yhdessäolon kunnioitus....hän on edelleenkin omasta mielestäni maailman parhain mies koska hän on kiltti minulle ja lapsille, kova tekemään töitä mutta ehkä se juuri mättää kun hän palvoo minua yli kaiken, ehkä haluaisin joskus olla ihan tavallinen pulliainen enkä mikään " madonna" hänen silmissään....



Olen tietoinen että minullakin on omat virheeni kuten varmasti kaikilla, olen erittäin määrätietoinen ja hankala ihminen, mutta tarvittaessa minustakin löytyy kyllä lämpöä ja rakkautta ja huomioin perheeni joka päivä. Niin tyhmä en sentään ole ettenkö voisi siis tunnustaa omia virheitäni, mutta ihmettelen kyllä sitäkin kannanottoa jossa sanotaan että parempi mies sellainen joka on kiltti kuin sellainen joka hakkaa vaimonsa ja lapset. Eikö siis ole muita miehiä kuin kiltit ja hakkaajat? Tottakai ymmärrän että minulla on siis asiat HYVIN! Onhan hän kiltti mutta välillä tarvittaisiin kyllä jotakin potkua siihen " miehiseen" olemukseen....



Minä rakastuin häneen aikoinaan ja tunne olikin molemminpuolinen kunhan hieman juttelimme aikoinaan ja siitä tämä meidän tarinamme lähti käyntiin. Tiedän että lapset ovat osa arjen pyörittämistä ja siksipä olenkin kiitollinen niistä POSITIIVISISTA KANNANOTOISTA joissa kehotetaan ottamaan omaa aikaa kahdestaan ja " löytämään" se intohimo uudestaan! Meillähän on sitä omaa aikaa ollut todella vähän lasten syntymän jälkeen, vaikka en kyllä siitäkään voi valittaa koska lapset ovat molempien haluamia eikä kyseessä ole mikään kotileikki liian aikaisin kuten jotkut ehkä haluavat tahallaan ajatella...



Tämä kaikki sai minut ajattelemaan asioita uudelta kantilta ja nimenomaan myös se että joka suhteessa tulee se kyllästyminen ennemmin tai myöhemmin eli kyllä se sitten tästä lähtee vielä käyntiin! ;)))

Vierailija

Nimittäin rukouksesta. En halua tyrkyttää uskonasioita, mutta oma suhteeni on kokonut valtavia positiivisia mullistuksia käännyttäni Taivaan Isän puoleen ongelmissani.

Vierailija

Itse olen juuri eroamassa hyvästä miehestä monien painavien syiden vuoksi, joita en tässä ala käymään läpi. Pointtini on kuitenkin se, että aloittaessamme aikoinaan seurustelun rakastuin ja rakastin miestäni, mutten koskaan " himoinnut" . Mieheni taas on aina halunnut minua. Kuvittelin vain olevani seksuaalisesti vähemmän aktiivinen nainen, kunnes lapsen syntymän jälkeen ja iän lisäännyttyä löysin yhtäkkiä itsestäni sen seksuaalisen puolenkin. Himon tunteetkin ovat löytyneet, mutta ne kohdistuvat kokonaan uuteen mieheen. Olen monta kertaa miettinyt, että mikseivät nämä haluni heränneet aiemmin, ja mikseivät ne voi/voineet kohdistua aviomieheeni? En voi elää kenenkään kanssa, jos ajatuksissani petän häntä kokoajan.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Nimittäin rukouksesta. En halua tyrkyttää uskonasioita, mutta oma suhteeni on kokonut valtavia positiivisia mullistuksia käännyttäni Taivaan Isän puoleen ongelmissani.

Vierailija

Taitaa aika monessa parisuhteessa se intohimo laimentua vuosien kuluessa, vaikka rakkautta olisikin..mutta sitähän voi yrittää herätellä, kokeilkaa jotain uutta ja kiihottavaa. Älä heitä hyvää miestä menemään...Ja yrittäkää keskustella, oikeasti. Ajattele miehesi hyviä puolia ja mieti millaista olisi jonkin juoppo-vaimonhakkaajan kanssa. Hypätkää joskus pois arjesta, lapset hoitoon jne, kyllä se himo sieltä arjen möhnän alta voi vielä löytyä. On ylä- ja alamäkiä kuten tiedät varmaan.

Vierailija


Vielä siitä muiden miesten katselusta. Katsele ihmeessä muita miehiä ja flirttailekin. Se pitää sinut seksuaalisesti vireänä ja halukkaana ja on lisäksi tosi kivaa. Älä kuitenkaan päästä tilanteita sen pidemmälle vaan korjaa sato yhdessä oman miehesi kanssa. Toimii!

Vierailija

Sulla on kolme vaihtoehtoa: eroat, hankit rakastajan tai hyväksyt tosiasiat. Kannatan kolmatta, koska yleensä mies ei vaihtamalla parane. Rakkauden huuman haihduttua muuttaa rakkaus ja intohimo muotoaan. Olet astumassa parisuhteen 7v. kriisiin. Monen ystävän kanssa ollaan tästä puhuttu ja kaikki sen käyvät läpi jossain vaiheessa. Se tulee myös siihen uuteen suhteeseen! Olen ollut naimisssa 12v. ja tällä hetkellä valoa tunnelin päässä...pikkulapsivaiheen jälkeen ollaan taas löydetty seksuaalisuutemme ja paneskelemme kuin ensihuumassa! Toivoa siis vielä on älä anna periksi.

Vierailija

Kyllähän toi parisuhde on arkea varsinkin kun on lapsia. Ei kannata odottaa mahdottomia mitä näkee telkasta ja voi lukea lehdistä. Kyllä se arki on aina vähemmän hohdokasta kuin mitä esim. tv:ssä.



Ehkä jotkut ajattelevat, että vaihdanpa kumppania, kun voisin saada tuon tuon ja tuonkin. Ehkä ne " salarakkaat" haluavat pelkkää seksiä. Onko oma ihastuksesi/himojesi kohde aidosti valmis asumaan ja elämään sinun ja lapsesi/lapsiesi kanssa? Ei välttämättä ole ihan sellaiseen valmis, mutta seksi voisi tietty kiinnostaa. Samanlaista se arki on kuitenkin toisenkin miehen kanssa. Alkuhohto häviää aina jossain vaiheessa ja kaikki parisuhteet muuttuvat jossain vaiheessa arkiseksi elämäksi.



Eri asia on kun eletään vaan kahdestaan ja vain toisilleen. Lasten kanssa on vaikeaa pika pikaa keksiä jotain mahtavia extempore juttuja ja viihdykkeitä. Ei elämä koskaan voi olla pelkkää nautintoa ja ihanaa.



Paluu takaisin realismiin voisi olla paikallaan. Ei kai muiden miehen katselussa mitään kovin pahaa ole. Koskettaminen voi olla sitten jo eria asia. Harvoin tuollaiset asiat vaihtamalla paranee. " Vika" on ehkä eniten omassa päässäsi ja muutos lähtee varmaankin sitä kautta.



Mies

Vierailija

Tämänkaltaisia tunteita on on ihan varmasti jokaisella pitkässä parisuhteessa ja intohimo samaan ihmiseen ei kestä läpi elämän jos hän on vain se sama muuttumaton ihminen johon aikoinaan ihastuit vai ihastuiko hän sinuun ja piiritti niin kauan kuin sai sinut?

Kun parisuhde tulee tähän pisteeseen on molempien muututtava tai lähdettävä erikseen. Näkisin, että miehesi on sitä liian kilttiä ihmistyyppiä, jolta häviää särmä ja viehättävyys nopeasti liialla huomion osoituksella puolisolleen.

Vaikea kysymys ja vielä vaikeampi antaa neuvoja. ehkä parin vuoden irto-otto ja menojakso tekisi hyvää molemmille ja sen jälkeen voisitte nähdä onko toisessa niin paljon aineksia puolison rooliin, että voisitte kenteis rakastua uudelleen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat