Te jotka paljon yksin lasten kanssa ( ja puoliso töissä tmv)!

Vierailija

Miten jaksatte päivästä toiseen - miten saatte päivät kulumaan ilman että pää ei hajoa?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Mies menee seitsemäksi, tulee aikaisintaan kuudelta, yleensä kahdeksan ja yhdeksän välillä. Töitä myös yksi viikonloppu kuussa (noin), ei arkivapaita. Kaikki on niin suhteellista, tätä nykyä musta toi kuudenkin kotiintulo on jo TOSI aikaista ja ihanaa kun saapuu kuitenkin ajoissa auttamaan nukkumaan laitossa yms.

Vierailija

Mies kotona vain viikonloppuisin eikä aina silloinkaan. Nopsaan on tää vuosi menny ja vielä 3kk pitäis ootella niin sitten on koko perhe taas kasassa:)



Mitäs me... ulkoillaan paljon (tykätään molemmat), käydään toisinaa perhekahvilassa, joku tulee meille kylään tai me käydään jossain, askarrellaan, maalataan, kootaan palapelejä jne. Tyttö nukkuu n. 2 tuntia päikkäreitä ja sillon minä luen jotain, surffaan netissä tms. Illalla lähdetään unitouhuille klo 20 aikoihin. Luetaan satu, höpsötelään ja nauretaan. N. klo 21 tyttö nukahtaa ja minä siirryn vielä hetkeksi kattomaan telkkaria tai teen jotain käsityötä. Yhdessä sitten päivällä siivoillaan ja laitetaan ruokaa. Tyttö osallistuu ikänsä mukaan (ikä 1v9kk) eli tyhjentää tiskikoneen lusikkatelinettä, ojentelee mukeja ja lautasia, pyyhkii omalla luutulla pölyjä, järjestelee kenkiä ja rullaa mattoja. Päivällä saatan käydä päikkäreillä tytön kans jos on tullu katottua edellisenä iltana myöhään joku leffa tai sarja.



Sillon kun mies on kotona niin ottaa enempi vastuuta lapsen hoidosta. Laitellaan porukalla ruokaa ja ulkoillaan.



Tämmösiä meillä, ihan tavallisia puuhia eikä pää hajoa:)

Vierailija

Miehen veljellä on kaksi pientä lasta, 2v ja 6kk, ja molemmat ukot (oma ja se velimies) ovat töissä niin että ovat 7-8 päivää poissa ja sitten kotona taas se 7. Aikamoista menoa kyllä veljen vaimolla sen viikon aikana ja kun mies tulee kotiin asenteena on että hänen pitää saada levätä.. Eli oikeastaan lapset on lähes kokoajan naisen vastuulla ja helppoa ei aina ole, sen saa kyllä kuulla jos sen viikon aikana soittelee kuulumisia kun miehet on töissä. Voin vaan kuvitella mitä se on.. Tsemppiä! :)

Vierailija

eli helppoa on. Mut silloin kun mies on päiväkausia tai viikkokausia matkoilla, niin silloin on tosi rankkaa. On äärettömän helppoa olla lasten ja kotitöiden kanssa seiskasta viiteen, senkun juoksee hommasta toiseen koko ajan. mut yksinäiset illat on raskaita.

Vierailija

omasta talosta maalla ja paremmasta tulevaisuudesta jota se mies yrittää poissaolemalla(siis työtä tekemällä) tehdä. Lapset on 11, 10, 3, 2 ja 6kk. Kun tietää että tämä vaikein vaihe ei ole ikuinen niin se helpottaa. Minulla ei ole mitään harrastusta tai omaa menoa koskaan, paitsi hätänen suihku aamulla ennen kuin mies lähtee töihin ja sekin yleensä silloin kun on jo tukka limasena pitkin päätä...



Ja sitten kun joku sanoo että " mä en voi käsittää miten sä pystyt tohon, olet todella uskomaton" tms. niin se piristää, itsestä kun tuntuu että kaikki menee enimmäkseen päin prinkkalaa.

Vierailija

Olin kauan sinkkuna, joten hieman sama meininki jatkuu nyt lasten kanssa sen puoleen, että joka menoa ei tarvitse raportoida ja sovittaa miehen aikatauluihin, kun päivä on pitkä. Siinä on monta hyvää puolta, kuten ei tarvitse riidellä siitä, kuka syöttää lapselle aamiaisen viikonloppuisin. Se olen nimittäin aina minä, koska mies ei ole koskaan siihen aikaan tuvassa. Ehkä 18 aamua vuodessa herätään koko perhe samaan aikaan sängystä, kun mies on vapaalla. Ne onkin sitten aika ihanan juhlallisia aamuja. Ja kyllä mies silloin hemmotteleekin ottamalla lapsen heti aamusta hoitoonsa. Joutuu nimittäin odottelemaan sängyssä valveilla, koska on tottunut heräämään joka aamu kuudelta.

Vierailija

Siinäpä ongelma. Meillä mies tekee pitkiä päiviä ja paljon työreissuja, lapset 8kk ja 2v3kk. Nyt kakkosen pikkuvauva aikana oli tosi raskasta, pikku hiljaa alkaa helpottamaan. Nyt menossa neljäs vuorokausi ilman miestä, onneksi huomen illalla tullaan kotiin. Aika saadaan kulumaan menemällä ulos, käymällä mummuloissa jotka ONNEKSI lähellä ja ottamalla kaikki mahd irti päiväunihetkistä (jotka rytmitetty niin että nukkuvat samaan aikaan) sekä iltahetkistä kun ovat nukkumassa...Mutta välillä ottaa TOSI koville...

Vierailija

Mutta tääkin on jotenkin tottumuskysymys. Siivoilen aamuisin, siinä jo kuluu aika, ulkoilen paljon lasten kanssa ja teen pihahommia. on neljä eläväistä lasta ettei aika edes kerkiä käymään pitkäks. Meillä mies lähtee jokapäivä töihi kello. 4 aamulla ja tulee kotiin kello.21. Sunnuntaisin on ukolla ainoa vapaapäivä, että tavallaan olen oppinu olemaan yksin lasten kaa. Tuntuukin joskus oudolle, et ukko on kotosalla.

Vierailija

pieni tissiliisa ei huolinut pullomaitoa vaan huusi hysteerisenä kun soitin kotiin. Ei ole sen jälkeen huvittanut lähteä. En koe uhrautuvani mitenkään, koska ei miehelläkään sitä vapaa-aikaa ole juuri ollenkaan. Tavallaan tämä on parasta aikaa elämässä, mutta me emme halua kasvattaa lapsiamme tässä juoppolähiössä eikä etenkään sossurahoille tippua niin töitä on tehtävä. Ehkä vaihdamme osia ja mies jää kotiin ja minä töihin kun pieni lopettaa tissuttelun.



En ole mikään kotitalouskone ja kun en jaksa niin en siivoa. Olen samaa mieltä kanssasi, mutta meillä ei ole toistaiseksi vaihtoehtoja. Koitetaan totutella pientä vähitellen siihen että äiti on joskus poissa. En ole muuten kokenut edes aiemmin tarvitsevani mitään omaa aikaa, mutta nyt alkaa vähitellen keittää yli tämä kotitouhu.







Vierailija:

Lainaus:


" Minulla ei ole mitään harrastusta tai omaa menoa koskaan, paitsi hätänen suihku aamulla ennen kuin mies lähtee töihin ja sekin yleensä silloin kun on jo tukka limasena pitkin päätä..."



Miksi annat tyttärillesi kaikkensa lasten ja kodin eteen uhraavan naisen mallin??!! Luulisi ettei olisi vaikea järjestää vaikka yhtä omaa iltaa kuukaudessa, jolloin voisit mennä teatteriin tai leffaan tai ulos syömään, uimaan tai lenkille tai johonkin. Älkää naiset uhratko itseänne! Mielestäni se aika kun lapset on vielä kotona on parasta aikaa elämässä, en halua elää mitään " sitkun elämää" !!



Vierailija

samalla herää yleensä 2-vuotias. Sitten tarjoan aamupalat, potatan/vaihdan vaipan, syön itse, laitan itseni päiväkuntoon, pyykkikone ja tiskikone päälle, tiskaan käsintiskit, petaan, suunnittelen ostoslistan, lähdemme kävellen 2-vuotiaan kanssa kauppaan (+ postiin, kirjastoon, jos tarvitsee), mennessä viemme roskat, tulemme kotiin, syömme, sitten pyykkien ripustus, jotain siivousta, saatan lukea 2-vuotiaalle, esikoinen tulee koulusta, kouluasioiden selvittelyä, välipala, toinen koneellinen pyykkiä päälle, ruuanlaittoa, ruoka, illalla lukemista tai toinen ulkoilu, pesut, iltapalat, nukkumaanlaitto.

Vierailija

Siellä kuluu aika ihan uskomattoman hyvin, ja samalla äitikin tapaa muita aikuisia! Puistokeikkojen lisäksi sitten ruokailut, päikkärit, kirjojen luku, piirtäminen, leikkiminen. Tyttö kyllä onneksi puuhailee kovasti itsekseenkin (1,5v).

Vierailija

Sitten on enää 6h siihen, että mies tulee. Syödään, puetaan, ehkä luetaan tai leikitään jotain, kello on siinä 12. sitten lähdetään liikenteeseen, joko ulos, kerhoon tai kauppaan. Kello on siinä 2-puol kolme kun tullaan. Sitten teen lasten kanssa ruuan yhdessä, ja puuhailevat hetken omia leikkejään. Kello on neljä ja mies tulee. Tietenkin, jos lapsesi eivät suostu nukkumaan niin kauan...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat