Yliopisto-opiskelijoilla vauvaa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Itselläni on kamala vauvakuume, kuitenkin ajankohta arveluttaa. Olen toisen vuoden teekkari ja valmistuminen vähän arveluttaa. Mies on n:n vuoden opiskelija, eikä ole ihan heti valmistumassa hänkään (vapautuu armeijasta heinäkuussa). Lähinnä taloudellinen pärjääminen kahden opiskelijan ja elämän alun taloudessa hidastaa vauvakuumetta. Onko täällä ketään, joka olisi jäänyt yliopistosta äitiyslomalle? miten on mennyt? mitä mies on tehnyt?

Kommentit (13)

Vierailija

Täälläkin yksi opiskeleva kotiäiti. Esikko on nyt reilun vuoden ja toinen syntyy kesäkuussa :)



Mulle oli alusta asti selvää, että haluan lapset (tai pari lasta, myöhemmin sitten lisää) opiskeluaikana. Sitten kun valmistun, haluan keskittyä uran luomiseen. Näillä näkymin mun valmistuessa lapset on jotain 2v. ja 4v. tai 3v. ja 5v., riippuu vähän opiskeluinnosta.



Esikoista odottaessa olin melkein koko raskauden TOSI väsynyt. Opintoja sain suoritettua just ja just sen, että ei opintotukea tarvinnut takaisin maksaa. Lapsi oli ehkä 6kk, kun menin ekaan tenttiin. Koko ensimmäisen vuoden aikana suoritin 10-15 opintoviikkoa, eli en siis kauheasti. Vuoden jälkeen aloin opiskelemaan taas kunnolla, minä hoidan lasta päivät, mies illat. Suoritan iltaluentoja ja kirjatenttejä.



Kevääseen asti olisi tarkoitus opiskella niin paljon kuin mahdollista (jos vain kunto antaa myöten) ja sitten jäänkin taas äitiyslomalle.



Rahasta. Eka vuosi meillä elettiin mun minimiäitiyspäivärahalla ja miehen työttömyyskorvauksilla+lapsilisällä ja asumistuella. Se kuulkaan oli ruhtinaallisesti verrattuna pelkään opintotukeen ja työttömyyskorvauksiin. Opintolainaa meillä ei nosteta ihan periaatteesta. Opintotukeqakaan en ole nostanut tänä aikana. Säästelen niitä tukikuukausia opintojen loppupuolelle. Kotihoidontuki nosti tuloja entisestään :) Me siis ainakin pärjätään oikein hyvin. Mieskin pääsi vielä tänä syksynä töihin, niin ei kyllä ole mitään valittamista :)



Se on tuo rahan riittäminen varmasti paljon kiinni, siitä missä asuu. Me asutaan Rovaniemellä ja näillä asumiskustannuksilla pärjätään mainiosti. Autoa meillä ei ole, eikä matkustella eikä käydä ravintoloissa, mutta muuten kaikki tarpeellinen löytyy. Jossain Helsingissä, missä vuokrat on moninkertaiset, voi minimiäitiyspäiväraha tai kotihoidontuki tosiaan olla aivan riittämätön.



Raha oli muuten mulla yksi syy, miksi halusin lapset opiskeluaikana. Se ei tuntunut missään, kun muutenkin oli minimaalisiin tuloihin tottunut. Tulot on vaan kasvaneet menojen myötä eli elintaso ei muuttunut miksikään. Työelämässä äitiyspäiväraha on AINA vähemmän kuin palkka ja kotihoidontukihan se vasta vähän onkin. On paljon vaikeampi laskea jo saavutettua elintasoa kun pärjätä ennestään pienillä tuloilla.



Tsemppiä vaan ja rohkeasti yrittämään. Kyllä asiat aina järjestyy ja lapset kuitenkin on se kaikkein tärkein asia maailmassa, ainakin mulle.



Bea

Vierailija

ja valmistuin ihan ajallaan- opinnot vei 5 vuotta. mies tosin oli yhden 6kk kotona lasten kanssa vanhempainrahakaudella.



kyllä se onnistuu jos haluaa!

Vierailija

sanoisin että go for it! Opiskelumaailma joustaa lasten suhteen paljon paremmin kuin työelämä - voit paremmin sitten pienten lasten äitinä päättää " työpäiväsi" pituuden jne. Rahasta vaan, että kyllä Suomessa on nämä asiat järjestetty niin, että toimeen tulee, ja saahan kaikkea tarviketta ja vaatettakin kierrätettynä.

Vierailija

Meillä eletään kahdella opintotuella, asumistuella ja 2n lapsen lapsilisillä. Tähän asti ollaan tultu toimeen, joskin lainaa ollaan jonkin verran nostettu. Jossain vaiheessa ollaan kokeiltu osapäivätöitä, mutta yhteinen aika jäi niin vähiin, että päätettiin mieluummin elää vähän säästeliäämmin.



Vauvoja näkee aika paljon yliopistollakin. Varsinkin jos vauva viihtyy kantoliinassa tms, voi häntä mielestäni aivan hyvin pitää mukana! Lykkyä tykö vain! :)

Vierailija

Me saatiin esikoinen, kun itse opiskelin viidettä vuotta ja mies kolmatta yliopistossa. Ja melkein 1,5 vuotta pystyttiin hoitamaan poikaa kotona ja opiskelemaan molemmat - viime kesä oltiin molemmat töissä, ja nyt olen itse taas kotona pojan kanssa.

Olin itse sen ensimmäisen kevään aika pihalla (vauva syntyi helmikuussa 04), mutta tein kuitenkin sen verran opintoviikkoja, että sain minimi-äp- rahan lisäksi opintorahan. Ja viime keväänä jaettiin niin, että oltiin vuoropäivinä miehen kanssa yliopistolla, ja toinen hoiti lasta kotona. Nyt on mulla gradu korjaamista vaille valmis ja pikkukakkonen kasvaa masussa - ehdin valmistua reilusti ennen laskettua aikaa, mutta mies aloittaa diplomityön teon keväällä - vauva syntyy juuri pahimmoilleen 3kk ennen kuin miehen rahoitus työlle loppuu - eli ensi kesä on varmasti rankka meille kaikille.



Sanoisin, että kannattaa tehdä vauva(t) jo opiskeluaikana, sillä kokemus on osoittanut, että opiskeleva isäkin pystyy osallistumaan aivan erilailla lapsen elämään, kuin työssäkäyvä. On meilläkin laskettu senttejä välillä, mutta loppujen lopuksi ollaan lapsen syntymän jälkeen eletty ehkä jopa leveämmin kuin ennen lasta.



Ai niin, yliopisto on siitä hyvä paikka, että voi sopia proffien/opettajien kanssa kursseista ja niiden suorittamisesta. En tiedä miten tällä uudella systeemillä sitten toimii, kun on ne moduulijutut...siirtyykö sitten vuodella valmistuminen, jos ei jotain moduulia ehdi hoitaa pois ennen vauvalomaa tai jotain...Mulla vauva viivytti opintoja puolella vuodella, ilman lasta oisin valmistunut viime keväänä, nyt valmistunkin vasta nyt jouluna.

Vierailija

vaikka ketjun aloittamisesta on jo aikaa. Hyvin onnistuu yliopisto-opiskelu ja lapsen saanti. Itse olen jo valmistunut 2,5 vuotta sitten ja ollut valmistumisestani asti töissä. Meillä on kuitenkin kaksi lasta, nyt 3- ja 5-vuotiaat tytöt. Molemmat lapset ovat syntyneet opiskeluaikana. Ja olimme tuolloin siis mieheni kanssa molemmat opiskelijoita. Valmistuin kuitenkin ihan ajallaan, samassa tahdissa (tai jopa nopeamminkin) kuin suurin osa vuosikurssistani. Mielestäni se vaatii vain tietynlaista itsekuria. Sanotaanhan myös, että mikään koulu ei anna sellaisia organisointi- ja ajankäyttötaitoja kuin pienten lasten äitinä oleminen;)



Joku täällä mainitsikin, että opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen voi olla jopa helpompaa kuin työelämän ja perhe-elämän. Näin olen kokenut myös minä ja tuntuu, että nyt on enemmän stressaamisen aiheita, kun haaveilemme kolmannesta lapsesta;)



Rauhaisaa joulun odotusta kaikille!



Vierailija

Sain esikoisen opiskeluaikana: Valmistuin opistoasteen koulusta ja sain esikoisen samassa kuussa. Olin vauvan kanssa kotona 10kk eli normaalin äityisloman verran ja sitten aloitin yliopisto-opinnot hänen ollessaan siis 10kk ikäinen. Koko sen ajan kun oli äippälomalla tein pikkuhiljaa opintoja avoimessa yliopistossa, niitä olin tehnyt jo opistoasteen opintojen kanssa samaan aikaan. Nämä avoimessa tehdyt opinnot mahdollistivat sen, että alkuun opiskelin noin kolmena päivän viikossa ja muu aika jäi lapsen kanssa olemiseen.



Mieheni oli kyllä töissä ja itse en saanut ihan minimiäityispäivärahaa, koska olin ollut jonkin verran töissä.



Valmistuin ajallaan yliopistosta ja pääsin töihin. SItten olin vähän aikaa töissä ja meille syntyi kaksi lasta lisää. Hyvin ollaan pärjätty koko ajan niin rahallisesti kuin ajankäytöllisestikin. Tosin kyllä hyvällä organisoinnilla ja juuri lapsen nukkumisen hetkiä hyödyntäen. Olin välillä kyllä todella väsytnyt, mutta en kadu päätöksiäni lainkaan. Oli ihanaa olla suhteellisen nuori äiti! Ja nyt on ollut hauskaa kokea äityis näin kolmikyppisenäkin. ;)



Kaikesta selviää, kun vain haluaa!!

Vierailija

Olen juuri aloittanut opiskelun uudestaan 9 kk vauvaloman jälkeen. Aloitin tekemään puuttuvaa gradua, ja vauva on perhepäivähoidossa. Hyvin meillä on kaikki käytännön järjestelyt mennyt vauvan ja opiskelun suhteen. Mies on kyllä työelämässä, joten ihan opintotuella ei eletä. Mutta jos mies ei olisi töissä, niin silti tultaisiin toimeen! Kyllä opiskelijapariskunnalla voi olla useampiakin lapsia ilman että maailma kaatuu päälle, usko pois! ;) Monilla tutuillani on sellainen tilanne. Tottakai sellaisessa tilanteessa täytyy molempien vanhempien olla joustavia omien opintojen suhteen ja ottaa aina lapsi huomioon valinnoissa. Lapselle täytyy pystyä antamaan aikaa ja rakkautta, kaikki muu kyllä hoituu!

Vierailija

Hei,

minäkin olen opiskeleva äiti. vauva syntyi heinäkuussa ja ensi kuussa olisi tarkoitus pikkuhiljaa jatkaa opintoja kirjatenttejä tehden ja gradukirjallisuutta lukien.



mieheni opiskelee myöskin ja ihan mukavasti tullaan toimeen - tottakai pitää miettiä ja laskeskella miten rahoja käyttää...eihän se vauva tarvi omakotitaloa ja autoa ja uusimpia vaunuja, vaikka surullisen monen mielestä tällaiset materiaaliset asiat on hankittava ennen lasta. vauvantarvikkeita saa kierrätettyinä pieneen hintaan ja esim kestovaippoja käyttämällä säästää pitkän pennin.



itse olen sitä mieltä että opiskelumaailma joustaa paremmin kuin työelämä ja opintoja (ainakin yo-opintoja) voi tehdä ainakin jossain määrin kotoa käsin.



itselläni vauvakuume on vain kasvanut tätä vauvaa hoidellessa, saa nähdä josko pienokaisemme saisi vielä sisaruksenkin opiskeluaikana...

Vierailija

Olen 5. vuoden yliopisto-opiskelija ja samalla äitiyslomalainen. Sain esikoiseni nyt viime kesäkuussa ja aloitin syyskuussa opiskelut. Hoidan kotona lastani ja teen lähinnä kirjatenttejä parin luennon lisäksi. Ensi vuonna olisi tarkoitus laittaa lapsi hoitoon opetusharjoittelun ajaksi. Mieheni on myös opiskelija ja tällä hetkellä hän on vieläpä ulkomailla opiskelemassa, joten minä olen opiskeleva väliaikainen yksinhuoltajaäiti.



Olen pärjännyt tähän asti ainakin ihan mukavasti. Onhan päivät täynnä kiirettä ja lapsen tahdissa opiskellaan. Silloin kun hän on nukkumassa, minulla on kirja käsissä. Lisäksi vielä se, että olen yksin häntä hoitamassa, lisää työtaakkaa. Jos saisin nyt päättää uudestaan, hankkisinko lapsen tässä vaihessa, niin hankkisin. Asiat ovat kuitenkin järjesteltävissä. Lapsi sitoo ja vie aikaa, mutta ei se estä omaa opiskelua. Se on omasta ahkeruudesta kiinni.

Vierailija

yliopistolla itsekin, poika on nyt 6 vkoa vanha, ja ensimmäinen tentti on ylihuomenna :) Olen yh, joten lapsi joutuu kulkemaan jonkun verran mukana koulussa, sikäli mikäli jaksaa möllöttää liinassa. Jos ei, ainakin kirjatenttejä yritän saada tehtyä tänä ekana vuonna. Kotona on tarkoitus olla koko 3 vuotta, kunhan pikku-ukko vähän vanhenee niin sitä uskaltaa jättää muutamaksi tunniksi aina jollekin hoitoon luentojen yms ajaksi.

Kun huomasin olevani raskaana ja lapsen isä " sanoutui hommasta irti" , laskin kyllä eräänkin kerran, että miten rahat tulevat riittämään. Tein sitten sellaisen ratkaisun, että tein 6 kk ennen äitiysloman alkua kovasti töitä, eli pidin tauon koulusta, jotta sain nostettua äitiyspäivärahan tuon 6 kk:n mukaan korkeammaksi kuin mitä se olisi ollut minimituloilla. Nykyisillä tuloilla pärjää jo aika hyvin.

Kaverit, jotka ovat jo valmistuneet, ovat " kateellisina" todenneet, että olisi lapset pitänyt tehdä opiskeluaikana, siitä olisi ollut helpompi irrottautua tietyksi aikaa. Sitten kun opintojen jälkeen pääsee töihin, jos pääsee, niin ei sitä moni ilkeä heti jäädä äitiyslomalle. Toisaalta minäkin halusin lapsen nuorena, en nyt välttämättä ihan näin, mutta nyt kun tilanne on tämä, niin poika on maailman ihanin. Onneksi hän myös nukkuu, joten olen ainakin tämän ensimmäisen kuukauden saanut opiskeltua ihmeen hyvin.

Vierailija

Olen äippälomalla yliopistossa opiskelusta. Lapsen saaminen ei ole mikään itsestään selvyys, siksipä en kehoita sen lykkäämistä koska vanhemmiten asia ei ainakaan helpotu. Itselläni kävi kuitenkin niin että kuvittelin hoitavani muutamat puuttuvat opinnot lukemalla juuri esim. lapsen ollessa päivunilla. Todellisuudessa lapsi nukkui vuoden vanhaksi asti n. 10 min. päiväunia ja yöt menivät aivan piparille. Olin mielettömän väsynyt enkä päivisin saanut lasta juurikaan käsistäni pois. Mieheni ei pitänyt lasta käytännössä lainkaan joten opiskeluista saatoi vain haaveilla. Silti haluan painottaa etten ole hetkeäkään katunut lapsen hankintaa mutta opiskelun ja lapsen yhdistäminen saattaa olla hankalaa. Ihanilla läheisillä homma helpottuu varmasti valtavasti.

Vierailija

Olen kirjoilla kahdessa tiedekunnassa - toinen tutkinto pitäisi saada viittä vaille valmiiksi keväällä ennen vauvan syntymää, jos kaikki menee hyvin. Aloittelin tänä syksynä sitten toisessa tiedekunnassa ja ne jää katkolle ;-) Eikä huoleta yhtään! Asioilla on taipumus järjestyä, ja olen samaa mieltä kuin moni muukin, että opiskelumaailma joustaa juuri sen verran kuin tarvitsee. Ajattelin, että jos potkua ja mielenkiintoa riittää, niin voihan sitä välillä käydä tenttimässä jotain ja antaa nyytille ja isille kahdenkeskistä aikaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat