Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Imetyksen lopetus on niiiiin haikeaa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015


Vauvani on nyt 3,5kk ja tarkoituksena oli imettää siihen asti kun hyvältä tuntuu; ainakin yli puolivuotiaaksi. Esikoista imetin 1-vuotiaaksi. Imetys on minulle tosi tärkeä juttu ja suhtaudun siihen tosi tunnepitoisesti. Siksi tuntuukin nyt tosi pahalle, kun jouduin lopettamaan imetyksen.



Syy imetyksen lopetukseen on se, että oma hormoonitoimintani meni ihan sekaisin; menkat tuli tosi usein täysimetyksestä huolimatta ja mielialat vaihteli niin että olin pääsääntöisesti iloinen, mutta välillä tuli tosi vaikeita päiviä, jolloin olin masentunut ja kaikki tuntui vaikealle. Periaatteessa kaikki on elämässäni kuitenkin kunnossa, oikeastaan tosi hyvin. Siksipä ajattelin mielialojen vaihtelun johtuvan hormooneista ja luulin, että asialle ei voi tehdä mitään.



Sitten kuitenkin kävi niin, että masentunut ja ahdistunut olo vaan lisääntyivät ja kun sitä oli kestänyt noin viikon, menin lääkäriin. Lääkäri määräsi minulle estrogeenilääkettä. Hän sanoi, että mitä todennäköisimmin kärsin estrogeenin puutteesta. Estrogeenin puutteella on kuitenkin sellainen ikävä vaikutus, että se laskee aivoissa serotoniinipitoisuuksia, joiden alhaisuus puolestaan aiheuttaa masennusta. Olin jo niin masentunut, että katsottiin lääkärin kanssa parhaaksi että aloitan myös mielialalääkkeet. Mielestäni on tosi tyhmää, että joku hormoonin puute voi sotkea ihmisen mielialat näin pahasti!



Nyt en tietenkään voi imettää kun käytän estrogeeni- ja mielialalääkettä. Toissayönä imetin viimeisen kerran. Tuntuu tosi pahalle kun ei voi imettää ja vähän väliä tulee itku silmään asian takia. . :´(



Tunnen itseni ihan huonoksi ja vajavaiseksi äidiksi kun en voi imettää, vaikka tiedänkin että lapsilleni ja koko perheellemme on tärkeämpää että voin hyvin kuin että imetän.



Onko muita vastaavaa kokeneita? Miten olette päässeet asian yli? Toivoisin kovasti saavani tukea ja ymmärrystä.



Aurinkoisempia syksypäiviä muille ja toivon, että ne, jotka voi imettää nauttisi siitä täysillä, sillä kaikille pitkä imetys ei ole omasta tahdosta kiinni!

Kommentit (6)

Vierailija


On tosi lohdullista kuulla, etten ole ainoa, jolle imetyksen lopetus on ollut vaikeaa. Erityisesti beatrixxille haluan lähettää voimahalin ja toivon kovasti, että vauvasi synnyttyä imetys menee hyvin.



Kaikkea hyvää teille ja yritetään muistaa, että imetys ei ole ainoa tapa osoittaa lapselle rakkautta vaan tärkeintä tosiaan on hyvinvoiva äiti. Onhan äiti kuitenkin se, jonka hyvinvoinnista on pitkälti kiinni koko perheen hyvinvointi.

Vierailija

Ymmärrän sinua sikäli, että minullekin imetys on tärkeää ja tuntuu aika kamalalta ajatuskin siitä, että en voisi imettää. Mutta muista, että imetys ei ole ainut autuaaksi tekevä asia vaan iloinen ja tasapainoinen äiti on ainakin tuhat kertaa tärkeämpi kuin se rinta. Olet jo antanut vauvallesi hyvän satsin tärkeitä vasta-aineita ja se, että haluat antaa hänelle nyt jotakin vielä parempaa, hymyilevän ja paremmin arjessa jaksavan äidin, on hienoa. Vauvan lisäksi teet nyt palveluksen koko perheelle kun huolehdit omasta jaksamisestasi. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija

Täälläkin on yksi haikea äiti, jonka imetys lopahti vauvan todella hankaliin tissiraivareihin 3kk iässä. Nyt menee vielä noin puolet pvän maidoista lypsettynä pullosta, mutta se tunne että oma vauva ei huoli rintaa tuntuu välillä pahalle. Toisaalta tyytyväinen vauva tekee myös äidin tyytyväiseksi. '

Voimia sinulle ja aurinkoa sinunkin syksyysi :)

Vierailija

Koeta jaksaa! Onhan tuo surullista, mutta varmasti lääkkeet auttavat ja pystyt sitten nauttimaan lapsistasi paremmin. On ne ihmeellisiä ne hormonit. miten paljon ne vaikuttaa...



Halaus!

Vierailija

minäkin imetin lastani vuoden ikään ja jos joskus toisen saan niin yritän imettää häntäkin. Vieläkin kaiholla muistelen miten ihanaa oli imettää omaa lasta ja hirveän ylpeä olen itsestäni kun yritin ja jaksoin. Voin kuvitella tilanteesi ja minä uskon että itsekkin olisin aivan pirtaleina mutta älä sure. Olet sentään yrittänyt ja sehän on pääasia.

Vierailija

Meidän pikkuinen oli tuon vähän alle neljä kuukautta, kun jouduin lopettamaan imetyksen. Syynä oli kyllä raskaus, olisin halunnut jatkaa imettämistä, mutta neuvolassa siihen suhtauduttiin niin paheksuvasti, etten uskaltanut enää jatkaa... Itkua äidillä ja pojalla, poika ei osannut edes ottaa pullosta ja huutoa ja syömälakkoa kesti melkein kuukauden (pakkosyötöllä). Nyt syö ihan ok, unohtanut jo tissin, mutta pullo ei vieläkään kelpaa kuin HIRMUnälkäisenä.



Minä taas en ole unohtanut imetyksen ihanuutta (vaikkei se aina silloin niin ihanalta tuntunutkaan, > hartiat aina jumissa ym), ja vieläkin tuntuu pahalta kun joudun antamaan pullosta. Tuntuu että poika joutui liian aikaisin kasvamaan " isoksi" , että Pikkuvauvana hänen kuuluisi saada imeä tissiä vielä...



Samoin mulla oli ihan hullu masennus ja ahdistus, joka söi koko perheen voimavaroja, olin ihan pohjalla välillä... En kuitenkaan uskaltanut puhua siitä neuvolassa (olen nuori äiti, ja jotenkin olen halunnut typeryyksissäni näyttää siellä että pärjään hienosti), luulenpa että lääkkeitä olisin joutunut myös popsimaan jos en olisi esittänyt vaan kertonut kuinka asiat oikeasti ovat.



Voimakas hormonitoiminta sai täälläkin menkat aikaan reilun kk:n päästä synnytyksestä, ja todellakin täysimetyksellä. Raskaaksi tulin heti siis näiden kuukautisten jälkeen, varmaan osaltaan tämäkin vaikutti hormonimylläkkään taas uudella tavalla... Luulenpa että tuo estrogeenijuttu vaikutti täälläkin, tai ainakin jotkut hormonit.



" Periaatteessa kaikki on elämässäni kuitenkin kunnossa, oikeastaan tosi hyvin. Siksipä ajattelin mielialojen vaihtelun johtuvan hormooneista ja luulin, että asialle ei voi tehdä mitään." Niinpä!



Huono äiti- tunteita koen myös minä... kaupasta kun kiikutan tuttelia kotiin, hävettää jotenkin ja ajattelen että kaikki säälivät poikaani " ei tuokaan viitsi imettää" ....



Mulla nyt alkuraskauskolmannes ohi, ja mieli on palannut hyväksi ja " entiselleen" . Tuntuu hyvältä! :) Tietty on sellaista herkkyyttä, että itkettää herkästi pikkuasiat, toisten onni, toisten suru... mutta siitä nyt en edes haluaisi päästä eroon.



Toivottavasti sullakin olo kohenee ja vauvallesi varmasti on näin parasta. Ainiin, mulle muuten sanottiin silleenkin, että hormonitoiminnan muutokset voi vaikuttaa maidon koostumukseen, ja ettei se senkään vuoksi olisi enää niin parasta mahdollista..



Empatiasäteitä ja haleja sinulle kovasti lähetän!!!



-beatrixx

Uusimmat

Suosituimmat