liinalane

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

tervehdys



puit sanoiksi aika monen odottajan ajatuksia-luulisin ainakin!



mistäpäin itse olette lasta ajatelleet ja minkä ikäistä ?

kuinka kauan pohdeitte adoptiota ennen kuin lähditte tähän mukaan?

kuka on hoitanut neuvonnan ja kunka kauan teillä on prosessi tähän saakka vienyt aikaa ja millaisena olette sen kokenut?



Kommentit (3)

Vierailija

Teillä siis odotus on täydessä vauhdissa ja milloin vaan voi tulla se kuuluisa soitto (vai kirjekkö se oli). Joka tapauksessa mahtaa olla jännää aikaa. Meillä on konkretisoitunut kaikkia asiat juuri siitä syystä kun muutto on edessä ja se tekee kaikesta niin todellista. Välillä liikutun ihan kaikesta ja en voi uskoa kuinka ihmeellistä elämä voi ollakaan.

Mukavaa odotusta teille, on mukava lukea kuinka teillä asiat etenee!

Vierailija

moikka

a

no meidän tarina kuulostaa tältä....



kun aloimme mieheni kanssa puhumaan lapsosista, niin otimme jostain syystä huomioon myös lapsettomuuden, hoidot ja adoption.

tuo on keskustelu joka on tehnyt meidän taipaleesta huomattavasti tasaisemman kulkea kun ollaan mietitty asioita jo etukäteen niin ei tarvinnut enää " kriisi" kohdissa ja hädässä tehdä päätöksiä, joita ei ehkä kuitenkaan olisi halunnut.

meillä oli selkeä näkemys ettemme ole valmiita lähtemään mukaan raskaisiin hoitoihin jos ei biologista lasta alkaisi kuulua.adoptio oli alusta saakka mukana kummankin mielestä hyvänä ja positiviisenä vaihtoehtona.



jotenkaan missään vaiheessa meille ei ollut tärkeetä saada biologista lasta vaan lapsi, jota saa rakastaa.ehkä juuri sen takia ei tullu niin mahdottoman syvää masennusta ja surua kun biologista lasta ei kuulunut. en tietenkään väitä etteikö se tuntunut pahalta ja etteikö meillä ole itketty sekä kirottu suohon kaikki jotka kyseli koskas teille lapsia tulee.mutta sisimmässämme uskoimme ettei pitäisi olla mitään syytä ettemme saisi adoptiolasta jonain päivänä syliimme.



tutkimuksissa kävimme sen verran että tiedämme mistä kiikastaa.lääkärit olivat kovin innoissaan aloittamaan hoitoja ja nyttemmin kun luomu lapsenkin pitäisi olla mahdollinen, helpottamaan pikkaisen lapsen alulle saamisessa inseminaatiolla.



yhteyttä kotikuntamme sossulaan otimme keväällä 2004 ja neuvonta / kotiselvitys aloitettiin heti kesäkuussa.sossulan tapaamiset oli mielestämme ihan ok,olemme molemmat avoimia ja puheliaita niin jutustelu sujui ihan kivasti ja olihan ne aiheita joista olimme jo keskenään jutelleet. Emme kyllä kokeneet saavamme neuvontaa vaan tapaamiset olivat pelkästään kotiselvitykseen liittyviä kysymyksiä / aiheita.



kotiselvitys valmistui alku talvesta ja luvan saimme 2005 huhtikuussa.Joten olemme odottaneet puolisen vuotta mahdollisimman pientä lapsosta venäjältä.



maavalinta oli aika kivuton, osa kohteista kun ei sopinut meille esim meidän iän vuoksi esim kiina, kun olemme alle 30 v vieläkin



joskus tuntuu että aika menee madellen...mutta näinhän se on että odottaa jaksaa kun on mitä odotta!



terveisin puhi

Vierailija

Meillä on sellainen tilanne ollut jo pitkään, että biolapsi on ollut teoriassa mahdollinen, eli meillä ei ole kysymys lapsettomuudesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Tosin useita lieviä hoitoja on tehty ja tuloksena on ollut yksi keskenmeno kolmen vuoden saldona. Seuraavaksi meille on suunniteltu koeputkihedelmöityshoito biologia puolella. Adoptio on aina ollut mielessä vaihtoehtona. Ennenkuin varsinaisesti seurustelin nykyisen mieheni kanssa, selvitin hänen näkemystään adoptiosta vaikka en mitään päätöksiä ollut tehnytkään. Eli jossain se mahdollisuus on aina ollut, vaikka tosin luulen että aika moni sitä vaihtoehtoa on miettinyt elämänsä varrella.



Soitin pelaan noin puolitoista vuotta sitten, vaikka meillä oli väestöliitossa hoidot ns. kesken. Soitin koska olin kuullut pitkistä odotusajoista ja jonoista jopa neuvontaan. Pelan infotilaisuudessa jonon sanottiinkin tuolloin olevan 1,5 v ennen kun neuvonta voi alkaa.

Olin myös yhteydessä helsingin kaupungin sos.virastoon ja siellä jonotilalle neuvontaan oli 2v. Olin pettynyt mutta ilmoittauduin jonoon.

Siinä samalla teimme muutaman inseminaation, huonolla menestyksellä, kun yhtenä päivänä ehkä 8kk alkukontaktista, hki sos.viraston työntekijä soitti ja kysyi vieläkö adoptio on ajankohtainen. Olin niin ihmeissäni, että sanoin, että kyllä kyllä tottakai, vaikka henkisesti olinkin vielä biolapsettomuuden hoidon syövereissä. Ja näin neuvonta alkoi hieman salakavalasti.



Neuvonnassa meillä oli erittäin ymmärtäväinen kontaktihenkilö, jota ei onneksi tarvinnut vakuuttaa siitä, että olimme 100% siitä mihin olimme ryhtymässä. Hän korosti monta kertaa, että neuvonnan tarkoitus on antaa tietoa sekä olla apuna päätöksenteossa suuntaan tai toiseen.



Aluksi suhtauduin neuvontaan kevyesti. Mielestäni oli mukava käydä keskustelemassa elämästä ja ilmiöistä. Kuitenkin neuvonnan loppupuolella huomasin, että neuvonta oli tehnyt tehtävänsä. Adoptio asia oli jossain päässä ja sydämessä muhinut, vaikken ollut sitä ymmärtänytkään. Kun tajusin neuvonnan olevan melkein ohi, jouduin miltein paniikkiin. Ja erityisesti siitä, että tiesin, että päätöksen aika koittaa pian. Viime kuukaudet olen punninut koeputken ja adoption välillä. Hirveitä ristiriitoja, mielettömiä tunnekuohuja, epävarmuutta ja kaikkea mahdollista. Ja nyt olemme selkeästi kallistuneet adoption puolelle. Ja päätöksen tekeminen on tuntunut todella hyvältä. Välillä en malta odottaa että asiat taas menisivät eteenpäin ja taas välillä olen aivan paineessa siitä mihin on ryhtymässä... Mutta siis prossessina tämän kaiken näen joka ei ole vieläkään ohi ja ehkä ei tule koskaan olemaankaan.

Eli takaisin asiaan... eli kysymyksiisi (hieman intouduin kuvailuihini)

Elikkäs siis ensi kontaktista hki kaupungin sos.virast. neuvonnan alkuun meni ehkä noin 8kk ja neuvonta on kestänyt ehkä 7kk. Olemme itse sitä välillä vähän hidastelleet. Tällä hetkellä mielessä on Kiina ja siihen on alkanut paneutua ja intona katselen kiinasta kaikenlaista infoa. Ja meillä on toiveena mahdollisimman pieni lapsi, mutta varmaan niikuin ampiasakka tuossa minulle vastasi toiseen kysymykseeni, niin ei sillä nyt niin väliä.

Eli tällaista.

Kääk!

Mites itse? Minkälaisessa vaiheessa itse olet? Oletko jo aloittanut toimenpiteet adoption suuntaan vai onko muut suunnitelmat mielessä.



T. Liinalane

tervehdys



puit sanoiksi aika monen odottajan ajatuksia-luulisin ainakin!



mistäpäin itse olette lasta ajatelleet ja minkä ikäistä ?

kuinka kauan pohdeitte adoptiota ennen kuin lähditte tähän mukaan?

kuka on hoitanut neuvonnan ja kunka kauan teillä on prosessi tähän saakka vienyt aikaa ja millaisena olette sen kokenut?



[/quote]




Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat