Raiskattujen kokemuksia

Vierailija

Tämä on vähän arka aihe, mutta puranpa mieltäni kuitenkin. Olen siis itse tullut raiskatuksi ja huomannut, että ympäristö asettaa hirveästi normeja sille, miten pitäisi tuntea. Pitäisi olla ongelmia parisuhteessa, vaikea luottaa ihmisiin, seksuaalisuus hukassa jne. Mutta minä en näitä normeja täytä. Minulle raiskaus oli vieraan ihmisen väkivaltainen teko, joka ei minun luottamiskykyyni vaikuttanut juurikaan tai seksuaalisuuttani tuhonnut saati parisuhdetta. Olenko ainoa näin tunteva? Pelkään kyllä yksin ulkona kävellessä, näen painajaisia toisinaan ja joskus saattaa tulla paniikki esim jostain äänestä joka muistuttaa tapahtuneesta. Eli vaikutuksia on kyllä.



Tämä asia tuli pintaan, kun hyvän ystäväni kanssa puhuttiin seksistä erään artikkelin perusteella. Ystäväni sanoi, että voisi kokeilla jotain sitomisjuttuja ja kysyi minulta mielipidettä. Saman tien hän punastui ja alkoi pyydellä anteeksi, että tietenkään minä en voisi sellaista. Minua alkoi suorastaan ärsyttää. Yleensäkin kaikki asiasta tietävät (miestäni lukuun ottamatta) menevät ihan oudoiksi, jos esim tv:ssä puhutaan raiskauksista tai elokuvissa on joku raiskauskohtaus. Ihan kuin olisin jotenkin pysyvästi tunnevammautunut raiskauksen seurauksena enkä voisi enää elää normaalissa parisuhteessa ja normaalia seksielämää enkä edes kuulla sanaa raiskaus saamatta jotain kohtausta. Tulee sellainen olo, että en saisi olla normaali.

Kommentit (3)

Vierailija

Paapova asennoituminen alkoi jo silloin. Minua käytännössä makuutettiin kaksi viikkoa sängyssä, ruoat kannettiin sänkyyn yms. vaikka fyysisesti olin aika kunnossa. Oikein sellaista juttuseuraa, jolle olisi voinut puhua ihan vapaasti ei löytynyt ja sitä vain olisin kaivannut. Mieheni kyllä yritti kuunnella, mutta oli niin vihainen tuntematonta tekijää kohtaan (jonka kyllä ymmärrän), ettei tuntunut hyvältä asiaa hänen kanssaan pyörittää silloin. Myöhemmin kyllä hän on ollut se, jolla asiasta olen puhunut, jos jotain vaivaavaa on ollut.



Minullakin raiskauksesta on jo vuosia ja toivoisin, että muut voisivat jo koko jutun unohtaa, vaikka itse en täysin unohdakaan.



Ap

Vierailija

Oma raiskaajani oli tosin minulle tuttu, eikä tapaus ollut törkeän väkivaltainen. Ymmärrän hyvin eron törkeän ja lievän raiskauksen välillä. Itselleni jäi jotain traumoja asiasta, mutta ei mitään mikä hirveästi vaikuttaisi normaaliin elämään. Ystäväpiirini sai tietää asiasta vasta vuosien kuluttua, vanhempani eivät tiedä vieläkään (eivätkä tule tietämäänkään, asiasta on jo 16 vuotta aikaa). Lähinnä ystäväni ihmettelevät ja jopa paheksuvat kevyttä suhtautumistani asiaan. Olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus, olisi pitänyt kertoa vanhemmille, käydä lääkärissä jne. Vaan en tehnyt ja olen varma siitä, että näin selvisin helpommalla.

Vierailija

Oikeastaan hyvä niin. En minäkään sanoisi, että raiskaus jotenkin vaikeuttaisi nykyistä parisuhdettani taikka kykyäni luottaa ihmisiin. Minut raiskasi tuttu mies kun olin aika nuori ja asia toki vaikutti silloin. Itse muutuin oikeastaan paljon seksuaalisemmaksi - harrastin seksisuhteita vieraitten kanssa ja olin hyvin epätasa-arvoisissa ja kummallisissa ihmissuhteissa jonkin aikaa jne. mikä varmaankin liittyi raiskaukseen. Se kesti aikansa. Tokenin kyllä. Nykyään en asiaa ajattele oikeastaan koskaan ja parisuhteeni on mielestäni normaali, terve ja luottavainen, ja seksi on mukava minun ja mieheni välinen asia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat