Aviokriisi?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen pari kuukautta sitten pettänyt miestäni, en kylläkään mennyt sänkyyn asti(oli menkat),mut kaikkea muuta suutelua,hyväilyä,suuseksiä....Jäin kiinni, koska mieheni lukee minua kun avointa kirjaa.Kaikki piti kertoa yksityiskohtaisesti.Yhtä helvettiä on ollut siitä asti.

Ollaan oltu 10v. naimisissa, 3 lasta, neljäs tulossa, koska mieheni ei pidä ehkäisystä huolta(ei anna minun käyttää pillereitä,kuulemma hormoonit muuttavat ihmistä),kierukka ei sovi.Aborttia en halua tehdä.



Kamalaa huorittelua, haukkumista, nimittelyä,mököttämistä, tiuskimista olen joutunut kuuntelemaan ja kestämään.Ja nyt olen aiheuttanut rytmihäiriönkin miehelleni ja masennuksen, joihin hän on saannut lääkityksen.



Olen tuhansia kertoja pyytänyt anteeksi ja katunut, mutta mikään ei tunnu riittävän eikä auttavan.Olen läpi mätä kiero, valehtelia,perheen rikkoja.



Taustatietoa miehestäni:Hän osallistuu erittäin harvoin kodinaskareisiin(tyhjentää astianpesukonetta) ei ole lasten kanssa, makaa sohvalla ja tuijottaa telkkaria, tekee omia hommia:treenaa,laihduttaa,muokkaa omaa kroppaansa ja pärstää(pari " kauneusleikkausta" )kaljaa tissutteli joka viikonloppu ennen kyseistä tapahtumaa.(lopetti juomisen lähes kokonaan)

Olin ihan poikki ja väsynyt perhe-elämään ja heti kun menin " ulos" ilman miestäni, kävi näin.Väärässä paikassa, väärään aikaan?

Pääseköhän mieheni tämän yli vai onko vaihtoehtona vain ero?Koska huora-nimitystä ei kukaan jaksa montaa vuotta kuunnella!

Ottakaa kantaa!!!

Kommentit (10)

Vierailija

Lapset jonnekin hoitoon siksi aikaa. Kumpikin saa puhua mitä kantaa sydämellään ja kun asia on sanottu, siihen ei enää palata. Voit esim. sanoa huorittelusta, että et kestä sitä enää ja jos mies ei lopeta, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Kirjaatte sovitut asiat ylös paperille ja allekirjoitatte paperin. Yhdellä keskustelulla ette varmaan saa kaikkia asioita käytyä läpi, mutta tuosta huorittelusta on hyvä aloittaa. Teillä on varmasti tasa-arvo- ja asenneongelmiakin esim. töiden jakamisen suhteen, niitä ei noin vain korjata jos tilanne on ollut kauan noin.



Itse kysyisin mieheltä, uskooko hän todella että hänen kanssaan on hyvä elää? Miksi haluaisit jatkaa hänen kanssaan? Jos miehesi rakastaa sinua niin miksi hän kohtelee sinua noin pahasti?



Miksi annat panna itsesi paksuksi tuollaisilla perusteilla, eikö sinulla ole lainkaan omanarvontuntoa tai itsesuojeluvaistoa? Oletko kuullut kierukasta? Onko sinulla ollut joskus omaa tahtoa vai onko miehesi nävertänyt sen kuoliaaksi?



Miehesi varmaan uskoo vanhaan sanontaan että pidetään vaimo raskaana ja ilman kenkiä niin se ei karkaa minnekään vaikka olisi miten paskat oltavat.



En sano, että lähde. Neljän lapsen kanssa ei ole herkkua lähteä ja miehesi heittäytyisi varmasti tosi hankalaksi. Pettäminen on mielestäni hyvä osoitus siitä, ettei miehesi hallitse kaikkea sinussa, eikä niin saa ollakaan. Tarvitset jotain. Arvostusta, kunnioitusta, hellyyttä, kumppanuutta, turvallisuutta. Saatko mitään näistä? Rakastatko itseäsi, arvostatko omia mielipiteitäsi, onko sinulla omia ystäviä?

Vierailija

Siis: olen sitä mieltä että kyllä miehessäsi on sellaista vikaa joka on ajanut sinut toisen luokse! Vaikka neljän lapsen kanssa lähteminen ei varmaan ole helppoa, niin kyllä täytyy ajatella omaa elämän laatua. Ei ole varmasti helppoa jäädä tuohon tilanteeseen! Kuulostaa siltä että sinun todella kannattaisi lähteä tai ainakin harkita sitä vakavasti! Arvosta nyt hyvä nainen itseäsi!



Ei voi olla niin, että toinen käyttäytyy kuin porsas vuositolkulla, ja sitten kun puoliso kyllästyy ja hakee onnea muualta, tämä porsas jatkaa porsasteluaan kaksin verroin ja vielä huorittelee päälle! Ja alistunut vaimorukka pyytelee anteeksi ja katuu. Huh huh!

Vierailija

Petit miestäsi toisen miehen kanssa. Itse en ikinä voisi antaa tätä lopullisesti anteeksi. Teillä tulee olemaan vaikeaa mutta toivon että saat joskus miehesi luottamuksen jotenkin takaisin.



Mitä tekemistä kotiaskareilla on tämän asian kanssa? Yritätkö etsiä oikeutusta miehesi pettämisellä siitä että hän ei tee kotihommia?



Sinun on nyt ymmärrettävä että olet tehnyt niin vakavan " parisuhderikoksen" jonka rinnalla arkiset asiat ovat kovin pieniä. Toivotan teille onnea ja uskon että ulkompuolinen apu voisi auttaa. ITse tuollaista solmua on vaikeaa avata kun on luottamuspula



Vierailija

ei muuta kun menette yhdessä kunnon perheterapeutille ja puitte asian siellä. Ammattilaisen avustuksella mietitte haluatteko jatkaa. Olet ihan oikeassa: teit väärin, mutta saako siitä loppuelämän kärsiä.

Vierailija

piipiliisi:

Lainaus:


Lapset jonnekin hoitoon siksi aikaa. Kumpikin saa puhua mitä kantaa sydämellään ja kun asia on sanottu, siihen ei enää palata. Voit esim. sanoa huorittelusta, että et kestä sitä enää ja jos mies ei lopeta, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Kirjaatte sovitut asiat ylös paperille ja allekirjoitatte paperin. Yhdellä keskustelulla ette varmaan saa kaikkia asioita käytyä läpi, mutta tuosta huorittelusta on hyvä aloittaa. Teillä on varmasti tasa-arvo- ja asenneongelmiakin esim. töiden jakamisen suhteen, niitä ei noin vain korjata jos tilanne on ollut kauan noin.



Itse kysyisin mieheltä, uskooko hän todella että hänen kanssaan on hyvä elää? Miksi haluaisit jatkaa hänen kanssaan? Jos miehesi rakastaa sinua niin miksi hän kohtelee sinua noin pahasti?



Miksi annat panna itsesi paksuksi tuollaisilla perusteilla, eikö sinulla ole lainkaan omanarvontuntoa tai itsesuojeluvaistoa? Oletko kuullut kierukasta? Onko sinulla ollut joskus omaa tahtoa vai onko miehesi nävertänyt sen kuoliaaksi?



Miehesi varmaan uskoo vanhaan sanontaan että pidetään vaimo raskaana ja ilman kenkiä niin se ei karkaa minnekään vaikka olisi miten paskat oltavat.



En sano, että lähde. Neljän lapsen kanssa ei ole herkkua lähteä ja miehesi heittäytyisi varmasti tosi hankalaksi. Pettäminen on mielestäni hyvä osoitus siitä, ettei miehesi hallitse kaikkea sinussa, eikä niin saa ollakaan. Tarvitset jotain. Arvostusta, kunnioitusta, hellyyttä, kumppanuutta, turvallisuutta. Saatko mitään näistä? Rakastatko itseäsi, arvostatko omia mielipiteitäsi, onko sinulla omia ystäviä?

Vierailija

Jos on naimisissa ja valmis antamaan ensimmäisen tilaisuuden tullen muillekin, niin oikea nimitys on kyllä silloin juuri ' huora' .



Mutta kun ilmeisesti olet 10 vuotta ollut uskollinen, niin kaikki ei pitäisi olla vielä menetetty.



Vakavan keskustelun paikka joka tapauksessa, lulisin että olet kokenut itsesi naisena laiminlyödyksi josta koko juttu johtuu, tietysti jos on jostain muusta syystä hyvin huono itsetunto(jotain jo lapsuudesta juontuvaa tms.) niin tuollaista voi tapahtua muutenkin.



Mutta siitäkään ei tule mitään jos miehellesi jää ' levy päälle' , tehtyä ei saa tekemättömäksi, jolloin on annettava anteeksi ja jatkettava uudelta pohjalta. Useampikin anteeksipyyntö on paikallaan ja sitten asia täytyisi pyrkiä unohtamaan. Ota miehesi vakavaan keskusteluun ja kerro että asia ei tule toistumaan, mutta ettet voi hyväksyä loputonta rankaisemista. Hänen täytyy kyetä antamaan anteeksi ja unohtaa asia tai sitten erota. Erota voi myös väliaikaisesti ja katsoa mitä siitä seuraa, palata yhteen jos siltä tuntuu, uudelta pohjalta.

Jos miehesi rakastaa sinua yhä ja samalla ymmärtää sinua(emotionaalisesti), niin hän varmasti myös ymmärtää mistä on kysymys ja pystyy katsomaan reaalitetteja ja sitä mitä merkitset hänelle tuon jälkeen.



Minua on kerran petetty, enkä sitä antanut anteeksi vaan erosimme, mutta hiukan enemmän maailmaa nähneenä voisin nykyisin jo päätyä toiseenkin ratkaisuun.



Ongelmana meillä oli luottamuksen häviäminen, olisin joutunut vaimon joka pikkujoulun ja yms. tilaisuuksien tullen pelkään että mitähän nyt taas tällä kertaa tapahtuu.

Eli teidän täytyisi kaivaa esille syy tapahtumaan ja muuttaa elämää siltä osin ettei tarvetta enää tule, palauttaa siten luottamus.



Meillä luottamus ei palautunut.





Vierailija

Siis: olen sitä mieltä että kyllä miehessäsi on sellaista vikaa joka on ajanut sinut toisen luokse! Vaikka neljän lapsen kanssa lähteminen ei varmaan ole helppoa, niin kyllä täytyy ajatella omaa elämän laatua. Kuulostaa siltä että sinun todella kannattaisi lähteä tai ainakin harkita sitä

Vierailija

pystyvät antamaan anteeksi, jotkut eivät. Jos mieheni pettäisi minua, en pystyisi antamaan anteeksi. Tai jos yrittäisinkin, tietäisin yhteiselomme olevan jatkuvaa sotaa, joten ei kannattaisi edes yrittää.



Itse taas seurustelumme alkuaikoina petin miestäni useasti ja aina kännissä. Mitään syytä tekoihin ei ollut, paitsi että alkoholi ei mulle sovi ja teen älyttömiä tekoja humalassa.



Mieheni kuitenkin antoi aina anteeksi, mutta jäljet se on jättänyt. Eli monesti riidan aikana mies vetää nuo pettämiset esiin vielä vuosienkin jälkeen.



Mutta voinko syyttää miestäni, en. Omiin pahoihin tekoihin ei saisi etsiä syytä toisesta, vaan pitäisi vaan myöntää tehneensä väärin. Pettäminen ei ikinä ole ratkaisu mihinkään, se voi ainoastaan pahentaa asioita. Meissä kaikissa on omat vikamme, kukaan ei ole täydellinen. Vaikka mieheni ei aina tee niinkuin haluan, eikä ehkä ole juuri sellainen kuin haluan, niin minun on hyväksyttävä hänet sellaisena kuin hän on.



Minulta pettämiset jäivät kokonaan lasten myötä. Jos käyttäydyn paskamaisesti miestä kohtaan, en todellakaan halua käyttäytyä paskamaisesti lapsiani kohtaan, jotka ovat elämäni tärkein asia. Voisinko pahempaa tehdä, kuin pettää heidän isäänsä ja mahdollisesti rikkoa heidän perheensä oman itsekkyyden/idioottimaisuuden vuoksi.



Eli sulla on 2 vaihtoehtoa. Joko kestät miehesi haukkumiset tai sitten et. Kannattaa myös yrittää asettua miehen saappaisiin ja ajatella, miltä hänestä tuntuu. Toisaalta miehesi olisi voinut jättää sinut. Koska hän ei sitä kuitenkaan tehnyt, niin mikäli hän haluaa yhteiseloa jatkaa, pitäisi hänenkin hieman hillitä kielenkantojaan.

Vierailija

Minä olen taas sitä mieltä (enkä kyllä ole itse ollut koskaan uskoton, joten ei ole oma lehmä ojassa), että mies joka kutsuu omaa vaimoaan huoraksi, on sairas jollei sitten todella ole niin, että vaimon ammatti on maksullisten seksipalvelujen jakaminen.



Mies menköön itseensä, jos vaimo ei parisuhteessa viihdy kun kyseessä on ketjun aloittajan kuvaaman kaltainen suhde. Tuollaiselle narsistille (kauneusleikkauksia jne.) on varmaan kovaa, kun koko maailma ei yks kaks pyörikään hänen ympärillä. Miehellä pitää olla myös tosi huono itsetunto, jos on jatkuva tarve itsensä trimmaamiseen. Toinen saa sitten kyllä olla koko ajan raskaana, halusi tai ei. Pöyristyttävää!



Kukaan ei lähde ruusuisesta ihanasta parisuhteesta, jossa on hyvä olla. Joskus on tietysti tilanteita, joissa toinen osapuoli ei kykene parisuhteeseen, eikä ole siihen koskaan sitoutunutkaan. Tällainen suhde on poikkeus. Siinäkään ei ole mitään järkeä roikkua, jos toinen ei oikeasti ole suhteeseen valmis.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat