Pelkääkö kukaan tätä lastenhankinnassa? Huonot välit lapsen kanssa?

Vierailija

Minulla on aina olleet riitaisat ja välillä oikein loukkaavat välit äitini kanssa. En syytä siitä äitiäni, sillä vikaa on varmasti molemmissa. Eniten siitä että olemma aivan toistemma vastakohtia ja kuitenkin aika tahtonaisia. Siksi yhteisasuminen ei suju, kun tekee mieli joka päivä kuristaa toinen. Välimme paranivat vasta kun muutin pois kotoa, jossa voin viikonlopun verran vierailla mukavissa tunnelmissa. Äitini tavat ja asenteet ärsyttävät minua, mutta koska en joudu enää päivittäin niiden kanssa tekemisiin, jaksan olla pari päivää hiljaa.



Entä jos oma lapseni ja minä tulemme olemaan kuin äitini ja minä, liian erilaiset? Entä jos joka päivä saan ajatella, etten miten TUO voi olla lapseni, mistä puusta se oikein on veistetty? Saanko nyt elää äitinä uudelleen vaikea äiti-lapsisuhteen äidin roolin? En halua enää samaa riitelyä!



Miettiikö kukaan samaa asiaa? Kommentteja kiitos!

Kommentit (7)

Vierailija

ja kunnioittaa lastani myös niissä vaikeissa tilanteissa. Ja haluan, että lapseni tulee tietämään aina elämänsä loppuun saakka niin puheen kuin tekojen kautta, että äiti rakastaa häntä aina. Luulen, että näin lapsi pystyy rakastamaan vanhempiaan myös aikuisena. Mutta aikuisten lasten ei tulekaan enää pitää omia vanhempiaan etusijalla. Silloin tulee olla oman kumppanin ja oman lapsen vuoro saada suurin rakkaus.

Vierailija

Ethän vielä voi tietää, mieten kauas omena puusta putoaa ja etenkin mihin suuntaan se elämän aikana vierii. Toivottavasti olet oppinut jotain omasta nuoruudestasi, että osaat sitten kohdata niitä riitoja, joita välttämättä tulee. Ei lasten kanssa olla aina mallikelpoisen hyvissä ja solidaarisissa väleissä, vaan kyllä se joskus on riitaa oli sitten millainen geeniperimä tahansa.

Vierailija

jos hän kerran niin kovasti ÄRSYTTÄÄ etkä osaa antaa hänen olla se mikä on. Oman lapsen kanssakin mielestäni on oleellista se, että osaa antaa hänen kasvaa omaksi itsekseen, vaikka hänestä ei tulisikaan sinun kopiotasi. Maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä.

Vierailija

Itsepäisyys, suvaitsemattomuus, töksähtelevä kielenkäyttö, toisen mollaaminen ja aliarvoiminen??? Koeta sitten olla itse syyllistymättä näihin toistamiseen. Ajattele lapsi mahdollisuutena kokea hyvä ja onnellinen äiti-lapsisuhde!

Vierailija

En voi sanoa olevani huonoissa väleissä kumpaankaan vanhempaani, mutta en läheisissäkään. Kun katson pientä lastani, toivon sydämestäni, että hän rakastaa ja kunnoittaa minua koko elämänsä eikä lämpö suhteestamme katoa..

Vierailija

Jos on valmis hyväksymään lapsena sellaisena kun hän on, niin pääsee helpommalla. Joskus on vaikea katsoa omien (tai isin) huonojen ominaisuuksien olevan myös lapsella. Myös aikuisella on suuri vastuu siitä, minkälaiseksi välit muodostuvat. Vaativan lapsen kanssa joutuu kovemmalle kuin ns. helpon lapsen kanssa.



Itsenäistymiseen kuuluu mielestäni osa kuvailemaasi prosessia. Ei siis ehkä sitä, että haluaa kuristaa oman vanhempansa/lapsensa, mutta on normaalia, että tietyn ikäisenä kaksi aikuista tai aikuinen ja aikuistuva nuori eivät enää oikein mahdu saman katon alle. Olisi myös aika pelottavaa, jos oma lapsi haluaisi aina vain asua kotona myös aikuisena ja olisi kaikesta samaa mieltä vanhempiensa kanssa.



Itse toivon, että minun ja lapseni suhteessa ei olisi ihan sitä kaikkea, jota omassa suhteessani on äitiini. Ja äitini suhteessa on ollut omaan äitiinsä. Toivottavasti minä saisin sukupolvien ketjun jossain määrin muuttumaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat