Meluisa luokka, sanktiot ja arka lapsi

Vierailija

Poikani päätti juuri kolmannen luokan. Luokka on vilkkaiden poikien vuoksi erittäin levoton. Opettaja sai "niskalenkin" luokkaan maaliskuun seutuvilla. Tietyt sanktiot olivat käytössä: plussien menetyksiä, joukkorangaistukset, palaute reissarissa kerran kuukaudessa. Välituntikiistojen selvittelyä oli alkuun tuntien alussa, kunnes niitä ruvettiin selvittelemään eri tilassa, että muut saivat työrauhan.



Poikani on arka ja hiljainen, erittäin tunnollinen. Hän toi selkeästi kotona julki, miten on ärsyyntynyt jatkuviin kahakoihin. Poikaani ei tiettävästi kiusattu. Mutta hänen täydellisyyden ja täsmällisyyden tavoittelu meni äärimmäisyyksiin: tarkistelua, kumittamista, ehdottomuutta, joustamattomuutta jne.



Nyt kevätjuhlan jälkeen uskallan huokaista. Samalla mietin, miten paljon tunnollinen lapsi kärsii jatkuvasta kireästä ilmapiiristä, poikien nahistelusta, plussien menettämisen pelosta jne...Osaako lapsi tuossa iässä ajatella, että hän ei ole tilanteessa syyllinen?



Monenlaisia ajatuksia pyörii mielessä...Löytyykö vertaistukea?

Kommentit (1)

Vierailija

Meillä yksi lapsista on arka, hiljainen, tunnollinen ja aina täydellisyyteen pyrkivä. Eli ns. pedantti luonteeltaan. Olen yrittänyt monesti sanoa, että ei tarvitsisi niin täydellinen aina olla, muta ei se auta. Tämä luonteenpiirre näyttää olevan todella hallitseva.

Meidän lapsi myös on todella usein närkästynyt kouluilmapiiristä. Etenkin melu ja ne kaikenlaiset kahakat, opettajan keskittyminen ongelmatapauksiin ja hänen osallistamisensa tilanteisiin ärsyttää lasta todella paljon.

Olemme keskustelleen asiasta paljon kotona, jonkin verran opettajan kanssa. Ymmärrän oikein hyvin opettajaa mutta vielä paremmin lastani.

Ahkera ja tunnollinen opiskeleminen ei ehkä vielä ala-asteella tuota muuta kuin hyviä numeroita. Mutta jo yläasteella ja sen jälkeen tunnollisuus varmasti palkitsee lapsen. Hyvät pohjatiedot ja opettelemisen oppiminen helpottavat huomattavasti työskentelyä myöhemmin eikä näiden lasten tarvitse 9. luokalla miettiä, että mihinkähän pääsisi jatko-opiskelemaan vai joutuuko jäämään ilman opiskelupaikkaa syrjäytyneiden joukkoon.

Lapset ovat monesti todella paljon älykkäämpiä kuin osaamme edes ajatella. Meidän tunnollinen tapaus tuli 2. luokalla kerran koulusta kotiin ihan kyllästyneenä. Hän totesi, ettei hänen luokkalainen Juho todellakaan ymmärrä mistään mitään. Ihmettelyyni lapsi vastasi, että Juho oli sanonut häntä tyhmäksi ja jos se poika todella osaisi edes vähääkään ajatella, niin viimeiseksi sen häntä tyhmäksi sanoisi. Samaan hengenvetoon lapsi tokaisi, että minkä hän sille todellakaan voi, jos ympärillä olevat ihmiset eivät oikeasti osaa ajatella.

Näin se on. Eivätkä ne opettajatakaan osaa aina ajatella, saatika me vanhemmat.

Maailma ei ole luotu juuri meidän lapsiamme varten mutta meidän lapset ovat luotuja juuri tätä maailmaa varten. Heistä tulee uusi voimakas ja vallan kahvoissa toimiva sukupolvi, jonka mielestä me vanhemmat olemme vanhanaikaisia. Antaa heidän vain raivata tiensä omin voimin, sillä niillä voimilla heidän tulee omassa elämässään pärjätä. Jos me äidit olemme aina paikalla suojelusenkeleinä, niin lapsillamme ei ole mahdollisuutta kokeilla omia siipiään omalla tavallaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat