Onko kenelläkään tukihenkilöä?

Vierailija

Minulla on raskas lapsuus ja nuoruus, lisäksi siihen päälle huumeongelmat. Nuoruuteni kasvoin nuorisokodissa, jonka " omahoitajani" oli mulle tukihenkilönä monta vuotta sen jälkeenkin. Minun on tosi vaikea luottaa keneenkään, mutta omahoitajaani pystyin luottamaan. Lähinnä soitin hänelle ehkä n. 1-2 kertaa kuukaudessa kun siltä tuntui ja se auttoi minua. Tuntui hyvältä ihan vaan tietää että joku välittää.

Omahoitajani kuoli viime vuonna yllättäen ja siitä saakka tuntuu että taistelen vaan alamäkeä vastaan. Olen 27-vuotias, joten tuntuu oudolta että tarttisin enää mitään " tukihenkilöä" . Tässä maailmassa ei ole kuin yksi henkilö johon luotan ihan 100% ja hän on entinen pomoni. Pomo tietää asioistani aika paljon ja tahtoisin että voisin soittaa hänelle silloin tällöin kun on hankala olo. En vaan tiedä, miten ottaisin asian esille... Tunnen itseni tyhmäksi ja luuseriksi, koska en pärjää omillani.

Kommentit (9)

Vierailija

Toivottavasti hän suostuu, mutta aina on olemassa mahdollisuus ettei haluakaan (ei uskalla). Mutta jos niin ikävästi käy, niin älä masennu siitä, löydät vielä jonkun johon voit luottaa täydellisesti. Mutta kysyä kannattaa kuitenkin. Sinun pitää vain olla rohkea.



Usko itseesi ja siihen, että olet tarpeerksi vahva pysymään kuivilla! Kyllä sinä pystyt!



Voimahalauksia sinulle ap!



t:nelonen *kyyneleet silmissä*

Vierailija

kysyisi minulta. Ja kuten sanoit, että voisit soittaa pari kertaa kk:ssa niin eihän se edes ole rasite kenellekään.



Tsemppiä sinulle ap!

Vierailija

toivottavasti ehdit vielä tämän lukemaan. Minunkin mielestäni voisit ihan hyvillä mielin kysäistä sitä pomoltasi ja kertoa että luotat todella vain häneen. Ihan varmasti tukea löytyy! Olet reipas ja rohkea nuori ihminen. Saat todella olla ylpeä itsestäsi kun olet huumeista eroon taistellut, siihen ei ihan kuka vaan pystykkään!! Se kertoo siitä, että sinulla on ihan oikeasti paikka ja oma tehtäväsi täällä maailmassa. Voimia ja lämpimiä ajatuksia toivotellaan täältä eteläsuomesta käsin:)

Vierailija

tai seurakunnan kautta.

Ehkä entinen pomosi voisi hyvinkin olla tukihenkilösi, mutta voi myös olla, että hän ei halua tällaiseen suhteeseen kanssasi. Hän ei välttämättä kehtaa kieltäytyä, mutta käytännössä sitten voi olla, että hän ei koekaan tilannetta luontevana, vaikka ottaisit vain harvoin yhteyttä. Toivottavasti en masenna, mutta toimin itse työssäni tukihenkilöiden kanssa ja tukihenkilönä toimiminen vaatii sitoutumista ja myös omaehtoista halua toimia tukihenkilönä. Kaikki eivät ole siihen valmiita, vaikka muuten ihmisinä olisivatkin mukavia ja empaattisia.

Tukihenkilöt tarvitsevat myös itse työnohjausta, joten täysin yksityishenkilönä tukihenkilöksi alkava voi itse alkaa kokea tilanteen ahdistavamapana ja oman roolinsa turhan riittämättömänä, jos hänellä ei ole opastusta tässä tehtävässä. Tällöin lopputulos voi olla se, että tukihenkilö katkaisee tukisuhteen, kun pinna kiristyy liikaa ja sen jälkeen koko ihmissuhde voi olla entinen.

Tämän takia suosittelen ottamaan yhteyttä esim. johonkin mielenterveysjärjestöön ja pyytämään sieltä tukihenkilöä. Luottamus kasvaa tukisuhten myötä ja kun tukihenkilö on tavallaan muuten ulkopuolinen, se edistää myös omaa itsenäistymistäsi, koska se ei liity normaaliin verkostoosi. Näin voit pitää entistä pomoasi enemmän tasavertaisena ystävänä kuin tukihenkilönä.

Vielä sanoisin, että ei ole mitenkään tavatonta, että ihminen kaipaa toista ihmistä tuekseen, eihän kenenkään ole hyvä olla yksin. Järjestöjen kautta voisit löytää myös muita vähän vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä, jolloin saisit myös sen kokemuksen, että et ole ainoa, joka kokee, ettei pärjää.

Tsemppiä Sinulle ja Iloa elämään!!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat