Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Synnytyskertomus tammikuulta ;)

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Vihdoin ja viimein sain valmiiksi :) " Vähän" myöhässä, mutta kuitenkin.



Synnytyskertomus

Maanantaina 17.1, rv. 39+1, kävimme aamulla kontrollissa Kätilöopistolla, verenpaineen heittelyn takia.

Verenpaine oli ok, ja kohdunsuun tilanne sama kuin rv.37+1, pehmennyt ja 3cm auki, kätilö sanoikin, että

varaan ajan seuraavaan kontrolliin viikon päästä, mutta todennäköisesti näemme aiemmin. Lähdimme kotiin,

ja kotiin päästyä alkoivat taas niin tutuksi tulleet kivuttomat supistukset, joita tuli parhaimmillaan 5minuutin välein.

Illalla tuleva kummisetä tuli käymään ja nauroin pitkästä aikaa todella paljon hänen hölmöille kommenteilleen.

Tuleva kummisetä lähti vasta puolen yön aikoihin ja päätimme miehen kanssa mennä nukkumaan. Sänkyyn päästessäni,

alkoi alaselkään särkeä ja nousin etsimään kaurapussia. Sanoin miehelleni tulevani kohta takaisin nukkumaan. Kivun yltyessä

kolasin vain enemmän ja enemmän etsiessäni kaurapussia ja tunsin jotain valahtavan housuihini. Kipitin vessaan tarkistamaan ja

matkalla sitä tuli lisää. Herätin mieheni, joka kumma kyllä, oli jo kerinnyt nukahtamaan ja sanoin epäileväni sen olevan lapsivettä, koskase oli punertavaa. Soitin Kätilöopistolle ja he sanoivat että odottelisimme kotona pari tuntia ja lähtisimme sitten tulemaan.

Kotona olin niin innoissani, että jos olisin voinut hyppiä innosta ja ilosta, olisin varmasti hyppinyt! Menin ¿kaikessa rauhassa¿ suihkuun,

kävin siis niin nopeasti kuin pystyin ja mieheni lämmitti kaurapussin minulle ja menimme katselemaan telkkaria. Supistukset alkoivat jossain

vaiheessa, kerrankin kipeinä, tunne oli mahtava, tätä olimme odottaneet koko 9 kuukautta. Soitin vielä Kätilöopistolle ja lähdimme matkaan.

Taksikuski ihmetteli vähän kun laitoin ensin pyyhkeen(lapsiveden varalta) auton penkille ja sitten kaurapussin ja kiipesin itse taksiin.

Kätilöopistolle päästyämme supistukset olivat jo todella kipeitä, meidät ohjattiin heti synnytyssaliin. Kalvot puhkaistiin ja olin 4cm auki, kalvoihin oli tullut reikä, mutta silti ne puhkaistiin. Kivut yltyivät ja kätilö tarjosi ilokaasua, meinasin oksentaa saman tien, ensimmäisen henkäyksen jälkeen. Kätilö kysyi halusinko epiduraalin ja vastaus oli enemmän kuin kyllä, kiitos! Sain epiduraalin ja olo oli kuin seitsemännessä taivaassa, ihanaa. Sain samalla oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia. Menimme sairaalaan n. klo 4 yöllä, yhtäkkiä huomasin että kello tulee jo 11 aamulla, aika oli mennyt hirveän nopeasti jutellessa kätilön kanssa ja seuraillessa muiden synnyttäjien supistuksia. N. klo 12, kuulin huutoa viereisestä huoneesta ja selvisi että siellä on ponnistusvaihe menossa, sanoin kätilölle että toivottavasti minä en huuda noin paljoa, johon kätilö nauroi. Vajaa klo 13, olin 10cm auki ja kätilö antoi luvan ponnistella kun tuntuu siltä. Ponnistustarve yllätti ja harjoittelin ponnistamista, samalla kutsuin kätilön paikalle. Kätilö tuli paikalle ja teki selväksi että nyt ponnistetaan ja kokeiltiin kyljellään, mutta asento tuntui todella huonolta, sama oli polvillaan sängyssä ponnistettaessa. Parhaalta tuntui perinteinen sukka-asento. Tunsin repeäväni kahtia, kun sain kunnolla ponnistettua! Luulin että ponnistaminen helpottaisi, siihen pakottavaan ponnistamisen tarpeeseen, mutta ei. Vedin henkeä ja ponnistin taas, seuraavalla kerralla tuntui jo paremmalta. Mieheni piti minusta koko ajan kiinni, mutta kun ponnistuksen välissä, uskalsi päästää irti ja pyyhkiä otsaani meinasivat ärräpäät lentää. Ponnistaminen kesti 12min ja suloinen pieni prinsessamme oli syntynyt! Katsoin onnesta pakahtuen kun tyttäremme nostettiin rinnan päälle ja hän nosti päätään ja katsoi minua suoraan silmiin, kätilöt ja uunituore isäkin vain tuijottivat meitä. Isä leikkasi napanuoran ja jälkeiset syntyivät melkein heti, ilman minkäänlaisia kipuja. 3tikkiä ommeltiin samalla kun isä kylvetti pientä prinsessaamme. Tyttömme syntyi rv 39+2 tiistaina 18.1¿05 klo 13.27, painoa oli 3710g ja pituutta 49cm, päänympärys 35cm. Pisteitä 9.

Sängyllä maatessani pieni nyyttimme rinnallani, sanoin kätilöille ja miehelleni nauraen, että tänne tullaan varmasti uudestaan!

Synnytyksen kestoksi merkittiin, 10t 36min, josta ponnistusvaihe 12min ja jälkeiset 9min.



T. Chica ja neiti aurinkoinen n.9kk :)

Kommentit (3)

Vierailija

siis onnea vauvelista! ja ihan ymmärrettävää on että kertomus on meinannut jäädä. luulisi että on toditettu jo tieteellisestikin, että aika kuluu vauvan synnyttyä eksponentaalisen nopeasti...

Uusimmat

Suosituimmat