Apua tarvitaan: 1v ja " kiukuttelu!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Nyt tarvittais kokemuksia ja hyviä neuvoja pinoon. Meillä on 1v2kk poika joka on yleensä kuin itse aurinko. Hymyilee ja kikattelee, ei vierasta ja ottaa kontaktia ihmisiin. on innoissaan kaikista uusista asioista jne.

Nyt on 1v jälkeen alkanut tulla sellaista ihme selittämätöntä kitinää, saattaa huutaa pää punaisena ja kun sanon et tule äidin luo, äiti lohduttaa ei tule vaan makaa lattialla ja huutaa kovempaa. Tälläisiä tilanteita tulee etenkin jos tyhjennän tisikonetta luen sähköpostia teen aamutoimia tms jossa en voi 100% huomioida häntä. Joskus tulee myös ruokapöydässä jolloin päätä hakataan pöydän reunaan ja muuta hurjaa. Tälläisessä " laiminlyönti" tilanteessa jossa esim tyhjennän tiskikonetta ja otan pojan viereeni syöttötuoliin istumaan saattaa hetken kitistyään alkaa repiä tukkaansa.



Tää tuntuu ja näyttää niin hurjalta et haluaisin kuulla muilta onko teillä ollu vastaavaa ja miten selvisitte tilanteista. tavallinen lohduttelu kun ei tunnu auttavan aina.



Tuntuu välillä niin hurjalta et mietin onkohan tuo ihan normaalia. Itse olen kasvatusalan ammattilainen ja tieto lisää tuskaa sillä kaikki erilaiset häiriöt vaan pyörivät päässäni...



Kyselin tätä kerran aikaisemminkin, mut en oikein saanut vastauksia. Toivon et laittaisitte kokemuksianne pinoon ja helpottaisitte mahdollisesti arkeamme...



Kiitos kaikille ja mukavaa loppuvuotta!



Adelein ja Wompatti 1v2kk

Kommentit (10)

Vierailija

Tulet ihan varmasti yllättymään siitä, miten paljon poikasi osaa sinua auttaa!! Näytä hänelle iloisesti ja kannustaen mitä haluat, esim. osoita pyykkikoria jonka olet laittanut hänen ulottuville, ja pyydä häntä antamaan sinulle siitä pyykkejä. Ellei hän heti tajua, auta näyttämällä. Anna hänelle vaikka itse jokin pyykki käteen, ja ota se sitten häneltä samalla kun kiität avusta, " Kiitos!! Hienoa että annoit sukan minulle, nyt se ripustetaan tähän kuivumaan!" jne.



Oma tyttöni on 10 kk ikäisestä asti avustanut tiskikoneen tyhjentämisessä, eikä ole kertaakaan loukannut itseään. Hän aloitti aterimista, jotka hän jo antaa hyvin varmasti minulle kun seison vieressä ja otan vastaan, ja pistän ne paikoilleen laatikoihin.



Nyt hän ei oikein enää tyydy vain antamaan aterimia minulle, vaan haluaa viedä ne itse laatikkoon, ja on myöskin sisällyttänyt tehtäviinsä lautasten ojentamisen minulle. Itse seison siinä vieressä, ja olen valmis ottamaan kiinni, jos esim lautanen on vaarassa mennä rikki. Niin ei ole koskaan käynyt.



Kaikki vaaralliset terävät veitset otan itse äkkiä pois, tai pesen pesukoneen yläosassa josta saan ne pois ennen kuin hän haluaa ne ottaa. Tee samoin kuin pyykkien kanssa. Osoita esim. aterimia ja pyydä poikaa antamaan sinulle vaikkapa juuri tuon lusikan. Kiitä taas avusta ikään kuin hän todellakin olisi välttämätön apu tyhjentämisessä. Hän ymmärtää varmaan tosi äkkiä mistä on kyse. MInä ainakin yllätyn melkein joka päivä siitä miten paljon 1-vuotias osaa tehdä, ja ymmärtää, jos hänelle vain antaa vähän aikaa ja mahdollisuuksia. :)



Toivottavasti poikasi turhautuneisuus vähenee, ja teillä on hauskaa yhdessä!

Vierailija

tällaista tuntuu olevan liikkeellä 1-vuotiaiden keskuudessa, sillä meilläkin kiukkupuuskat tunkeutuvat jokaiseen päivään. Liekö kyseessä jokin kehitykseen liittyvä vaihe? Meillä ainakin poika on varsin omapäinen yksilö, joka tietää mitä haluaa.

Jonkun vastaajan mainitsema keino ottaa lapsi mukaan kotiaskareisiin auttaa ainakin meillä. Meillä tyhjennetään astianpesukone yhdessä, imuroidaan yhdessä...

Aloittajalla lohdutuksen sana, että tieto lisää tuskaa. Terveydenhoitoalan koulutuksen saaneena lapsellani on milloin mikäkin vaiva tai kehityshäiriö tms. Nyt vähitellen olen oppinut jopa nauramaan omille peloilleni ja toteamaan, että täysin normaali, joskin vilkkaanpuoleinen poikahan se kuitenkin on.

Esikoisen kanssa vain kun kaikki on niin uutta eikä aina tiedä miten asioihin aina välillä pitäisi suhtautua ja mitä tehdä.

Vierailija

Eli kiukuttelee nykyään oikein urakalla. Eilinen oli taas vaikea päivä ja varmaan 5 minuutin välein huusi enemmän tai vähemmän jostain. Erityisesti ottaa päähän, ellei saa repiä multa kaikkea kädestä tai syödä mun pullaa tai juoda kahvia. Ja jos kielletään, otetaan pois tai estetään, niin pahimmillaan heittäytyy lattialle huutamaan jalkoja ja käsiä sätkytellen. Joskus menee vaan pienellä kiljaisulla, välillä taas oikein kohtaus tulee. Samoin turhautuu siihen, että työhuoneen ovi on kiinni (muuten hakkaa konetta ja painelee nappuloita) tai ei itse onnistu kiivetä johonkin jakkaralle.



Kyllä väsyttää välillä. Olen huomannut, että kun on vieraita tai muuta äksöniä, niin on paljon kiltimpi. Me taidetaan vaan olla miehen kanssa niiin hirveän tylsiä neidin mielestä. Välillä ei reagoida kiukkuiluun (tulee itse yleensä syliin rauhotuttuaan) ja joskus pahimmissa kohtauksissa lohdutan.

Vierailija

Meillä ollaan " jo" 1,5-v. ja sen puoli vuotta pikkuneiti on kanssa sangen selvästi osoittanut, jos kaikki ei mene ihan niin kuin hänen mielestään pitäisi. Hän kaipaa selvästi jo enemmän äidin tai isän huomiota osakseen, tahtoo leikkiä yhdessä tai haluaa vain, että äiti tai isi on jossain muualla ja tekemässä jotain muuta kuin mitä me sitten milloinkin touhuamme...



Se tosiaan auttaa, kun antaa pikkuihmisen touhuta mukana. Totta kai se hidastaa askareita, kun lapsi pyörii jaloissa, mutta jos ei oikeasti ole kiirettä mihinkään, niin mitäs se haittaa, vaikka tiskikoneen tyhjentäminen veisikin puoli tuntia? ;) Toki siinä pitää kanssa ainakin vähän meillä kieltää, ettei tyttö napsi koneesta mitään veitsiä tai haarukoita tai särkyviä esineitä, mutta hän on selvästi ylpeä siitä, kun saa auttaa äitiä ja yleensä ojentaa minulle koneesta tavaroita yksi kerrallaan hyvin vakavana. Samoin pyykkiä laittaa mielellään kuivumaan, tai siis ojentelee minulle pyykkikorista märkiä vaatteita ja minä laitan ne sitten narulle. Tosin pienempänä se meni enemmänkin niin päin, että jos laitoin pyykkejä kuivumaan pienelle telineelle, neiti kiskoi ne siitä alas ja mätti takaisin pyykkikoriin, silloin hänestä olikin enemmän apua silloin kun otimme kuivia pyykkejä pois narulta. ;)



Tietokoneella istuminen on tyttömme mielestä kauhistus. Hän kyllä naputtelisi itse mielellään näppistä, mutta varsinkin jos minä istun koneelle, tulee hirveä itku ja hän yrittää kiskoa minua pois. Joskus ei vain voi aina heti lähteä, pitää esim. hoitaa pankkiasiat, mutta muuten olen kyllä ottanut sen periaatteen, että tietokone ei karkaa mihinkään ja lähden lapselle leikkikaveriksi. :) Sen sijaan ruokapöydästä en lähde, ellen ole vielä syönyt enkä myöskään lopeta ruoanlaittoa vain siksi, että tyttäreni mielestä olisi mukavampaa jos äiti touhuaisi jotain muuta. Silloin neiti saa raivota, totta kai lohduttelen häntä sanallisesti ja selitän, miksi äiti ei nyt tule tai tee niin kuin hän haluaisi, mutta siihen hän saa tyytyä.



Niin ja sitä raivoa tulee toki myös muista asioista, esim. silloin jos joku leikki ei suju niin kuin pitäisi, jos kielletään tms. Ei sitä pidä säikähtää, se kuuluu tähän ikään. Ainakin meidän neitimme tuppaa reagoimaan vahvasti niin iloisiin kuin ikäviinkin juttuihin ja lisäksi hän kokeilee koko ajan rajojaan, sitä mitä saisi tehdä ja mikä ei onnistu. Kiukkuaminen ei vahingoita lasta mitenkään (toki pitää vahtia ettei hän paukauta itseään mihinkään pahasti) ja se pitää jo pienenä oppia, että kaikkea haluamaansa ei saa. Ai niin ja sellainen pikku vinkki vielä, että me olemme ottaneet sen periaatteen, että jos neiti kiukkuaa, hän ei saa sitten esim. ruoan jälkeistä xylitolikarkkiaan ennen kuin kiukku on mennyt ohi. Koetamme kyllä johtaa kiukuttelevan tytön huomion johonkin muuhun, mutta emme yritä lepytellä kiukuttelevaa lasta herkuilla tai kivoilla leikeillä, jottei hän oppisi siihen, että kun kiukuttelee, niin sitten tapahtuu aina jotain mukavaa. Sen sijaan sitten, kun hän on leppynyt ja taas hyväntuulinen, niin sitten touhuamme niitä kivoja juttuja. :)

Vierailija

Siitä olen kanssasi ihan samaa mieltä, että kiukuttelua ei kannata palkita. Jotkut asiat kerta kaikkiaan ovat sinulle tärkeitä, ja ne on vietävä loppuun, vaikka poikaasi ei huvittaisikaan että sinä jatkat sitä mitä olit tekemässä. Jos nyt häntä ei esimerkiksi huvita auttaa sinua tiskikoneen kanssa, viet tyhjennyksen kuitenkin tyynesti loppuun asti, ja annat hänen kiukutella sen aikaa. Annat siis mahdollisuuden osallistua, ja autat häntä auttamaan jos hän ottaa mahdollisuuden vastaan. Jos hän vain kiukuttelee, jatkat vain itse. Kai sekin on tärkeää oppia, että jotkut asiat ovat tärkeitä, eikä niitä vain voi jättää kesken?

Vierailija

Voi kuinka ihanaa että on tullut näin paljon vastauksia!! Kyllä kuulkaas lohduttaa kuulla että muillakin on vastaavaa, ihan melkeen tulee tippa silmään helpotuksesta!



Kiitos kaikista vinkeistä. Kokeilen kaikkia mitä en ole vielä ehtinyt kokeilla. Samoilla linjoilla olen minäkin että rakkautta ja rajoja, että kiukuttelemalla ei pienikään lapsi tahtoaan periksi saa.

Tuota askareisiin mukaan ottamista täytyy kokeilla vielä laajemmin. En ole nimittäin ottanut poikaa mukaan tiskikoneen purkamiseen kun pelkään että rikkoo jotain tai loukkaa itsensä. Samoin pyykin laitossa mua suunnattomasti rassaa kun jätkä hinkkaa puhtaita pyykkejä kylppärin lattiaan tai nuolee pesuaineen jäämiä pesukoneesta. Mutta kokeilen tuota silleen et otan vaatteet puhataan pyykin koriin ja yritän opettaa hänet ojentamaan niitä minulle :) Imuroinnissa poitsu onkin innokkaasti mukana ja ihan hiki päässä jaksaa olla mukana koko 95m2 asunnon siivouksen ajan. Wc touhut olen kokenut myös turhauttavina pojan kanssa, esim aamutoimet, mutta tänään kävin ostamassa lukon wc pönttöön niin eiköhän se siitä.



Kiitos kaikille ja toivottavasti tästä pinosta on apua myös muille samassa veneessä oleville :)



Aurinkoista loppuvuotta kaikille!!

Vierailija

että haluavat paljon tekemistä ja puuhaa?



Meilläkin tyttö vie roskia roskikseen ja ojentelee minulle pyykkiä, kun laitan kuivumaan.



Ja yksi hyvä rauhoituskeino on kirjojen katselu. Sieltä voi osoitella tuttuja kuvia ja yrittää sanoa, mitä näkee.

Vierailija

Itselläni on aivan saman ikäinen tyttö kuin sinulla, myöskin aurikoinen, utelias ja reipas, niin kuin ilmeisesti 1-vuotiaat ovat.



Olen huomannut että tyttärelläni on suuri tarve saada olla mukana tekemässä töitä kanssani, ja sillä tavalla olla hyödyksi. Kun jokin " työ" kuten tiskikoneen tyhjentäminen on tehty (hän osallistuu niin kauan kuin itse jaksaa), kiitän häntä suuresti avusta (enhän olisi saanut konetta tyhjennettyä läheskään niin hyvin ilman hänen apuaan ;) ), ja sen jälkeen hän menee tyytyväisenä puuhailemaan jotain omia juttujaan joksikin aikaa, hän ottaa ikään kuin vapaata työn jälkeen.



Voin hyvin kuvitella, että kuvaamasi kaltaiset kohtaukset olisivat meilläkin jokapäiväisiä ilman pieniä " työtehtäviä" päivän mittaan.



Esimerkiksi tuo tiskikoneen tyhjentäminen on yksi tehtävä johon lapsi mielestäni on helppo ottaa mukaan, samoin pyykin ripustaminen tai laittaminen koneeseen ja vaikkapa sängyn petaaminen. Kaikki nämä jutut me teemme yhdessä. Joskus vie vähän enemmän aikaa kun jos tekisin kaikki yksin, mutta mielestäni se on sen arvoista.



Muita neuvoja en oikein osaa antaa, mutta kokeile muutaman päivän ajan sitä, että otat lapsen mukaan tekemään hommia kanssasi, yritä keksiä eri tilanteita ja juttuja joissa hän voi auttaa sinua jollain tavalla. Ojentamalla sinulle tiskikoneesta astioita ja aterimia, antamalla pyykkejä pyykkikorista kun ripustat niitä, tai tuomalla sinulle vaatteita kun pukeudut. Kiitä häntä aina suurieleisesti avusta. Itse luulen että lapselle on tosi tärkeää saada olla mukana, ja olla hyödyksi perheessä.

Vierailija

mutta samanlaista meillä, tytön (1v1kk) kanssa. Aina ollut erittäin tempperamenttinen, ja nyt tullut vielä astetta pahempi vaihe. Huomiota pitäisi saada koko ajan ja jos ei saa tahtoaan läpi, saa kauheita kohtauksia. Jos sanon jossain asiassa ei, en kuitenkaan anna periksi. Vaikka vaikeaa on. Nyt ollaan yritetty sitä, että ei mennä mukaan tuohon kiukuttelutilanteeseen, ei vain siis erityisesti huomioida hänen käytöstään. Kun on hetken raivonnut, niin sitten yritetään ohjata huomio muualle esim. leikin avulla. Ja hyvä käytös palkitaan kehumalla, taputtamalla ym.



No, tulihan tässä jotain neuvoja...



sl

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat