Miksi tästä ei puhuta?

Vierailija

Synnytyksestä on 3kk. Alapää näyttäisi olevan pysyvästi TOHJONA. Ihan paskana. Minulle jäi lukuisia vaikeuksia, joiden luulisi jo helpottaneen, vaan ei. Olenko ainut??



1. Pissa tulee housuun, ei pikku liru vaan kunnolla. On ihanaa haista aina kuselle. On ihanaa, kun sitä tihkuu myös huomaamatta pieniä määriä, että paikkani ovat käytännössä aina kusiset ja haju on sen mukainen. Olen tehnyt lukemattomia lihasliikkeitä jopa fysioterapeutilla, mutta kusen haju on ilmeisesti seuraava minua loppuelämän.



2. Pidätyskykyä ei näytä olevan ilmankaan suhteen. Välilihani säilyi naarmuitta synnytyksessä, repesin toiseen suuntaan, mutta silti pidätyskyky pierujen suhteen on nolla! Jos joskus näette kaupassa pörisevän tädin, joka haisee vielä pissallekin niin se olen minä;(



3. Perse on kipeä. Häntäluu on kipeä. Kakat ovat kovia ja niiden seurana tulee ämpärillinen verta. Paskalla käyminen sattuu yhtä paljon kuin synnytys. Laksatiivit vetävät mahat toiseen ääripäähän eli ripulille.



4. Emättimeen menee ilmaa, ja se tuntuu epämiellyttävältä. TO-DEL-LA epämiellyttävältä. Emätin on löysä. Naiminen ei tunnu missään, se tuntuu samalta kuin ennen tuntui yhden sormen työntäminen sisään. Koko alapää irvistelee, näyttää siltä, että siellä on pommi räjähtänyt. Virtsaputken suu ja emätin ovat mustaa aukkoa.



5. Paikat ovat myös muuttaneet muotoaan, klitta on oainunut syvälle isojen häppäreiden väliin, ettei orgasmin saaminen yhdynnässä enää käytännössä onnistu --ennen sain aina.



--Ne asiat, vessa-asiat, mitkä olivat ennen minulle yksityisiä asioita, olen joutunut julkituomaan hajuillani, että osaa hävettää. Minulla ei ole enää intimiteettisuojaa, sitä rikkoo ruumiini olemalla tottelematta ja lirauttelemalla ja pöräyttelemällä julkisesti.



Halutaanko raskaina olevia olla pelottelematta vai sattuiko minulle sittenkin huono tuuri tässä niin kutsutussa " paikkojen palautumisessa" , ettei sitä tapahdu--- onko minulla kohtalotovereita? En halua, että minulle vastataan " mene lääkäriin, tollo" sillä lääkärillä jos toisellakin olen tosiaan juossut -ja kuullut kaiken olevan " normaalia" . Jos tämä on normaalia niin kuinka hitossa naisilla on useampi kuin yksi lapsi??



Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

muistin. Ei muuta tapahtunut, mutta toisen raskauden aikana minut otettiin kakistelematta pelkopolin asiakkaaksi ja se rohkaisi kyllä yrittämään alatiesynnytystä toisen kerran, ja kas, se sujuikin lähes ongelmitta. Lapsi oli painavampi kuin ensimmäinen, mutta pienempi päänympärys.

Nyt on kaikki hyvin.



Vierailija:

Lainaus:


ja onko mitään juttuja jäänyt? Ei tuollaista saisi tapahtua...




Vierailija

En ole kuullut ikinä tuollaisesta. Mulla on 3 lasta ja tietysti alapää näyttää ja tuntuukin erilaiselta kuin ennen lapsia, mutta ei mitään ongelmia kyllä ole. Seksi on paljon parempaa, eikä ole mitään pidätysongelmia. Tiedän kyllä, että jotkut ovat saaneet pahoja repeämiä, mutta se on aika harvinaista ja useimmat heistäkin paranevat aika hyvin. Ei kyllä kuulosta normaalilta. Varmasti aikakin auttaa ja jumppakuulilla kannattaa aloittaa jumppaamaan. Jos vielä muutaman kuukauden kuluttua on sama tilanne kuin nyt, niin hakeudu uudestaan lääkäriin.

Vierailija

Jälkitarkastuksessa lääkäri ei löytänyt mitään vikaa mistään. Kaksi gynekologia ovat myös sanoneet " ajan parantavan" vaan kun ei näytä parantavan! Fysioterapiassa puristelen alaäpplihaksiani " koneen tahdissa" ja lihasvoimaa kyllä koneen mukaan löytyy, mutta mihin se auttaa, ei mihinkään.

Vierailija

Tätähän ei nähdä jälkitarkastuksessa kun ollaan makuullaan, vasta seisoviltaan tuo painovoima saa etuseinämän puskeutumaan " ulos" koko emättimestä.

Yritin kertoa lääkärille tästä itku kurkussa moneen otteeseen jälkitarkastuksessa, hän ei reagoinut aiheeseen mitenkään.

Olen siis hommannut vahvat lihakset jotka pitävät emätintä " paikoillaan" , ja tiedän että mun pitää treenata säännöllisesti koko lopun elämäni ettei tule laskeumia, mutta tästäkin huolimatta kaikki on onneksi entisellään.

Mua auttoi se, että oli suhtkoht hyvät lihakset jo ennestään ja raskausaikana harjoitin niitä myös.

Ja siitä paranemisesta, se oli todella hidasta.

Epätoivoa mahtui moneen päivään, vasta kuukausi takaperin tajusin aina että edistystä tapahtui.

Älä vaivu epätoivoon, se paraneminen kestää joillakin kauemmin, eikä tuloksia voi nähdä heti. Mullakin kesti 8 kuukautta, hiton pitkä aika kun ajattelee että sulla vasta 3 kuukautta synnytyksestä, niihin aikoihin mä olin 4-seinän sisällä kun en voinnut kävellä.

Kyllä se siitä pikkuhiljaa, pääasia että teet asialle jotain joko itse tai hankit apua!

Vierailija

pakaralihaksia ei saa jännittää OLLENKAAN kun tekee lantionpohjalihasliikkeitä.

Näin ne on helpoin löytää:

makaat sängyllä rentona, olet tietoisesti jännittämättä pakaroita, mahaa tai muutakaan. Sitten imaiset peräaukon kiinni, sitten virtsaputken ja viimeiseksi emättimen. Ajattele, että vedät sinne vaikka kirsikkaa. Muista hengittää koko ajan. Pidä väh. 15 sekuntia. Sitten riittävä, 45sekunnin lepo ennen uutta liikettä.



ap

Vierailija

ei äitiä kuunnella missään asiasssa, sanot mitä sanot. mulle kävi kans niin et olisin ite tieenyt paremmin mut kukaan ei uskonut ja kuunnellut!

kyllä eppari olis sua pelastanut!!! ilman muuta harvempi repeää epparin lisäksi muuhun suuntaan.noin iso lapskin synyti.

kolmekuukautta synnytyksestä joten aika voi kyllä vielä parantaa.

mutta suosittelen silti myös sinulle urologia, koska virtsanpidätysongelma noin suuri. ehkä tarvitaan korjausleikkausta...

ulsoteen kovuuteen saat apua luonnolääkkeillä

syö liotettuja luumuja joka aamu tyhjään mahaan, annoksen koon saat hakemalla, lisää annosta tai vähennä tilanteen mukaan. juo vettä riittävästi, se editää suolentoimintaa, liiku, syö kuitupitoista ruokaa ruisleipää salaatteja raasteita yms.



voimia sinulle, kyllä sinä vielä paranet ja saat apua vaivoihisi, vaadi itsellesi hoitoa!nykyään tuntuu ettei saa mitään jos ei vaadi!

Vierailija

Mulla paraneminen kesti 8 kuukautta. kolme kuukautta synnytyksestä en voinnut edes lyhyitä matkoja kävellä, tuntui että emätin " tippuu" ulos, hirveä paineentunne.

seksistä pidättäydyin täysin, ajattelin että sitten vasta kun tunnen olevani parantunut kunnolla.

Tilanne näytti aluksi todella pahalta mutta vauvanhoitamisen ohella otin asiakseni parantua täysin.

Käytännössä tarkoitti sitä, että en oikeastaan ulkoillut, liikkunut tai ollut jalkeilla esimmäisiin 3 kuukauteen, vähitellen uskalsin 1h kauppareissulle, mitään ponnistusta vaativaa en tehnyt, en esim.kakalla ollessani ponnistanut ollenkaan. Suihkussakin istuin tuolilla.

Harjoitin lihaksiani monta kertaa päivässä, melkein jatkuvasti+ oikein kunnon harjoitukset makuullaan.

Nyt on 10 kuukautta kulunut ja kovan, helvetin kovan työn avulla on emätimeni samanlainen ehkä vähän parempikin kuin ennen synnytystä. Voin vain kuvitella minkälaiseksi messuhalliksi se olis jäänyt jos en olisi tehnyt asialle mitään, niin pahat oli lähtöasetelmat.

Toivoa siis on sinullakin.







Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat