KULTAINEN 60-LUKU ja alkuviikko!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Huomenta kaikille!



Täällä taas, ja hyisen kylmä aamu!! Lämmintä/kylmää oli yksi aste kun lapset lähti kouluun...hrr... mitähän tuolle Valiolle tuppais päälle kun ulos pistää? Olen vähän ylipukevaa sorttia;) Ruskovillaa alle ja päälle...



Mitenkäs pahoinvoivat? Loppuajan kärvistelijät? Energinen keskiraskaus?



Tuolla vauvapuolella 60-luku harrastaa allekirjoittaneen yksinpuhelua Kirahvin säestyksellä, missähän ne kesäkuussa synnyttäneet on? Se Club40 taisi häipyä sinne toisille foorumeille, meniköhän ne kaikki sinne?



Olikohan 7 vk vanhoilla joku tiheän imun kausi? VauvaValio imutteli tasan 3 tunnin välein männä yönä, sillä on kyllä Rolex sisäisenä kellona! Nukahti siis jo 20 vaille 8, söi täsmälleen 24.00, täsmälleen 3.00 ja täsmälleen 6.00, selvää insinööriainesta sanon minä ja huokaisen...



Kirahvi; tein muuten ihanan sisätäyttövaipan eilen, joustavaa trikoota, joka on tumman ruskeaa ja näyttää ihan vakosametilta, tosi retro! Valiokin kunnioitti sitä niin, ettei ulkounien aikana tehnyt siihen mitään ;)



Odottelen kuulumisia ja pesen jääkaapista ristäiskakun tahmoja, kun taisin kostuttaa sitä vähän liikaa,



Pääsky ja Valio



Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Meillä synttärijuhlat jatkui kolme päivää putkeen, ja eilen olin niin uupunut, että ihan pakollisiin juttuihin sain vain itseni raahattua, edes koneella en jaksanut istua. Onneksi kaikki meni hyvin ja sankari itse oli tosi tyytyväinen, eli iso helpotuksen huokaus. Itseä vähän hirvittää, mitä masussa on tapahtunut kun tuli otettua kakkua pariinkin otteeseen puhumattakaan sipseistä ja muista. Suolanen aiheutti kivan turvotuksen jalkoihin iltasella, onneksi on nyt haihtunut.



Muuten elämä taitaa olla minun osaltani aikamoista ruikutusta. Kaikki on niin vaikeaa, mitään ei oikein tahdo jaksaa, yöt ovat lyhyitä pätkiä ja vihloo, supistaa tai muuten vain kramppaa. Pinna on ihan olematon, tänäänkin pillahdin itkuun kun penskat taisteli aamulla etteivät laita hattua päähän vaikka ulkona oli nollassa. Tuntuu ettei hetkeäkään jaksaisi enää tämän mahan ja olon kanssa.



Ensiviikolla menen sairaalaan tutustumiskäynnille, josko se vähän piristäisi. Synnytysvalmennuksen jätin väliin, kun terkan mukaan siellä ei kuitenkaan tulee mitään mitä en jo tietäisi, enimmäkseen kuulemma pohtivat mistä ensisynnyttäjä tietää, että on aika lähteä synnyttämään. Tosin kun näitä supistuksia ja vihlaisuja kuulostelee, tuntuu välillä siltä että olisikohan sittenkin pitänyt mennä.



Vauvalle alkaa olla kaikki valmiina lukuunottamatta pinnasänkyä, jota mies ei yksikätisenä saa kasattua. Olen tehnyt äitiyslaatikkoon ensipedin, joten mies saa kasata sängyn sitten kun siihen kykenee. En ollut aiemmin tajunnutkaan millaiset määrät vauvaroinaa meiltä löytyi ullakolta ja kellarista, voisi tulla vaikka kolmoset kerralla ja tavarasta ei ainakaan olisi pula.



Ehkäpä tämä alkaa helpottaa sitten kun sektiopäivä määrätään, sitten ainakin tietää mihin saakka pitää sinnitellä.



Parempia vointeja muille kuin itselläni on!

t. Triina 34+6

Vierailija

Jotenkin on pinna niin kireällä, niin kireällä... Ja mies tekee kotihommiia raivopäisenä ja yritän kertoa sille, että senkin pitäisi vähän rauhoittua, että jaksaisi ja taas menee hermo. Ohhoijakkaa. Nyt se tosin lähti harrastamaan urheilua päinvastaisista toiveistani huolimatta. Muuten moinen asia on mielestäni ihan ok, mutta kun nimenomaan pyysin, että tämän pelin jättäisi väliin, kun on pitkällä ja hankalaan aikaan. Eipä tietenkään. Jotta näköjään mekin osaamme riidellä turhasta... Eipä neljän ja puolen vuoden aikana ole tullutkaan riitaa edes aiheesta. Ok, tunnustan, olen aika kamalalla tuulella ollut eilisillasta lähtien.



Siis siitä lähtien, kun lähdin eilen kakkavaippaa siivoamaan. Olipa taas kakkaa siellä täällä ja tuolla ja mies ei millään olisi päässyt auttamaan, kun nettipelissä oli juuri tosi hankala vaihe menossa eikä olisi voinut porukkaa jättää pulaan. Missä vaiheessa minun ääneni vessassa alkoi aika lailla kiristyä, koska olin pessyt vauvan pepun jo kolme kertaa enkä edelleenkään ollut saanut sormiani jokaiseen taipeeseen ja poistamaan kittikakkaa... Olin vähällä kertoa, minne mies saa poistua nettipelinsä kanssa. Juu, ymmärrän, että se on kivaa ja tärkeääkin, mutta joskus vaan todella tulee sellainen tilanne, että olisi kiva saada se toinen käsipari avuksi pyytäessä ja mielellään suht nopeasti. No, yleensä saankin, mutta tiedä, mikä eilen illalla iski. Ovat vissiin minullakin hormonit aika sekaisin edelleen, kun pahoitin mieleni moisesta oikein kunnolla.



Tuon kakkaepisodin jälkeen sitten tilasin niitä disanan harsoja ja nauhavaipan kokeeksi... Jospa sen avulla kakat pysyisivät edes vaipassa päin...



Meillä on tänään ollut tiheän imun kausi. Aamupäivällä neiti söi joka toinen tunti... No, iltaa kohti tilanne onneksi rauhoittui. Mutta kyllä tuolla tahtia luulisi tissimaidonkin määrän lisääntyvän vauhdilla... Ja nyt raivotaan. Ja ilmeisesti kakataan... Minun pitäsi varmaan ottaa mallia sinusta Pääsky ja alkaa tehdä hienoja vaippoja... Jos neiti haluaisi pitää niitä pidempiä aikoja kerrallaan eikä vaipanvaihdon yhteydessä kastuisi kolmea harsoa kerralla... :)



Odotan jo innolla, josko keskiviikkona neuvolasta saisin luvan ryhtyä ulkoilemaan neidin kanssa edes vähän. Alkaa pää hjta, kun olen viimeksi päässyt lenkille kuukausi sitten... voipi vaikuttaa mielialaan. Eilen piti mennä, mutta kun miehellä se pahuksen nettipeli meni kaikesta etusijalle niin enpä päässyt.



Mutta pitänee tarkastaa neidon juuri vaihdettu vaippa taas. Raivo alkaa lähennellä melkoisia sfäärejä... Mukavaa alkuviikkoa kaikille!



-kirahvi ja raivotar tasan 4 vkoa-

Vierailija


Tulin vähän aikaa sitten lääkärineuvolasta ja ARGH! Mikä lääkäri. Pelokas ja epävarma ja kokematon tällä alalla ainakin.

Millä ihmeen avuilla se on neuvolalääkäri. Luoten kätilöön paljon enemmän ja näyttää hän itsekkin luottavan.



Kätilö sai jo sf-mitaksi huikeet 38 cm!! No, mutta likka onkin poikittain tai oikeemmin viistossa pää alaspäin klo: 16:00 kohdalla ja peppu 10:00 (kuvaavasti) ja nyt sitä mennään sitten näyttämään isoon sairaalaan.Ja kääntämään kun pitäisi olla vissiin jo lähtökuopissa enemmänkin.

En tiijä ja kun pyysin, että ultraisi niin ei tietenkään " meillä ei tehdä painoarvioita" sanoi tämän neuvolalääkäri. PYH ja PAh en tullut hullua hurskaammaksi.



Uhkali vielä, että koska kohdun suu on ihan kiinni nii voi mennä vielä 6 vko eteenpäin (eli 2 vko yli) kuten eka.En uskalla edes ajatella sitä!



Kiva kun porukkaa löytyi huhuilun jälkeen ;-))



Helinä ja viisari vinossa 36+1

Vierailija

Vai kamalia akkoja liikenteessä? Onneksi se harvoin on pysyvä olotila...nuo nettipelit ei meillä ole ongelma, mutta aina sitä välillä kaikkea muuta. Miesten ajatusmaailma on joskus kummallinen, miksi esim. pitää ensin siivota keittiö ja sitten voi vasta laittaa perunat kiehumaan? Epäilen joskus, että siksi, että joku muu laittaisi ne kiehumaan, kun tekee asiasta oikein hankalan...No mulla ei kyllä ole paljon valittamista, mies on tosi innokas vauvanhoitaja ja ruokaakin kokkaa ihan mielellään.



Kirahvi, mä oon pitänyt Valiolla harso+lisäimu+nauhavaippa+villahousu -viritystä yöllä ja se kyllä pitää, mutta ne ohuet reidet tietysti VOI olla ongelma. Mutta niillä on kyllä tapana pulskistua ajan mittaan...ainakin meillä tuo isosiskokirppukin oli vauvanpyöreä aikanaan.



Hilimahan on nuoreksi heittäytynyt ;) On noita viikkoja teille kertynyt jo siihen malliin, että supistelee kohta enemmänkin...hih...kummasti ne omat vaivat haihtuu mielestä äkkiä!



Jymylle onnea ultrakuulumisista!! Se tuntuu aina yhtä sykähdyttävältä, jopa näin virtuaalisesti kuvitella sitä toukkaa...

Tsemppiä Triina, ei enää pitkään tuossa olomuodossa ;)



Helinä, täällä pienellä kylällä se nlalääkäri on joku vaan tk-lääkäri eikätosiaankaan aina kaikkein asiantuntevin. Ehkei sen uhkailuistakaan kannata liiemmin perustaa?



Nyt Valio sukeltaa kylpyyn, mukavaa iltaa kaikille ja kärsivällisyyttä...



Pääsky

Vierailija

Nyt pitää heti tulla kirjoittelemaan kun poitsu leikkii omassa huoneessa eikä ole tässä painelemassa näitä nappuloita äiskän apuna. Yleensä siinä käy niin, että jo kirjoitetut tekstit katoavat taivaan tuuliin.



Me ostettiin kesällä se mökki ja miten sattuikaan, että se on melko lähellä sitä Ruskovillan tehdasta ja tehtaanmyymälää. Käytiin siellä sitten yksi päivä ja muutama tuote tarttui heti mukaan. Ostettiin se villahaalari ja villainen kypärämyssy. Rinnanlämmittimetkin tarttui jo matkaan. Jäin vaan suorastaan kuolaamaan niitä ihania lampaantaljoja ja kyllä tekis niin paljon mieli käydä sieltä ostamassa sellainen. Ajattelin, että oliskohan se hyvä pulkassa jos talevella pulkkailee poitsun kans ja varmaan rattaissakin olis ihana kun ulkoillaan. hinnathanhan on ihan kiitettävät, mutta mekin ostettiin se haalari kakkoslaatuna joten hinta tippui ihan reilusti. Vika on ihan minimaalisen pieni joten ihan pienellä langanpaon pelastamisella se on aivan mahtava.



Viikonloppu menis sitten taas töiden merkeissä. Kävin vähän urkkimassa joulun vuoroja ja mulla on jouluaatto ja -päivä vapaat. Aaton aattona näyttäis olevan aamuvuoro, mutta onneks sit ehtii valmistella joulua sen jälkeen. Onpas ihanaa kun saa nauttia joulusta perheen kanssa. Mä oon niin viimesen päälle jouluihminen jotta ihan mahotonta. Nyt kun lokakuu kääntyy kohta ehtoopuolelle niin ajatukset kääntyy jouluun niin jaksaa tuon pimeän tylsän kauden.



Jymy kyseli, että jokos meidän vuosikas kävelee. Juu kyllä meillä kovasti jo kävellään. Aikas harvoin enää konttailee vaikkei se kävely olekaan kovin vakaata. Reilun viikon ajan ollaan nyt sitten harjoiteltu tuota kahdella jalalla kulkemista. Joskus tuntuu takapuoli vielä painavan kun pyllähtelee ja kävely on vielä tosi tönkköä. Kädet on sillai kivasti eteenpäin jotta tasapaino säilyisi.



Mietinpäs tossa äsken, että jos tuon Sydämen asialla jälkeen lähtisi bussi- ja metroajelulle Itikseen ja kävis vaikka kangaskaupassa. Ajattelin tehdä muutaman masutuubin valmiiks kun muutama kiva pusero on jo melkein valmiiks lyhyitä ja kun toi maha kasvaa niin vois sit niitä käyttää siinä alla. Tietty siinä käy sit niinku Ikea-reissunkin kanssa, että sen bussimatkan sijasta mennäänkin autolla. No saas nähdä.



Nyt meen katselemaan sitä Sydämen asialla kun oon mäkin ihan koukussa siihen. Palaillaan...



Vaahtis, poitsu ja masu-Iines 12+5

Vierailija

tarkistuksella. Tai melkein joka päivähän ne sinne alkaa juoksuttaa ja uhkaa lähettää äitipolille. Sain onneksi luvan ettei luultavasti tarvi ke ja to päivinä käydä jos ei olo tunnut huonolta. Kun pe alkais 37rv ja silloin on sovittu lääkäri äitipolille, saa nähä mitä siellä sanovat. Seuraava neuvola olis sitten maanantaina taas.



Tänää olis sitten viikkoja kasas 36+4 painoo oli tullut +700g/vk, ei turvotuksia, verenpaine ensimmäisellä mittaus kerralla pomppas 152/99 mutta onneksi toisella keralla oli 142/94, hb 127, sf-mitta 34 ja syke 132. Painoa alusta olis kohta 7kg kasassa. Ai niin pissa oli ihan puhas.



Mies kävi eilen ostamassa Sotkasta vaatekaapia meijän kamariin, näitä milana tarjous kaappeja. Saa nähä tuleeko sieltä kolmen oven kaappi vai koleman oven ja yksi lisäkomero kun ei oikein ottanut selvää tuosta lapusta. Mutta ei se tarjous hinta ollut hirvittävä mutta se ei vissiin koskenut kuin runkoa ja ovia ja sisuskaluista saa erikseen maksaa.Oi kuitenkin huima alkuperäiseen. Olihan siinä muutama lisäkori mutta siltikin. Ja sitten kaiken huipuksi niitä ei löytynyt varastosta vaan tulevat viikon kahden kuluttua.

Vierailija

Hetkeksi taas pääsin imetystyyny ja vauva seuranani koneellekin. Neiti killittelee silmät pyöreinä ruutua. :) On syöty ja pissattu ja kakattu ja olo on pikkuisella ilmeisesti aika mainio. Meillä on kyllä varsinainen pissaliisa ollut tänään. On pissailtu neuvolassa hoitoalusta useampaan kertaan ja kotonakin vaihtovaatteita on vaipanvaihdonyhteydessä kulunut. Neiti siis nimenomaan pissailee vaipanvaihdon yhteydessä ja mielellään vaatteilleen...Miten voi noin pienestä tulla noin pajon pissaa?



Neuvolassa kaikki oli ok eli vauva painoi jo tosi lähelle neljää kiloa, ilman sitä yletöntä pissaamista olisi menyyt reilusti yli jo. :) Ja pituuttakin oli tullut ihan kivasti. Eli saimme luvan siirtyä vauvantahtiseen syömiseen eli enää ei tarvitse öisin väkisin herätellä syömään. :) No, kyllä tuo nyt varmaan keksii sitten ihan itse heräillä vaatimaan, kun enää ei olisi ihan pakko. ;) Rehellisesti sanoen, kyllä olo on aika lailla helpottunut, kun vauvan paino on noussut kunnolla...



Ja meillä myös neuvolassa tarkkaillaan myös minun oloani ja kysellään mielialoista ja väsymyksestä. Tosin minulle ei paljon apua löydy, kun äiti ja anoppi ja yleensä sukulaiset asuvat muualla ja ovat vielä työelämässä... Niin ja anopilla on oman tyttären auttamisessa ihan riittävästi huolta, koska hänellä on ollut tosi rankka raskaus tällä kertaa. Joten kaksin pitää pääosin pärjätä vaikka vähän väsyttäisikin. No, tottakai äitini pyrkii välillä käymään auttamassa ja siskoni tietysti myös... En minä fyysisesti ole kovin poikki, mutta kun tuo raskauden alkupuoli oli turhan dramaattista. Vähän kävi henkisen puolen voimille ilmeisesti kuitenkin.



Tänään oli kyllä hirmuisen helppo päivä. ensiksikin neiti nukkui pitkät yöunet eikä suostunut heräämään syömään, joten sain nukkua hyvin ja lisäksi tuo vielä nukkui aamupäivälläkin. Ja äiti ja isä kävivät kylässä, mikä myös piristi kummasti.



Niin Matura (mukava muuten kuulla sinustakin), Pääsky tuossa muutama päiväs sitten yritti viritellä 60-lukulaisten pinoa vauvapuolelle, mutta aika laihoin tuloksin. Pitänee yritellä kohta uudestaan, kyllähän täältä pian lisävoimia sinnekin on siirtymässä. Tosin eipä minulla mitään sitäkään vastaan olisi, jos täällä jatkaisimme raskaana olevat ja vauvan saaneet sekaisin... Pitää pyytää, että laittavat 60-lukulaisille ihan oman palstan. :)



Mutta taidan mennä miestä auttamaan, kun tuo pikkuinen karjuu aika railakkaalla äänellä. Olisiko mahdollisesti taas nälkä? Voipi olla tankkausvaihe yötä varten menossa. Ainakin oli (yllätys-yllätys) pissat vaipassa...



Kirjoitelkaahan taas kuulumisia, kun jakselette...



-kirahvi ja pissaliisa tasan 1 kk-

Vierailija

Just aamulla oli senpäiväiset välienselvittelyt isännän kanssa että hohhoijaa. Nyt pyyhkii taas ihan hyvin, mutta mä sanon vaan, etten ikinä elämässäni ole kiroillut raivopäisenä niin paljoa kuin näiden 13 viikon aikana, kun hormonit saa verenpaineen nousemaan punaisena pylväänä suoraan kohti taivaita... Hrrrr! Ja Kirahvi, meillä ainakin mies viihtyy niin paljon tietsikan äärellä ja just noita halvatun nettipelejä pelaamassa, että multa on menny hermo useammin kuin kerran sen jutun kanssa. TIEDÄN TUNTEEN.



Tänään oli isäni 80-vuotispäivä, käytiin siellä illalla kahvittelemassa. Just ja just jaksoin nuokkua siellä pari tuntia, en ehtinyt tänään lainkaan ottaa tirsoja työpäivän päälle. Ja pahoinvointi rulaa edelleen, yökin ja kyökin. Grrreat!

t. Bonita 13+2

Vierailija

Huomenta vaan kaikille!!



Huolimatta siitä, että tää kirjoittaminen on tuskaan (pistelevien sormenpäiden ansiosta) niin päätin kantaa korteni kekoon..



" Hauskaa" lukea, että mä en ole ainoa joka VIHAA tietokone/pleikkapelejä pelaavia aikuisia miehiä! Perhana vie, eikö niissäkään ole yläikärajaa??

Mä kyllä kanssa nostan kissaa pöydälle tämän tästä ja olen tosi kärkäs sanomaan. Eilenkin huutelin yläkertaan ukolle, joka oli viettänyt tietsikan kanssa kaiken ajan töistä tultuaan (sori unohdin hänen tunnin nokoset!)

että " ajattelin vaan, että montako minuttia olet varannut tästä illasta parisuhteen hoitoon" ja hänhän siihen, että " monta minuttia mä olen varannut nalkutukseen" ... HOH-HOIJAA...Pirun miehet!Mitä niillä tekee??



Omaan napaan:

Maha on TOSI iso ja pinkeä, välillä tuntuu siltä, että lapsi on poikittain siellä. Olen tuntevinani pään ja pepun kyljissäni. No, tänään se selviää kun menen ip. lääkärineuvolaan, jossa seuraillaan lapsen kokoa.

Haluan taas ultraan!!

Iltaisin edelleen närästää, vaikka onhan tää maha varmaan vähän laskeutunut. Yöt sujuu rattoisasti wc:ssä juostessa ja lenkillä alkaa aina viiltelemään alapäähän, kun veitsellä vetelis. Supistelee tosi harvakseen, mutta henki ei meinaa kulkea enää kun kyljellään. Istuminenkin on v:mäistä.

Kyllä mä alan olla jo kypsä..



Missä on muuten toiset loppusuoran tallaajat? Hilima62,Kasperiina,Jaspis,Triina jne??? Huh-HUUUUU ..taas. Haluaisin kuulla miten teillä nyt menee?



Kyllä me Pääsky täältä sinne synnyttäneiden puolelle pikkuhiljaa raahaudutaan kaikki. Nyt on vaan tällainen pidenmpi väli tässä ennekuin seuraavat poksahtaa maailmaan.



Terv. Helinä ja masunasu 36+1



Vierailija

Nyt on ihan pakko osallistua hieman tähän tietokonekeskusteluun...

Aikaisemmassa avioliitossa olin 15v. Alkuvaiheessa liittoa ei ollut juuri olemassakaan tietokoneita eikä juuri pelejä. Kun ne sitten jossain vaiheessa tuli kuviohin muuttui meidänkin elämä aika radikaalisti. Melkein voin sanoa, että suurin syy meidän avioeroon oli tietokone ja nintendo lisättynä miehen yksityisyrittäjyydellä. Loppuaikoina mies oli suurimman osan ajan töissä tai nukkumassa ja se loppu aika jonka oli hereillä niin pelasi koneella. Ja se ei sitten ollut mitään mukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa se pelaaminen. SIinä tuli nyrkillä iskettyä useamman kerran pöytään pelin aikana ja V:llä S:llä ja P:llä alkavat voimasanat tuli kovaan ääneen toitotettua moneen kertaan. Voinette kuvitella, että se oli lapsista tosi pelottavaa. Lapset aina pelkäs, että isi lyö heitä kun oli koneella niin vihainen kun peli ei ottanut sujuakseen. Sellaista se on kun toinen ei kasvanut koskaan aikuiseksi ja se liitto päättyi 15v jälkeen avioeroon. Ero oli lapsillekin suuri helpotus ja ovat monesti sanoneet, että ihanaa kun se loppui.



Nyt sitten tässä uudessa liitossa ei tälläistä ongelmaa onneksi ole. Mies joskus pelaa aikansa kuluksi pasianssia ja jonkun verran surffailee ja hakee tietoa, mutta siinä kaikki. Enemmän meillä minä istun koneella ja siitä suorastaan meinaa joskus tulla sanomista. Mä en kyllä juurikaan pelaile vaan enemmän lueskelen ja silloin tällöin kirjoittelen itse viestejä. Mutta se tästä aiheesta. Voin vain kuvitella miltä teistä tuntuu kun kone on tärkeempi kuin muut kotiasiat. Onneks se ei taida teillä muilla ainakaan olla jatkuvaa niinkuin se meillä aikoinaan oli.



Sen verran on pakko ottaa mukaan vähän omaa napaa, että huomasin tänään, että se pahoinvointi on oikeestaan kokonaan loppunut. Ainoastaan silloin jos tulee nälkä on vähän huono olo, mutta minähän pääsääntöisesti kyllä pidän siitä hyvän huolen, että nälkä ei varmaankaan pääse yllättämään. Kyllä sen sitten kiloista huomaakin. Ei ehkä vielä, mutta kauhulla odotan miten lähtee paino nousemaan.

Nyt on lähdettävä naapuriin kahvittelemaan joten palailen taas myöhemmin lukemaan ja kirjoittelemaan kun aihetta tulee...



Vaahtis rv 12+6

Vierailija

Mulla menee nyt kaikki asiat vähän pyllylleen. Eilen soitti poliisi (!!!) koska olin kuulemma parkissa ollessani raapinut ovella viereistä autoa ja nyt sen auton omistaja valittaa että hänen etupuskurissaan (!) on raapimisjäljet mun ovesta. Halooo! Millai mun ovi olis voinut käydä hänen etupuskuriinsa parkissa seisoessa??? Soitin asianomaiselle setälle ja käskin käydä vakuutusyhtiöni tarkastajalla näytillä, eiköhän siellä nyt ammatti-ihmisellä sentään järki sano ettei moinen oo mahollista.



Sitten tänään soitti paras ystävättäreni, jolta olen saanut ihan ihme kommentteja tästä raskaudestani ja jolle sitten viimeks jo sanoin vähän takasinkin kun alkoi ottaa nuppiin, eikä oltu kuukauteen kuultu toisistamme. Tänään hän epäili, että tämä taitaa olla pitkän ystävyytemme loppu, kun sanoin hänelle niin pahasti. - Olin todennut tästä pahoinvoinnista kun hän sanoi ettei tunne yhtään myötätuntoa, että ei tätä oikeesti voi tajutakaan kukaan muu kuin sellainen joka on itte kokenut kanssa saman. Hänelle sinkkuna + lapsettomana oleminen on todellisen trauman paikka, ja nyt hän on sitä mieltä, että mun ei olis pitänyt sanoa hänelle niin pahasti, kun tiedän, kuinka kova juttu tämä hänelle on. Ja että muutkin hänen tuttunsa ovat raskaana ja voivat huonosti, mutta ne osaavat puhua muustakin. Mä ymmärtäisin, jos olisin vaikka viikon ajan joka ainut kerta tavatessamme vain voivotellut vointiani, mutta kun tää oli yks ainut kerta puhelimessa. Ja nyt ollaan sitten siinä pisteessä, ettei tää bestis enää tiedä onko ystävyytemme enää pelastettavissa. Voi apua! Mä olin ensin surullinen tän puhelun jälkeen, mutta nyt alkaa taas myös kiukuttaa. Yhden ainoan kerran kun menin sanomaan sille jotain vastaan näihin sen ihme kiukkulaukaisuihin, niin nyt on sitten koko suhde vaakalaudalla. Onko tässä järkee? Sanokaa joku jotain.



Eilen oli isäni 80-vuotissynttärit ja illalla oltiin kahvittelemassa siellä - tai mä mitään kahvia juonut, mutta kotiin palattuamme tuli voileipäkakutkin ylös tosi voimalla. Kramppasi yrjötessä niin että silmissä musteni ja tavaraa pukkasi jo toisestakin päästä isännän suunnattomaksi hilpeydeksi. Voi... YRJÖ!

t. Bonita 13+3

Vierailija

Olen tosiaan loistanut poissaolollani....ONNEA kaikille siskoille jotka olette jo saanneet oman käärönne!!!!



Olen tosiaan ollut aika saamaton!! Tuntuu että tämä arki vie voiton väkisinkin...neljä poikaa vaativat aika lailla huomiota ja kun toi ukkokaan ei ole pahemmin maisemissa, niin on tää koneella olo jäänyt todella vähäiseksi.

Kouluun/eskariin viemiset ja hakemiset rytmittävät aika hyvin päiväämme ja illalla on vielä harrastusten vuoro....

Ja kuskina toimin vain minä, joten on tässä organissaattorille hommia! Ja ilman allakka en enää uskalla edes luvata soittaa kenellekään....



Isommat pojat ovat sairastelleet kuka mitäkin flunsaa/kuumetautia vuorotellen ja pienintä pitäisi imettää suhteellisen usein...niin ihan oikeasti tuntuu että kädet/aika ei riitä!!!

Ja olen ollut suhteellisen väsynytkin...



Mutta yhden asian olen huomannut neuvolassa käydessäni: siellä ihan oikeasti välitetään miten äiti jaksaa!!! Neuvolatäti tarttui heti " kiinni" kun sanoin että olen hieman väsynyt.

Rupesi heti tarjoamaan jos jonkinmoista apua...toistaiseksi kieltäydyin (en ole sentään NIIN väsynyt, takana taisi olla vähän unettomampi yö!) ja on varmasti joku joka tarvitsee sitä apua enemmän kuin minä...mutta ihana tietää että JOS tulee semmoinen tilanne että voimat loppuu, niin voi ainakin heti soittaa apua....



Mutta tästä ei pääse kuin ylöspäin!

Eli nyt olemme saaneet jo jonkinmoisen rytmin juniorin kanssa aikaiseksi....meillä mennään nukkumaan seitsemältä illalla ja syödään kolmen-neljän aikoihin ensimmäisen kerran!! Toinen imetys/ylösnousu tapahtuu joka aamu tasan 7:15!!! Kyllä on herralla hyvin tarkka ajoitus! Voisi vaikka kellot tarkistaa aamuisin... ; ))



Eli nukkua saa kyllä, kun vaan malttaisi mennä nukkumaan ajoissa...ei pitäisi nytkään tässä istuskella kirjoittelemassa vaan pitäisi kelliä peittojen alla ja kuorsata täysillä!!!!





Taisi mennä hieman valittelun puolelle, mutta ihan oikeasti meillä menee oikein hienosti!!!



Onko vauvapuolella jo meidän omaa listaa??? Pitäisikö täältä odottajien puolelta pikkuhiljaa siirtyä sinne???





Nyt yksi yskäinen tarvitsee taas huomiota...yritän palata useammin asiaan!!!



Matura ja juniori, lauantaina 2kk

Vierailija

Hetkeksi taas pääsin imetystyyny ja vauva seuranani koneellekin. Neiti killittelee silmät pyöreinä ruutua. :) On syöty ja pissattu ja kakattu ja olo on pikkuisella ilmeisesti aika mainio. Meillä on kyllä varsinainen pissaliisa ollut tänään. On pissailtu neuvolassa hoitoalusta useampaan kertaan ja kotonakin vaihovaatteita on vaipanvaihdonyhteydessä kulunut. Miten voi noin pienestä tulla noin pajon pissaa?



Neuvolassa kaikki oli ok eli vauva painoi jo tosi lähelle neljää kiloa, ilman sitä yletöntä pissaamista olisi menyyt reilusti yli jo. :) Ja pituuttakin oli tullut ihan kivasti. Eli saimme luvan siirtyä vauvantahtiseen syömiseen eli enää ei tarvitse öisin väkisin herätellä syömään. :) No, kyllä tuo nyt varmaan keksii sitten ihan itse heräillä vaatimaan, kun enää ei olisi ihan pakko. ;) Rehellisesti sanoen, kyllä olo on aika lailla helpottunut, kun paino on noussut kunnolla...



Ja meillä myös neuvolassa tarkkaillaan myös minun oloani ja kysellään mielialoista ja väsymyksestä. T

Vierailija

Eilen illalla olin superkamala ja sain sitten vissiin kaikki myrkyt puhallettua ulos. Vähän vielä amulla itketti, mutta nyt on jo ihan ok olo. Mies vissiin kuunteli, mitä puhuin. Niin ja eivät meillä siis nettipelit ole mikään varsinainen ongelma ja yleensä mies pelaa ehkä pari kertaa viikossa... Osuipa vain moinen niin turkasen pahaan aikaan. Siis oikeasti minulla on hyvin huomaavainen ja kilti mies, mikä lie kriisi pariksi päiväksi iskenyt. Puhuttelun jälkeen oma kulta palasi omana itsenään, pelästyi kai monsteri-akkaa... Tietokoneen vieressä olemisesta minulla ei juuri ole varaa miehelle kyllä sanoa: Sen verran tehokkaasti meni aika surffaillessa ym. kys. vehkeellä touhuillessa raskausaikana. ;)



Tuo vaahtiksen kertomus miehen tietokoneaddiktiosta kuulosti aika pelottavalta - ja tutulta. Siskon ex-mies oli aika lailla samanlainen. Jäi tietokoneeseen niin pahasti koukkuun, että elämässä ei sen jälkeen mitään muuta tärkeää ollutkaan. Niin, jollei ajoittaista viinan kanssa läträämistä lasketa. :P Niin ja mukavaa, jos sinulla jo pahoinvointi hellittää.



Bonita-parka, kyllä se sinunkin vuorosi vielä tulee...



Bonitan ystävätär kuulostaa (anteeksi nyt tuntemattoman ihmisen arvosteleminen) aika itsekkääsltä yksilöltä.. Tai sitten on sattunut vain paha päivä. Ehkä en viimeaikasten tempausteni jälkeen ole kovin hyvä sanomaan muiden käytöksestä... Mutta voipi olla, että tilanne on jo hetken päästä ihan toinen. Jospa tämä ystäväsi ottaisi järjen käteensä joskus. Ikävää silti tuollainen kiukuttelu. Varsinkin, kun olen ymmärtänyt, että olet oikeasti todella huonovointinen.. Empatiaa ystävältä ennemmin odottaisi kuin itsesääliä. Sinä kuitenkin tunnut tuntevan empatiaa ystävätärtäsi ja tämän suruja kohtaan omasta huonosta voinnistasi huolimatta. Eli älä ala potea huonoa omaatuntoa moisesta...



Vauva piti tämän päivän tarkkaan huolta, että en turhaan ehtinyt muuta kuin syöttää neitoa. Juuri ja juuri sain aamiaisen syötyä ja hiukset pestyä niin ja aamulehden lukaistua, siinä meikäläisen aktiviteetit tänään. No, menee se aika näinkin, jatkuvasti ruokaa vaativan lapsukaisen tarpeita tyydyttäessä. Ilman sitteriä en pääsisi edes vessaan... Nyt neito kitisee ilmavaivojaan isin sylissä. Alkaa varmaan olla vähän nälkäkin...



Olipa mukavia ultrakuulumisiakin vaihteeksi. :) Onnea Jymylle. Niin ja hyvä, että Jymyn lapsen leikkauskin meni mukavasti. Kärsivällisyyttä Helinälle. Kyllä noita lääkäreitä tuntuu olevan joka lähtöön liikenteessä. Toivotaan, että Triinalla elämä alkaisi taas helpottaa välillä. Yritähän jaksella vielä jonkin aikaa vatsasi kanssa.



Mutta taitaa olla tissittelyä ohjelmassa seuraavaksi. Sen verran pahaa mauruamista neito jo pitää.. Jotta strippaamaan. Huomenna on painokontrolli neuvolassa. Varmaan käskevät meidän jo kohta säännöstellä avuvan ruokaa, on neiti aika lailla tukevoitunut. ;)



Illanjatkoja!

-kirahvi ja Prää 4vko 1 pvä-

Vierailija

Ja vieläpä tosi hyvässä vedossa, ei vieläkää närästä eikä oo turvotusta, jee.. ja sokerit pysyny hyvin kuosissaan!

Aamulla ku touhuilin tytölle puurojuttuja köökis ni isäntä tuumas että äiskähän on virkee ku 15-kesänen.. hih.. sanoin et oispa se kaameeta ku 15-kesänen ois viimesillään raskaana!! ;)



Lenkillä ei oo kyllä tullu käytyä, jotenki tuntuu että vaavi ois hiukan laskeutunu, painattaa tonne alas ja iltasin ihan pitkälläänki hiukka supistelee.. ei kivuliaasti mutta kuitenki.



Ens viikolla taas jännä painoarvio-sessio, pelottaaki vähä.. aattelin et varmaan 3kg:n pintaan alkaa olla jos vielä sen 200g nousee/vko.



Mutta aurinkoista päivää kaikille kultaisille

hilima rv35+2

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat