Raskaana olevien huomioimisesta...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Se on niin jännää kun meillä Suomessa ei oikeastaan oteta odottavia äitejä erityisemmin huomioon. Itselläni on etelä-eurooppalainen mies ja kesällä anopilla lomaillessamme sain niin ihanaa kohtelua kaikilta. siellä raskaana oleva saa vain lepäillä ja kaikki huolehtii koko ajan onhan kaikki hyvin ja ruoat tuotiin valmiina. ehkä mieheni perhe erikoisuus, tiedä häntä, mutta kyllä se oli silti ihanaa. Meillä täällä pohjoisessa naisilla täytyy olla niinkuin miehet konsanaan oli raskaana tai ei, itse olen kyllä sitä mieltä että kyllä saa rentoutua ja laiskotella enemmän ja vähän olla passattavana, onhan tämä aivan erityistä aikaa naisen elämässä. eikä tätä niin kauaa myöskään kestä, sitten kun vauva syntyy kerkeää taas olemaan tehokas yms.. mutta sekös se ottaakin suomalaisten feminististen tehonaisten luonteen päälle, ettei aina pärjääkään miehille... Mä en halua edes pärjätä, olen nainen ja heikompi välillä ja ylpeä siitä! (itselläni ollut monenmoisia ongelmia, kun supistelut alkoivat jo rv20 ja mieheni on ollut todella ihana minua kohtaan)

Kommentit (11)

Vierailija

On ihanaa, ettei tarvitse " anella" apua ja pyytää erikoiskohtelua (jota toisinaan tällä hetkellä tarvitsen), vaan ihmiset tajuavat itse etten voi tehdä kaikkea kuin ennenkin. Jos muut eivät sitä itse tajuaisi ottaa huomioon, niin todennäköisesti tekisin liikaa, kantaisin liian raskaita kasseja jne. koska kuitenkin olen tottunut olemaan itsenäinen.



Minulla esim. liitoskivut äityvät raskaista kasseista, enkä ehdoin tahdoin halua niitä vaivoikseni. Ihanaa kun muut kantavat :-D

Vierailija

Toisaalta se voi sopia joillekin, kuten mulle. On ottanut syvästi päästä, kun pari kertaa on tullut tilanne että joku tekee työn mun puolesta tuumien " huilaa sinä kun oot raskaana" . Tullu tunne, että on jotenkin vajavainen, avuton ja sairas kun on raskaana, ja sekös saa niskavillat nousemaan pystyyn. En yksinkertaisesti pysty olemaan toisten passattavana, haluan tehä ite jos vaan suinkin pystyn. Nyt loppua kohti mies on alkanu enenevästi kantamaan kauppakassit ja nostelemaan esineet, ja edelleen eka ajatus on että oisin mä itekin sen saanut, murinaa... Mutta mä nyt en ookkaan mikään naisellinen nainen, joten lienen poikkeus tässä(kin) asiassa ;)



Kitty rv 35+4

Vierailija

Minua taas on kohdeltu molemmissa raskauksissa hyvinkin huomaavaisesti, niin mieheni, työkaverien, ystävien, sukulaisten kuin ihan tuntemattomienkin ihmisten osalta. :) Mieheni jaksaa huolehtia siitä, että jaksanko kantaa esikoistamme tai kauppakasseja tms. ja on aina tarjoamassa apuaan, jonka useimmiten otankin kiitollisuudella vastaan. Ei hän kuitenkaan ole kiskomassa lasta sylistäni tai kasseja käsistäni väkipakolla vaan luottaa vaimonsa terveeseen järkeen ja harkintakykyyn ja uskoo, jos sanon että jaksan itsekin. ;) Jos kotona vähänkin sanon, että kylläpä vähän väsyttää tai tuumaan, että pikkaisen meinaa kiristää vatsanahkaa, hän on heti ohjaamassa sänkyyn lepäämään. Hän hieroo ja hellii ja on muutenkin aivan mahtava. :) Ystävät ja sukulaiset huomioivat myös raskauteni, esim. kun tässä suunnittelimme pikkujouluja, jotka alunperin oli tarkoitus järjestää toisella paikkakunnalla, ystävämme olivat keskenään keskustelleet siitä, että josko ne pippalot kuitenkin järjestettäisiin täällä, missä mekin asumme, jottei minun tarvitsisi lähteä reissuun (olen silloin todennäköisesti jossain viikolla 34 menossa). Sukulaiset muistavat aina muistutella, että en vain rehki liikaa.



Minulla on kuitenkin ollut sangen helppo raskaus, ihan niin kuin esikoisen kohdallakin oli. Ei supistele (nyt on rv 28+1) ellen sitten todellakin rehki kovasti, ei ole särkyjä eikä väsymystä. Olo on siis erittäin hyvä ja siksi olenkin jaksanut touhuta ihan entiseen malliin. Toki liikkeet ovat jo vähän kömpelömpiä ja kävely käy hitaammin, mutta muuten puuhastelen kuten ennenkin. Enkä itsekään osaa ajatella, että minua pitäisi jotenkin passata enemmän. :) Olisi kamalaa, jos en saisi esim. laittaa ruokaa, siivota tai pyykätä, vaan minun pitäisi vain maata ja olla. :D Ei siksi, etteikö minusta olisi kiva olla joutenkin ja hemmoteltavana, mutta kun en siis vain näe mitään syytä sille, miksi minun pitäisi tylsistyä vain siksi että olen raskaana. Tiedän, että tarvittaessa saan apua mieheltäni, sukulaisiltani ja ystäviltäni ja tiedän, että minun ei tarvitse kuin vain sanoa miehelleni, että nyt en jaksa osallistua siivoamiseen ja hän siivoaa puolestani, mutta se riittää minulle. Mitään " pakkohemmottelua" en kaipaa. ;)

Vierailija

no en nyt itsekään mitenkään supernaisellinen, mutta kyllä tykkään just että kassit kannetaan ja huomioidaan etten ehkä saisi tehdä sitä ja tätä... sitten on taas ihana hemmotella miestä kun on itse ihan täysissä voimissa ja mies käy yksin töissä. ainakin minä haluan näyttää miehelle että olen enemmänkin rakastava vaimo ja äiti kuin kiireinen tiukka virkanainen...

Vierailija

Joskus oli sellanen kriisi tuon " minähän pärjään" -asian tiimoilta kunnes tajusin, että hei, yritän olla mies ja nainen samassa paketissa, eikä se minun kohdallani toimi.



Minua saa siis raskausaikanani huomioida ihan vapaasti :) En koe sitä alentavana tai millään lailla heikkoutenakaan, vaan luonnollisena.

Olen nainen ja arvoni ei todellakaan riipu siitä kuinka tehokas ja kykenevä olen.



Miehelleni tämä tuntuu myös sopivan, sitä kai hivelee kun saa olla niin " miestä" ja vähän huolehtiakin naisestaan.



Vierailija

Mä en jaksais kauheata hössötystä mun ympärillä...



Musta on ihanaa, kun mies ymmärtää, että en aina jaksa tehdä ihan kaikkea, mitä normaalista, kun väsyttää. Sitä en kyllä kestäisi, että ei " saisi" tehdä mitään. Jos pystyn jonkun homman tekemään, niin miksi en tekisi sitä? Olen " vain" raskaana, en ole sairas...



Musta on kiva, että ihmiset tajuaa, että raskaana ollessani en voi tehdä kaikkea niin kuin ennen raskautta tai teen sen vähän hitaammin. Mä oikeasti varmaan sekoisin, jos kaikki hössöttäis mun ympärillä ja passais mua ja en saisi tehdä mitään.



Aiheen aloittaja kirjoitti: " ainakin minä haluan näyttää miehelle että olen enemmänkin rakastava vaimo ja äiti kuin kiireinen tiukka virkanainen..."



Ööh... Multa meni nyt oikeasti ihan totaalisesti ohi, että miten rakastavana vaimona ja äitinä olo liittyy yhtään siihen, että minkä verran tykkää että hemmotellaan raskauden aikana?

Vierailija

eli vastauksista päätellen meidän suomalaisten joukosta löytyy enemmän juuri heitä, jotka kokevat huomioimisen ennemmänkin sairaudeksi tai vajaavaisuudeksi laskemiseksi.

Itse näin asian niin kuin alkuperäinenkin. Olen itse asustellut Ranskassa ja vaikka kulttuurien välillä on eroja niin ehkä sieltä myös tarttui mukaan jotain sellaista, mikä auttoi hahmoittamaan tätä suomalaisten naisten asemaa. Oma äitinikin on aina elättänyt enimmäkseen yksin perheensä ja pyrkinyt olemaan niin menestyvää ja pätevää miestä. Eikä ihme, jos ajattelee hänen tyttöjä väheksyvää lapsuuden maalaisympäristöä. Itsellä taas tämä iänikuinen miehille pärjääminen on mennyt yli omien arvojen. Sitten kun niitä lapsia jo arjessa on, huomaa, että tietyt vastuut ovat kuitenkin vain ja ainoastaan naisella, vaikka kuinka tasa-arvoisesti muuten pärjäisimmekin. Mies kun ei voi koskaan synnyttää, olla vastuussa uudesta elämästä raskausaikana, olla vastuussa täysin lapsen ruokinnasta (jos imettää), eikä kärsiä kaikista raskauden jälkeisistä vaivoista ja elimistön muutoksista. Itse sairastuin synnytyksen jälkeen, eikä sitä mikään tasa-arvo voinut muuttaa.

Vierailija

Musta on ihanaa kun mies kantaa kassit ja kieltää tekemästä juttuja, joista aattelee olevan haittaa. Ihanaa on myös se, että jos musta tuntuu, että jaksan, niin saan myös tehdä. Perään tulee kenties joku kommentti, että oletpas sä ihanan itsepäinen. Musta on jo kunnon takia tärkeää tehdä sen mitä voi, kun mulla on kipujen takia jäänyt liikunta hirmuisen vähälle lähes koko raskauden ajan. Ja huomiota olen saanut esim. kaupassa yks päivä kun oli pakko päästä välillä istumaan eikä ollut penkkiä missään. Siinä sitten kolme naista höösää ja etsii tuolia, että " he saavat levätä" . Siihenkin suhtauduin, että onpas hullunkurisen näköistä =) Sitä on ikään kuin heikommilla nyt. Ja saa ollakin. Toisilla taas raskaus sujuu täysin ilman mitään ongelmia ja silloin ihmettelisin, jos oltaisiin vaan saikulla tekemättä mitään. Mutta tämmöistä turinaa...

Vierailija

Ihmisten suhtauminen raskaana oleviin on hyvin vaihtelevaa. Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka tekee aina kaiken itse hammasta purren eikä paljon apua pyytele. Mies on asiasta huomauttanu mulle kerran jos toisenkin. Se haluais auttaa mua varsinkin nyt kun olen raskaana, mutta ei aina tiedä miten. Nyt olen opetellut avaamaan suutani ja tekemään jotain puolestani. Se on ollut oikeastaan mukavaa, kun toinen auttaa mielellään. Itsekään en kestä hössötystä ympärilläni, mutta kieltämättä on helpompaa kun ei tarvitse kantaa raskaita kauppakasseja ja kärsiä sitten supistuksista:)

En välttämättä odota lähipiiriltäni kovinkaan konkreettista apua. Selviän kyllä kevyistä kotihommista ja mies tekee raskaammat. Enemmän toivoisin, että ihmiset huomioisivat puheissaan raskauteni. Olen aina ollut se, jolle puretaan huolia ja jonka apuun voi aina luottaa. Enää en jaksaisi kuunnella toisten huolia ja yrittää keksiä ratkaisuja ongelmiin. Haluaisin keskittyä ajatuksissani tulevaan vauvaan. Nyt olenkin alkanut vältellä ihmisiä joilla on ollut tapana kaataa murheensa niskaani. En haluaisi kuitenkaan loukata heitä sanomalla, etten jaksa kuunnella murheita juuri nyt, vai pitäisikö kuitenkin sanoa suoraan että nyt ei jaksa..mene ja tiedä!



Minea ja kirppu 32+4

Vierailija






siis nyt tässä keskustelussa sekoitetaan keskenään hössöttäminen, terve järki ja hemmottelu.





terveen järjen mukaista on, että raskaana olevan naisen kehoa kunniotetaan ja kuunnellaan. jotkut äidit voivat erinomaisesti odotusaikana ja toiset eivät. jos jokin arkiaskare on raskaana olevalle syystä tahi toisesta vaikea suorittaa, tulee lähipiirin tietysti auttaa. terveen järjen mukaista on myös, että odottava nainen ymmärtää olla vaarantamatta vauvaa ja opettelee ottamaan apua vastaan.( jos kyse olisi jotenkin ' miehen esittämisestä' , olisi parasta olla hankkiutumatta siunattuun tilaan alun perinkään. )



hössöttämistä on se, kun raskaana olevan naisen ei anneta tehdä, mitä hän tahtoisi ja pystyisi.



hemmottelu on sitä, kun joku haluaa olla naiselle mieliksi ja ilahduttaa tekemällä puhteen, jonka arvelee naiselle tylsäksi tai vaivalloiseksi.



tämä ei ole tasa-arvokysymys millään muotoa.



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat