Eve Hietamies ja Alan Munday hehkuvat onnea

Vierailija

Vaikka toimittaja Eve Hietamiehen seikkailut maailman merillä on vähäksi aikaa seikkailtu, hän säteilee onnea kilpaa aviomiehensä Alan Mundayn kanssa. Viiden vuoden epätoivon ja yhdeksän keskenmenon jälkeen perheeseen syntyi vihdoin 15. heinäkuuta pikkuruinen Christopher Charles, joka sai niin suomalaisen kuin englantilaisenkin sukunsa sekoamaan perusteellisesti.





Pienen Christopher Charles Mundayn vanhemmat Eve Hietamies ja Alan Munday ovat jo saaneet tottua siihen, että ihmiset tulevat kaupungilla kurkkaamaan sisälle lastenvaunuihin ja huudahtelevat:



¿ Tässäkö se nyt on?



Onnitteluja ja lahjoja on sadellut niin tutuilta kuin tuntemattomilta, ja osansa niistä ovat saaneet myös isovanhemmat Laila Hirvisaari ja Heikki Hietamies. Kiitoskorttejakin on lähetetty jo urakalla sata, mutta ainakin saman verran niitä pitää hankkia lisää. Koko Suomi tuntuu tietävän, millainen ihme on äitinsä kokeman epätoivon ja yhdeksän keskenmenon jälkeen vihdoin tähän maailmaan ilmaantunut.



¿ Kotona olen joutunut järjestyspoliisin tehtäviin: jaellut vierailuvuoroja ja ohjannut ihmisvirtoja. Silti on yhä olemassa ystäviä, jotka ovat nähneet vauvasta vain nukkuvan version, onnea hehkuva Eve sanoo ja yrittää näyttää edes vähän kiusaantuneelta.



Vesseli itse istuu kymmenviikkoisen tyyneydellä hiirenhiljaa kaiken hulinan keskellä soivassa keinussaan, joka on lahja hänen Englannin isovanhemmiltaan. Sukulaiset niin siellä kuin Suomessakin sekosivat onnesta totaalisesti, joten erilaiset vempaimet ja pehmolelut ovat jo vallanneet asunnon. Southamptonin jalkapalloseuran pelipuku tuli heti syntymän jälkeen, ja jalkapallo pian perässä. Heikki Hietamies kantaa taloon vaippoja ja muistaa tarkistaa joka kerta käydessään pojan painon, jotta osaisi ostaa oikeankokoisia.



¿ Jos anoppini Laila kävi ennen Chrisin syntymää harvoin meillä, nyt häntä näkee täällä ainakin kaksi kertaa viikossa, Alan huomauttaa.



Hän itse vei poikansa ensimmäisen kerran kalalle, kun tämä oli neljän viikon vanha. Nyt perheen miehet ovat käyneet jo toistamiseen rugbyottelussa, mikä on tallennettu videofilmille kuten kaikki muutkin tapahtumat Chrisin elämässä. Suku Englannissa on pysynyt hyvin ajan tasalla ja nähnyt, miten pikkuruisesta 2530-grammaisesta ja 50-senttisestä pojasta on melkein silmissä kasvanut yli kuusikiloinen miehenalku, jolla on pituuttakin jo 59,5 senttiä.



¿ Jouluna lähdemme koko perhe Englantiin. Southamptonissa Alanin vanhempien Elainen ja Charlesin kotikadulla Brackleywaylla kaikki jo odottavat meitä. Yhdet ristiäiset saavat kuitenkin riittää, vaikka olemme tähän mennessä järjestäneet niin häät kuin kaikki muutkin tapahtumat kahteen kertaan, Eve sanoo.



Hänen mielestään Christopher on hiukan liian juhlallinen nimi pikkuiselle, vaikka Alanista se on mitä sopivin. Kaikki alkavat kuitenkin kutsua poikaa Chrisiksi, joka Englannissa vastaa suunnilleen suomalaista Reiskaa. Siitä ei juuri keksi pilkkamuunnoksia, jotka ovat brittien suuressa suosiossa. Charles taas tuli Alanin isän mukaan, joten sillä ei ole tässä tapauksessa kuninkaallisten kanssa mitään tekemistä.



¿ Minulle vauva on Bumpy Munday. Bumpy tarkoittaa möykkyä, ja juuri sellainen vauva on. Ihan viime päivinä Bumpy Munday on alkanut hymyillä ja löytänyt sormensa, joita hän tunkee pontevasti suuhunsa. Joka päivä tapahtuu jotakin uutta, Eve juttelee ja puristaa Bumpyaan rintaansa vasten.



Alan katsoo vierestä ja sanoo, että Even ja tämän sisarien mielestä vauva on osannut hymyillä jo pitkään. Ilmavaivoihin vihjaaminen ei ole naisiin tepsinyt.



¿ Minun ei auta muu kuin myönnellä. Kaipa Chris osaa naisten arvioiden mukaan jo nyt myös laskea kymmeneen ja solmia kengännauhansa.



Isä itse on vihdoinkin aloittanut suomen kielen opintonsa oikein kunnolla, käy Helsingin yliopiston kursseilla kaksi kertaa viikossa ja tekee Chrisin kummisedän Royn kanssa joka sunnuntai paistin jälkeen tunnollisesti kotitehtäviään. Pitäähän hänen ymmärtää, mitä poika puhuu äitinsä, suomalaisen sukunsa ja kavereidensa kanssa. Jo nyt Alan osaa kysyä täysin ymmärrettävästi: ¿Haluatko sinä koiran?¿



¿ Jäämme Suomeen, vaikka Eve välillä puhuukin Englantiin muutosta. Suomi on hyvä ja turvallinen maa asua. Toisaalta täällä on myös hyvin kallista. Palkat ovat Englannissa Suomea paremmat ja elinkustannukset halvemmat.



Even mielestä pikku Bumpyn pitää joka tapauksessa oppia tuntemaan myös isänsä synnyinmaa kunnolla.



¿ Joten ehkäpä muutamme sinne edes joksikin aikaa, suomalaisvaimo sanoo päättäväisesti.

Brittipoliisin pää



Toinen lapsi ei ole suunnitelmissa, vaikka Alan otti asian puheeksi jo Naistenklinikan synnytyssalissa Even kärvistellessä supistuksissa.



¿ Olin mukana synnytyksessä, mutta se olikin sitten elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta. Kaverit olivat etukäteen kehuneet, miten ihana kokemus se olisi, mutta minulle se merkitsi kahden tunnin paniikkia ja sokkia. Synnytys oli loppujen lopuksi hyvin nopea, mutta samalla se oli myös hyvin raju.



Pahimmalta Alanista tuntui, kun Eve huusi saadessaan epiduraalipuudutuksen.



¿ Enkä minä pystynyt suojelemaan häntä millään tavoin!



Todellisuudessa epiduraalipiikki toi helpotuksen eikä sattunut ollenkaan. Evellä vain sattui juuri sillä hetkellä olemaan oikein paha synnytyspoltto menossa.



¿ Kaiken kaikkiaan synnytys oli älyttömän mielenkiintoinen kokemus, vaikkakin myös pelottava. Pelottava siksi, että vauvan sydämensyke katosi välillä monitorista kokonaan.



Kun toinen lääkäri ilmaantui paikalle, Alan säikähti toden teolla.



¿ Pahinta oli, ettei kukaan selittänyt minulle, mitä tapahtui. En tiennyt, että Even supistukset lakkasivat ja vauva piti vetää ulos imukupilla. Siihen tarvittiin lisää vahvoja käsivarsia. Olisin saanut katkaista napanuoran, mutta kieltäydyin jyrkästi. Minulla ei yksinkertaisesti ollut enää voimia sellaiseen. Synnytyksen päätyttyä olin kaikkien mielestä paljon väsyneemmän näköinenkin kuin Eve.



Nähdessään poikansa ensimmäisen kerran Alan puuskahti:



¿ Oh, my God! Onpas ruma lapsi!



Tohtori myönteli vieressä: niin on. Rumahan se kieltämättä on.



¿ Vauvalla oli verinen, siniharmaa iho ja pää kuin englantilaisella poliisilla. Nenäkin oli keskellä poskea, Alan kertoo.



Kätilö vakuutti, että nenä kyllä korjaantuisi ja vauva muutenkin näyttäisi tuota pikaa omalta itseltään. Niin kävi. Kun Alan ilmaantui seuraavana aamuna puoli kymmeneltä Naistenklinikalle, imukupin suipoksi vetäisemästä päästä ei ollut enää tietoakaan ja vauva oli suloinen kuin mikä.



¿ Seuraavat tunnit menivätkin sitten tuijotteluun. Olin mykistynyt siitä rakkauden määrästä, joka oli vallannut minut ja johon en ollut osannut varautua ollenkaan. Vauva oli alusta asti kuin vanha tuttu. Kun otin pojan ensimmäisen kerran syliini, tuli tunne: hei, tämän minä osaan! Niin osasinkin. Vauvan hoitaminen ei pelottanut. Ajattelin, ettei se mene ihan helposti rikki, kun on kestänyt imukuppisynnytyksen ja kaiken muunkin, Eve kertoo.



Pikku Chris osoittautui heti myös hyvin huomaavaiseksi lapseksi. Alan oli pian sairaalaan tultuaan kysynyt kätilöltä, voisiko vauva syntyä ennen iltaseitsemää, koska tuleva isä oli luvannut tavata kaverinsa niihin aikoihin pubissa.



¿ Vauva syntyi kuudelta, joten pääsin pubiin. Kavereitani oli siellä seitsemän jo odottamassa, ja he kaikki halusivat tarjota minulle sen illan.

Keskenmenoihin tottui



Ensimmäiset viikot kotona Eve itki kivusta. Väsyttikin, vaikka Chris oli alusta asti maailman ihanin ja kiltein vauva eikä ole vielä kertaakaan turhasta kitissyt.



¿ Pahimmassa vaiheessa sisareni Tiina tuli meille, vei Alanin alakertaan ja opetti hänelle kädestä pitäen vauvan vaippojen vaihdot ja kylvetykset. Sen jälkeen Alan alkoi hoitaa poikaa täysillä, vaikka hän jo yhdeksän vuotta sitten oli ensitapaamisellamme Meksikossa ilmoittanut, ettei sellaiseen ikinä ryhtyisi.



Kolmen viikon kotona olon jälkeen Alan potkaisi Even ulos maailmalle, elokuviin ja syömään ystävättären kanssa. Miehet pärjäsivät jo kotona ilman äitiäkin. Nyt Alan kantelee ja syöttää Chrisiä yhtä tottuneesti kuin Evekin ja odottaa kiihkeästi, että poika oppisi puhumaan.



¿ Olet isän poika, Alan sanoo ja kehuu, miten Chris juo litran maitoa päivässä.



Viiden vuoden yrittämisen ja yhdeksän keskenmenon jälkeen niin hän kuin Evekin oli jo hyväksynyt ajatuksen, ettei heidän perheeseensä ehkä ikinä tulisi ainakaan omaa lasta. He eivät myöskään uskaltaneet toivoa liikoja, kun kuulivat tohtori Veli-Matti Ulanderista ja tämän onnistuneista tuloksista keskenmenoja kokeneiden naisten hoidossa.



¿ Jo pelkästään kynnys ottaa häneen yhteyttä oli hyvin korkea. Kuljin kaksi vuotta Ulanderin puhelinnumero lompsassa, ennen kuin uskalsin soittaa. Hänen metodinsa perustuu teoriaan, että jatkuvat keskenmenot johtuvat istukkaan tulevista veritulpista ja että niitä voi estää vertaohentavilla pistoksilla.



Niin Eve sitten pisti piikin alavatsaansa joka ainoa aamu, Alanin laskujen mukaan yhteensä 258 kertaa. Pian hän sai taas kerran huomata odottavansa, sillä Evelle ei ole koskaan ollut vaikeaa tulla raskaaksi. Ongelmana on ollut, että sikiöt eivät ole pysyneet kohdussa. Kokemuksistaan Eve on kirjoittanut romaanissaan Puolinainen niin riipaisevasti, ettei Heikki Hietamies ole vieläkään hirvinnyt oman tyttärensä kirjaa lukea.



¿ Sanoin lääkärille heti mennessäni: ¿Minä tiedän. Se on kuusiviikkoinen ja kuollut.¿



Tohtori vastasi, että ei, ei. Vauva on jo yksitoistaviikkoinen ja mitä elävin.



¿ Piikit tehosivat aina 37. raskausviikolle asti, jolloin Ulander päätti käynnistää synnytyksen päivää ennen kesälomansa alkua. Liian huolehtimisen olin lopettanut jo 30. viikon paikkeilla, kun lääkärit kertoivat vauvan olevan riittävän kehittynyt selviämään kohdun ulkopuolellakin. Alan jännitti loppuun asti, mutta minä nautin loppuajan raskaudestani täysillä. Makasin helteillä pihalla bikineissä ottamassa aurinkoa ja suihkutin välillä letkulla vettä päälleni. Se oli ihanaa!



Ihanalta elämä tuntuu myös nyt, vaikka väsymys yhä ajoittain vaivaakin.



¿ Juon aamuisin kahvia kaikessa rauhassa lehden kanssa. Jos Bumpy on valveilla, luen hänelle ääneen Hesaria, mutta hyvin valikoidusti. Ei vauvan tarvitse vielä kaikkea tietää. Kauniilla ilmalla olen ostanut iltapäivälehdet ja mennyt lukemaan niitä lastenvaunujen kanssa läheiseen venesatamaan. Yritän pysyä ajan tasalla, vaikka äitiysloma päättyykin vasta joskus ensi kesänä.

Tässä talossa ei kettuilla



Eve myöntää, että työhön paluu ja työkaverit ovat jo käyneet mielessä.



¿ Tuntui hiukan haikealta, kun kävimme vilkuttamassa kohti Etelä-Amerikkaa lähteneelle Kuunari Helenalle. Jos olisin työssä, keikkuisin nyt varmasti jossakin Biskajanlahdella. Puoleksi vuodeksi en enää raatsisi lähteä kotoa, mutta ehkä kuukaudeksi tai pariksi. Tiedän, että Alan pitäisi lapsesta hyvää huolta. Pojat kävisivät varmaan yhdessä hampurilaisilla, valvoisivat myöhään ja pelaisivat rugbya.



Alan nyökyttelee: mikäs siinä. Antaa Even lähteä seikkailemaan, kunhan vain tulee takaisin.



¿ Tänään menemme kuitenkin pankkiin avaamaan pojalle oman tilin ja tekemään säästösuunnitelman, hän sanoo.



Myös tietokonettaan Eve on jo jonkin aikaa vilkuillut. Mieli tekisi kirjoittamaan.



¿ Uusi kirja pyörii päässäni ja alkaa kohta häiritä. Yleensä kirjailijan elämässäni on ollut ihana vaihe, kun tarina pitää saada ulos. Nyt olen kuitenkin yrittänyt jarrutella.



Jatkoa Puolinaiselle Eve ei lupaa.



¿ Myöskään vauvatarinaa ei ole tulossa, vaikka en siitä asiasta uskaltaisi ihan vetoa lyödä. Bumpy on nyt tässä talossa sellainen diktaattori, että hänen ympärillään pyörivät niin ajatukset kuin koko elämäkin. Ei ole väliä, vaikka minulta löytyy joka taskusta ensimmäiseksi tutti ja joudun kaupassa kaivamaan lompakon märän rätin alta esiin.



Alan tuumii, että Chris puolestaan näyttää vielä vähät välittävän vanhempiensa tekemisistä. Enemmän poikaa kiinnostaa hänen paras kaverinsa. Se on marketista ilmaiseksi saatu pyöreä kangasreppu, johon on ommeltu silmät, nenä ja suuri naurava suu.



¿ Sen kanssa Chris jaksaa höpöttää tuntikausia, Eve sanoo.



Entäs vanhempien keskinäinen suhde? Miten vauvan syntymä on siihen vaikuttanut?



¿ Eihän meillä ole enää edes aikaa toisillemme. Kerran sunnuntaina iltapäivällä katselimme Even kanssa kahdestaan videolta elokuvan, kun vanhempani tulivat Suomeen viikoksi ja veivät Chrisin ulos, Alan nauraa.



Myös Eveä naurattaa. Hänellä voi olla vielä kestämistä, kun Christopher Charles tuosta varttuu ja kotona on kaksi englantilaista miestä laukomassa mielipiteitään.



¿ Sen olen päättänyt, että jos Bumpy alkaa oikein kettuilla minulle, lähetän hänet sisäoppilaitokseen Englantiin. Olen jo alkanutkin vähän uhkailla, että joudut poikaparka vielä oikein Sandhurstin sotilasakatemiaan.

Sivu: <

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat