Aika loppuu kesken!Auttakaa kehittämään perheelle rytmi!

Vierailija

Olemme kolmikymppinen pariskunta ja meillä on 1.5-vuotias lapsi. Toisen lapsen la maaliskuussa. Mies on töissä, minä palasin yliopisto-opintojen pariin nyt syksyllä ja esikoinen on päivähoidossa. En saa opintotukea ennen kuin olen suorittanut tietyn määrän opintoja, joten toimeentulomme on riippuvainen siitä, miten paljon töitä mies jaksaa tehdä (osittain urakka-, osittain tuntipalkka) ja siitä, miten nopeasti minä saan opintoni edistymään. Tarkoitus olisi saada tarvittava opintopistemäärä kokoon tämän lukukauden aikana, jotta sitten kun palaan opintojen pariin kahden lapsen äitinä, olen taas oikeutettu opintotukeen.



Ongelmaksemme on muodostunut se, että mieheni kuvittelee nyt, että hänen ainoa velvollisuutensa on tehdä niin paljon töitä, kuin on fyysisesti mahdollista eikä hän ota mitään osaa perheen ja kodin muuhun elämään. Se pieni vapaa-aika, jota hänelle jää, on hänen omaa vapaa/lepoaikaansa, ja hän käyttää sen ajan itseensä. Hyvähän se on, ja kunnioitettavaa, että hän jaksaa painaa töitä meidän eteemme, mutta kun minun opinnoistani ei kyllä tällä tyylillä tule yhtikäs mitään. Turhaa oli mennä takaisin kouluun, jos minulle ei järjesty aikaa suorittaa opintojani. Pojan päivähoidossaolon aikana käyn luennoilla, mutta kaikki kirjoitushommat ja tentteihin pänttäämiset jäävät tehtäväksi joko ainoana vapaapäivänä l. perjantaina tai silloin, kun olen saanut pojan nukkumaan. Kuitenkin pitäisi aamulla päästä ylös viimeistään klo 7...Kotihommatkin on jonkun tehtävä, ja se joku olen minä. Minä hoidan kaikki kauppareissut, ruuanlaitot, siivoukset, tiskaukset - ihan kaiken. Ja mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä vähemmän jaksan :-(



Tämä on ihan mahdoton yhtälö. Auttakaa minua laatimaan jonkunlainen systeemi; ehdotus siitä, miten järjestämme vapaa-aikamme, lapsen hoidon, kotityöt ja minulle aikaa opiskeluun, please! Haluan esittää miehelleni jonkun konkreettisen ja toimivan ratkaisun, jonka hän voisi hyväksyä ilman hirveää taistelua.



Minulla on luentoja päiväsaikaan joka päivä paitsi perjantaina, miehellä töitä arkena yleensä n. klo 7-17 ja ajoittain hän ottaa samoille päiville myös iltavuoroja n. klo 17-23. Viikonloppuisin on töissä la-su n. 4 h päivässä iltaisin. Viikonloppuisin hänen on päästävä ulos ainakin joko pe tai la, ja se viekin sitten häneltä sen kaiken mahdollisen energian, mitä hänellä ehkä olisi ollut. Viikolla juoksee harrastuksissa, auttamassa äitiä/siskoja/kumminkaimoja/naapurin koiria/mitä vaan ja kotiin tultuaan lojuu sohvalla kuin lahna. Jos jonain päivänä hänellä ei ole töitä, hän nukkuu.



Mielestäni mies voisi vähentää työvuorojaan ja pärjäisimme silti suht hyvin. Ja tuota joka viikonloppuista baarissakäyntiä en tajua ollenkaan. Kun siitä yritän puhua, ottaa hän heti asenteen, että olen mustasukkainen tai kateellinen, ja " voithan sinä aina hankkia lapsenvahdin ja tulla mukaan" . Mutta kun minä en halua baariin, prkl, varsinkaan raskaana. Minä haluan pitää mieheni kotona minun kanssani. Miehen mielestä hän ansaitsee menonsa kovalla työnteollaan ja minä vaadin kohtuuttomia. Tuntuu, että hän kostaa minulle sitä, etten tienaa rahaa, vaikka itse halusi, että suoritan opintoni loppuun. Enkö minäkin ansaitse vapaa-aikaa, tai ainakin apua kotitöihin?



Nyt tarvitaan aikatauluttamista ja fiksuja kommentteja. Mitä minä sanon tuolle pöllölle, että ymmärtäisi jotain? En kyllä kauaa enää jaksa tätä. Kiitos kaunis jo etukäteen, jos joku osaisi auttaa! Ja älkää jooko heitelkö niitä JSSAP-juttuja tai jotain " minun mieheni ei koskaan tekisi tuollaista" - leijumista. Kaipaan oikeasti apua, en haukkuja.



Kommentit (1)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat