Auttakaa, mitä teen puolitoistavuotiaani kanssa :´(((

Vierailija

Lapsi on onneton! Minä olen onneton! En yksinkertaisesti osaa olla hyvä äiti, vaikka kuinka kovasti yritän! Ja yritän todella kovasti. Lapsi saa syliä, saa rajoja. Kasvatusoppaat on luettu ja niiden neuvoja pyritään noudattamaan, tietysti tervettä järkeä käytetään myös. Silti lapsi on AINA tyytymätön. Aamulla herätään naama vääränä. Lapsen isä ei ole kovin kiinnostunut olemaan lapsen kanssa, suostuu jos pyydän. Olen niin väsynyt olemaan aina lapsen kanssa kahdestaan. Käydään kyllä pienen paikkakunnan kaikissa mahdollisissa äiti-lapsitapaamisissa, useana päivänä viikossa. Isovanhempiakin tavataan säännöllisesti, joten kyllä meillä elämääkin on. Mulla on vaan niin paha mieli lapseni puolesta. Viime päivinä olen ruvennut miettimään, olisiko lapselleni parasta, jos minua ei olisi ja hänet kasvattaisi joku joka on hyvä lasten kanssa...



Siinäkin mielessä on tosi paha olla, että lapsi on tähän asti ollut iloinen ja tyytyväinen, tämä muutos on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana. Ei kai tämä voi uhmaikääkään olla, sehän on vasta joskus kaksi-kolmevuotiaana.

Kommentit (12)

Vierailija

joten siitä voi hyvinkin olla ky se :)

Näitä vaiheita tulee ja menee, se kuuluu osaltaan vanhemmuuteen. Kehoitan sinua kertomaan tunteesi miehellesi, että hän ymmärtäisi miten rankilla olet lapsenne kanssa. Vastuu ei ole yksin sinun. Voisit puhua asiasta myös neuvolassa?

Monesti lohduttaa jo tieto siitä että meitä on muitakin :) Jaksamista

Vierailija

Lueppa tekstisi uudestaan. Minusta se kuullosta aihan hyvältä. On isovanhemmat ja käyt kokouksissa jne. Mieti mitä elämäsi olisi ilman lasta. Sinulla on vain yksi lapsi ja se on juuri tuon ikäinen vain hetken. 2vuotiaana tilanne on jo eri.

Vierailija

ja kannattaa pitää välillä ihan rauhallisia kotonaolo päiviäkin, lapsen on hyvä myös tottua siihen ettei aina olla johonkin menossa!!

Vierailija

tällaisissa asioissa, mutta jos olisin sinä, ottaisin yhteyttä neuvolaan ja juttelisin asiasta perinpohjin siellä. Neuvolassa on alan asiantuntijoita, luota heihin. Olet paras äiti lapsellesi, muista se! Eihän lapsesi muusta tiedä, ei hän osaa vertailla eikä sinunkaan tarvitse. Mukavia virikkeitä päivillenne, siitä se hyvä mieli lähtee.

Vierailija

olen itse tajunnut tuon vasta nyt, kun lapsia on enemmän.

ei kolmatta tai neljättä kerkee koko ajan viihdyttämään ja hyvinhän nuo tuntuvat keksivän itse itselleen tekemistä ja ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä :-)



mutta muistan hyvin, kun itsekin ekan kanssa yritin olla kovin " virikkeellinen" ja keksiä kaikkea mahdollista tekemistä, ettei pieni tylsisty :-) ja kiitokseksi tuli vain kitinää!

Vierailija

Lapsillahan aina tulee noita kausia, millon mitäkin. Tuossa iässä juuri lapsi alkaa kokeilla rajoja ja seurailemaan vanhempien reaktioita..voit olla varma ettei lapsesi ole onneton!! Meillä kans juuri saman ikäinen, ja joka päivä on erilainen. lapsi on joskus oikein rauhallinen, ja joskus taas koko päivän kiukkuilee jne..



Ei lapsi osaa olla onneton jos kaikki on kotona hyvin..tärkeintähän lapselle on vanhempien rakkaus ja yhdessä olo, ei mitkään leikitkään ja lelut sitä korvaa. Voin vain kuvitella miten rankka se on lapselle " kasvaa isoksi" kun on kaikkea uutta ja hämmentävää ymmärrettävänä..meidän vanhempien tehtävä on tukea sitä prosessia, eikä todellakaan kannata olla huolissaan!!!

Vierailija

Kyllä mä uskon, että tuo on nyt joku kehitysvaihe. Jospa ette olisi joka päivä jonnekin menossa, välillä kotona ja välillä kerhoissa. Hoidat häntä ihan hyvin. Yritä saada omaakin aikaa, niin jaksat lapsen kanssa. Älä lue kauheasti oppaita, niitä lukiessa vain huomaa tekevänsä liian monta asiaa väärin tai huonosti ja masentuu!

Vierailija

Lapsethan kitisee, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Saattaa olla korva kipeä tms. tai hampaita tulossa lisää. Ja ihan hyvin uhma voi alkaa alta kahden vuoden. Älä lue niin tarkkaan niitä oppaitasi;)

Vierailija

Meillakin viime kesan iloinen, tyytyvainen poika on ollut nyt syksyn ihan erilainen, nitisaa, vaatii ja jopa herailee oisin itkemaan. Ja unilta noustaan itkien, ei haluta ulos eika ulkoa sisalle, ei viihdyta ruokapoydassa... Meilla syksyyn osui viela tarhan aloitus, joten on siina ollut pojallakin muutoksia. Puolitoista vuotta tuli tayteen syyskuun alussa.



Nyt alkaa kylla taas nayttaa valoisammalta, uhma on laantunut enemmankin oman tahdon harjoittelemiseksi. Mitaan varsinaisia raivareita ei ole, mutta kiukkua kylla, jos jotain ei saa tai joku homma ei onnistu. Meilla toimii parhaiten cool asenne, ei lohdutella suuremmin, mutta ei kielletakaan eika toisaalta auteta joka asiassa.



Eli ihan tavalliselta kuulostaa, ei se sinun vikasi ole. Vaiheita tulee ja menee, nauti hyvista ja luovi huonommissa. Jos masentaa, juttele rohkeasti neuvolassa tai jossain muussa paikassa, puhuminen auttaa laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Vierailija

Meillä tyttö, joka on aina ollut hyvin vaativa ja muistelen kyllä, että tuossa puolentoista vuoden iässä nimenomaan oli joku uhmaiän tapainen. Se menee kyllä ohi, ei sinussa ole vikaa, jatka vaan samaan malliin lapsesi kanssa. MUTTA ota omaa aikaa! Tee jotain ilman lastakin, että saat itsellesi hengähdystauon tuosta uhmaamisesta. Sitten jaksat taas paremmin kuunnella lapsesi kiukutteluakin.

Vierailija

aina oltiin naama väärällä. Omalla lapsellani alkoi kyllä uhmaikä tossa vaiheessa ja loppui ennen kahta vuotta. Nyt on 2v1kk ja odottelen uutta uhma kautta..

Mutta tuo 1,5v-2 v oli mielestäni pahin ikä! kiukkua, kitinää ja nitinää sekä raivareita koko ajan!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat