Avioliitto = kämppikset =/

Vierailija

Meillä muuttui parisuhde heti lapsen syntymän jälkeen (kohta kaksi vuotta sitten) siihen, että ollaan lähinnä kuin kämppikset vain, tosin hyvät sellaiset. Kyllä me mieheni kanssa halaillaan ja muuten vaan ohimennen kosketellaan useaan otteeseen päivässä, ikävöidään toisiamme töissä ollessamme, ja myös rakastetaan toisiamme. Sanotaan ihan riittävän usein se ääneenkin.



Meillä on siis näennäisesti katsottuna asiat ihan hyvin. Olemme tasaisen tyytyväisiä ja arki rullaa omalla painollaan. MUTTA meillä ei ole säännöllistä seksielämää. Nytkään en muista, milloin olisi viimeksi peuhattu lakanoissa..on siitä varmaan 1,5kk aikaa (ellei enemmänkin). :(



Mies kyllä haluaisi minua, mutta hänen aloitteensa vaan hiipuvat, koska minä en osota ollenkaan "vihreää valoa". Katsokaas kun minä haluan miestäni "sillä tavalla" vain pienessä (tai vähän isommassa) humalassa. :(



En ymmärrä, miksi on näin. :( Yksi syy voisi olla se, kun syön päivittäin masennuslääkkeitä ja joudun (tai toisaalta saan) syödä niitä varmaan vielä muutaman vuoden ainakin. Lääkkeen sivuvaikutuksena mainitaan, että voi esiintyä haluttomuutta.



Sitäpä ei sitten vissiin voi kuin arvuutella, onko tämä haluttomuuteni ainoastaan lääkkestäni johtuvaa (lääke on muuten aivan ihana ja helpottanut oloani, joten en ole sitä vaihtamassa..kohtuu edullinenkin kun on) vai missä on vika?



Sitä luulisi asioiden olevan niin yksinkertaisia.."Jos et halua miestäsi, et varmaankaan rakasta häntä" -joku voisi ajatella. Mutta minä rakastan! Ja olen edelleen sitä mieltä, että hän on mitä parhain aviomies ja isä.



Haluaisin vain, että parisuhteessamme olisi kaikki palaset kohdallaan. Seksilelut minua ei kiinnosta, eikä juuri miestänikään, joten niitä on turha ehdottaa piristämään makkari-elämää. Kun pitäisi saada ylipäätään se makkarielämä!!!!!! :P



Muita samassa tilanteessa olevia ja kuinka olette saaneet asiat taas siihen uomaan, että olette puolisonne kanssa muutakin kuin "kämppikset" tai äiti ja isä?

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

Olemme nukkuneet lapsen syntymästä alkaen.



Alun alkujaan siihen oli syynä se, että vuorotellen huolehdittiin vauvasta, kun toinen sai levätä. Nyt syynä on se, että molemmat meistä kuorsaa niin lujaa, että häiritsee toista. Riitoja meillä ei ole kovinkaan paljoa, mutta ei myöskään rakkautta.



t. 8

Vierailija

Ihan olen lääkärin kanssa keskustellut ja tullut siihen tulokseen, että "päänsisäiset vaivani" vaativat vähintään muutaman vuoden säännöllisen lääkityksen, jos meinaa yrittää pärjätä ilman. Käyn myös keskustelemassa asioistani lääkityksen lisäksi, niin hölmö en sentään ole, että olettaisin pelkän lääkityksen auttavan. Vaikka se auttaa paljon!!!!



Tämän tarkemmin en koe tarpeelliseksi alkaa täällä setvimään, miksi minulla lääkitys on ja miksi minun kohdallani on parhainta, että syön useamman vuoden niitä säännöllisesti.



t.ap

Vierailija

Riippuu aina, mihin vertaa. Ennen raskautta/lasta meillä sekstailtiin vähintään 2 kertaa viikossa. Nyt hyvä jos edes kerran kuukaudessa.... :o( t.ap

Vierailija

Meillä on periaate, että kerran viikossa vähintään ja ei se minua aina niin kovasti kiinnosta, mutta ei nyt pahaltakaan tunnu. Siltikin tulee sellainen hyvä olo kun saa olla toisen lähellä.

Vierailija

Ootko ajatellu hoitaa pääsi kuntoon ihan vain kohtaamalla ongelmat???



Vai onko sulla joku synnynnäinen puutos aivoissa? Silloinhan syöt lääkkeitä loppuelämäsi.



Ja sitten vielä haluista - ne pystyy herättämään ihan myös omilla ajatuksillaan. Ai niin, mutta kun sinä et pysty kohtaamaan niitä ilman lääkkeitä...

Vierailija

Lainaus:

miten se parantaisi ap:n tilannetta, jos lähtee lasten kanssa Pariisiin viikonlopuksi




Lapset jäisi tietysti kotimaahan isänsä kanssa.

Vierailija

meillä kans seksielämä hiipui lasten myötä. Ja pikku hiljaa totuin siihen, että 1krt/kierto. Kun kumpikin oli tilanteeseen tyytyväinen, ei se enää tottumisen jälkeen tuottanut päänvaivaa. Alkuun kalvoi ajatus, ettei toinen tykkääkään enää. Ja kun seksiä on harvemmin, korvaa meillä ainakin laatu määrän kymmenkertaisesti!!



Nyt on vilkastunut sillä saralla. Ja kausittainhan tuo menee. Mun mielestä pari vuotta tuohon tahtiin ei parisuhdetta kaada, jos se molemmille on ok ja miehesikin ymmärtää tilanteesi. Voi vankistaa vaan, kun molemmat tukevat toisiaan, eivätkä vaadi itseltään tai toiselta jotain, mitä ei kykene antamaan.



Lääkityksestä saa kuulla aina provokatiivisia mielipiteitä. Asiantuntijan tiedän, että tilanteet ovat moninaisia. Liian aikainen lopettaminen voi johtaa takapakkeihin, vaikka ajatuksen kanssa olisi kuinka asioitaan käynyt läpi. Olet rohkeasti tilanteestasi kertonut, pisteet sinulle! Et tasan tarkkaan ole tilanteessasi ainoa tässä maassa!!

Vierailija

Lainaus:

Riippuu aina, mihin vertaa. Ennen raskautta/lasta meillä sekstailtiin vähintään 2 kertaa viikossa. Nyt hyvä jos edes kerran kuukaudessa.... :o( t.ap




Eiköhän se yleensä ole niin, että lapsiperheessä seksia harrastetaan harvemmin kuin ennen lapsia.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat