Synnytyskipu...rangaistus vai koittelemus?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tuli mieleeni vain tällainen asia, ehkä äiti-ihmisett haluaa kommentoida.



Kristinuskon mukaanhan synnytyskivut ovat rangaistus Eevan synneistä. Ja kaikki naiset saavat nyt siitä sitten kärsiä. Kuinka voi kristittyjen Jumala rankaista kaikkia naisia yhden naisen synnistä? Ja eikö Jeesu-Jumala (kritittyjen mukaan) kuollut ristillä myös naisten syntien takia?



Islamin mukaan synnytyskivuista nainen saa paljon palkkioita Jumalalta ja nainen, joka kuolee synnytykseen on yhtä kuin marttyyri.

Tästä on yksi hadith, en muista tarkalleen kuinka se meni. Eli eräs mies tuli Profeetan (saas) luokse ja kysyi: Jos kannan äitini seitsemän kertaa Kaban ympäri olenko korvannut ne kivut, joita hän koki minua synnyttäessään?. Tähän Profeetta vastasi: Et voisi korvata hänelle edes yhden supistuksen vertaa.



Ja vielä vastasyntyneistä: Ovatko ne pienet juuri äitinsä kohdusta ylösnostetut vauvatkin jo syntisiä (perisynnin mukaan) vaikka eivät mitään vielä ole tehneet? Islamin mukaan mikään maan päällä ei voi olla niin synnitön kuin vastasyntynyt vauva.

Kommentit (4)

Vierailija

klö-2010:

Lainaus:


Ja vielä vastasyntyneistä: Ovatko ne pienet juuri äitinsä kohdusta ylösnostetut vauvatkin jo syntisiä (perisynnin mukaan) vaikka eivät mitään vielä ole tehneet? Islamin mukaan mikään maan päällä ei voi olla niin synnitön kuin vastasyntynyt vauva.




Ihan uteliaisuuttani kysyn, että tarkoittaako se, että mikään muu ei voi olla niin synnitön, että vauva on sitten ihan täysin synnitön, vai että kaikki muu vain on syntisempää? Käsittääkseni kristinuskon mukaankin vastasyntynyt on synnittömintä mitä maan päällä on, olkoonkin että hän on osallinen perisyntiin. Mutta kaikki muu vain on vielä syntisempää... ;) Tosin sitä en tiedä, miten tämä syntijuttu suhtautuu esim. kiviin tai vaikka eläimiin, että verrataanko vastasyntynyttä niihinkin ja voivatko ne olla syntisiä tai synnittömiä.



Jos olen oikein ymmärtänyt kristittyjä, niin käsittääkseni heidän mukaansa lapsi on kyllä perisynnin alainen, mutta Jeesuksen kuolema sovitti perisynnin myös näiden lasten osalta ja siksi lapset pelastuvat automaattisesti. Vasta sitten, kun lapsi kasvaa ja hänelle muotoutuu käsitys hyvästä ja pahasta sekä siitä, mikä on syntiä ja mitä synti ylipäätään on, ja hän voi tahallisesti alkaa tehdä syntiä, alkaa sen Jeesuksen sovitustyön merkitys vähentyä ja siinä vaiheessa ihmisen pitäisi sitten tunnustaa uskonsa. Mutta siis siihen asti se Jeesuksen kuolema suojaa niitä lapsia. Vaan joku kristitty osannee vastata tähän minua paremmin, voi olla että kirjoitin ihan täyttä soopaa. :)

Vierailija

Vaikken ole kristitty, niin vastaanpa tähän kuitenkin.



En lähtökohtaisesti ymmärrä synnytyskipujen koettelemus-luonnetta. Oma kokemus 10 tunnin kipuilusta - luomuna toki - ei ollut mikään ihmeellinen. Kivut tulivat ja menivät, ja loppuivat kun lapsi oli syntynyt. Minusta kivun käsittäminen rangaistukseksi on hyvin miehinen näkemys. Ehkäpä miesten vaikutus näiden kahden kunnianarvoisan kirjan kirjoittamiseen ovat keskeisenä tekijänä siinä, että kivulle annetaan noin suuri rooli tässä kaikessa.



Kipu on vain mielentila, jota voi muovata kuin savea. Synnytyksessä kipu on hyvin epäoleellinen sivuseikka sen rinnalla, että maailmaan tulee uusi ihminen.



Jotenkin syntisyydestä ja vastasyntyneistä puhuminen samassa lauseessa kuulostaa...en tiedä, no, epäsopivalta. :)))

Vierailija

Kyllähän kristittyjenkin mielestä vauva on puhdas ja viaton - käsitän perisynnin ennemminkin niin, että vauvakaan ei kasvaessaan voi välttyä synnin tekemiseltä. Lasten kaltaisten on taivaan valtakunta sanoi itse Jeesuskin.



Kivet ja eläimet, ja luonto ylipäänsä... Eläimet eivät oikeastaan ole hyviä tai pahoja. Me ihmiset toki voimme projisoida eläimiin omia tunteita ja pelkoja, ja pitää vaikkapa petoeläimiä pahoina, mutta syntisiä ne eivät tietenkään ole. Sama koskee muutakin luontoa. Tsunami ja maanjäristykset ynnä muut ovat meidän ihmisten kannalta kauheita katastrofeja, mutta sinänsä ne eivät ole " pahoja" , ne vain ovat (tai tapahtuvat).



Synnytyskivut. Juu, minulla on ollut vaikeat synnytykset. En minä nyt niitä varsinaisesti rangaistuksena ole pitänyt... : ) Kiitollinen olen ollut hyvästä lääketieteestä ja taitavista kätilöistä. Ennemminkin näen tuon luomiskertomukseen kuuluvan " synnytyskivut seurauksena syntiinlankeemuksesta" osana suurempaa kokonaisuutta: silloin kaikenlainen vajavaisuus tuli maailmaan. Kuolema, sairaudet, kivut, raihnaisuus, ihmisten epätäydellisyys ja vajavaisuus, pahuus... Ne kuuluvat tähän maailmaan, ja se on hyväksyttävä.



Ja toisaalta: puu oli hyvän JA pahan tiedon puu. Ehkä me sen myötä saimme myös kyvyn moraaliseen ja eettiseen ajatteluun sekä vapaan tahdon...



Ja Bombus kirjoittikin hyvin:



Bombus:

Lainaus:


Jos olen oikein ymmärtänyt kristittyjä, niin käsittääkseni heidän mukaansa lapsi on kyllä perisynnin alainen, mutta Jeesuksen kuolema sovitti perisynnin myös näiden lasten osalta ja siksi lapset pelastuvat automaattisesti. Vasta sitten, kun lapsi kasvaa ja hänelle muotoutuu käsitys hyvästä ja pahasta sekä siitä, mikä on syntiä ja mitä synti ylipäätään on, ja hän voi tahallisesti alkaa tehdä syntiä, alkaa sen Jeesuksen sovitustyön merkitys vähentyä ja siinä vaiheessa ihmisen pitäisi sitten tunnustaa uskonsa. Mutta siis siihen asti se Jeesuksen kuolema suojaa niitä lapsia. Vaan joku kristitty osannee vastata tähän minua paremmin, voi olla että kirjoitin ihan täyttä soopaa. :)

Vierailija

Minulla synnytyskivut olivat aika hurja kokemus, n. 3 h jatkuvaa supistusta ja sitten puolen tunnin ponnistusvaihe. Ei siis mitään lepotaukoja supistusten välillä - ei ollut mitään supistusten väliä jolloin olisi voinut levätä. ;) Mutta en kyllä tosiaankaan osaisi ajatella synnytyskipujani rangaistuksena tai koettelemuksena. :D Ne liittyvät ihan normaaleihin fysiologisiin muutoksiin, totta kai se nyt jossain tuntuu, kun yht' äkkiä pitää tuolta alapäästä avata vahva lihas" suppilo" , joka on koko raskauden ajan keskittynyt pysymään kiinni jottei vauva muksahda maailmaan ennen aikojaan. Ihan samalla tavalla sekin sattuu, jos pitäisi vaikka nostaa jotain todella painavaa, jota ei oikein jaksa nostaa, eli käsilihakset (ja muutkin lihakset) joutuisivat työskentelemään ihan äärirajoillaan, niin kuin kohtu ja kohdunkaula synnytyksessä.



Se on tosiaan aika miehistä ajatella, että synnytyskipu olisi joku rangaistus tai koettelemus, näin omasta mielestäni se on ainakin ihan vain luonnollista kipua ja vielä hyvää sellaista, tietää että sillä kivulla on merkityksensä. Eläimethän tuntevat myös synnytyskipuja, ne ohjaavat synnyttävän naaraan hakeutumaan yleensä johonkin turvaan, joko pesäkoloon tai lauman läheisyyteen. Miksi ihminen ei sitten kokisi kipua, eläimiähän mekin olemme?



Niin ja jos ajatellaan synnytyskipuja jonain jumalaisena rangaistuksena, niin aika hyvin esim. useimmat suomalaiset taitavat tuosta rangaistuksesta nykypäivänä selvitä... ;) Epiduraali- tai spinaalipuudutus tekee useimmista synnytyksistä lähes kivuttomia, joten on tainnut ainakin Suomessa rangaistus menettää merkityksensä. Itselleni synnytys oli pikemminkin voimallinen tapahtuma, jossa tosiaan ne omat sisäiset voimat pääsivät valloilleen. Jos olisin harjoittava pakana, maalaisin varmaan seuraavassa synnytyksessä mahani täyteen sisäkkäisiä ympyröitä tai jotain muuta vastaavaa... :P

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat