Onko muita äippäpuolia!!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Miehen lapset 3 kpl, muuttivat meille asumaan kesällä kun äiti laiminlöi lasten hyvinvoinnin. Onneksi ennen lasten muuttoa oltiin jo tutustuttu ja totuteltu sääntöihin joka toinen viikonloppu. Kaikki mennyt ihan hienosti, ihan normaalia arkea eletään uusperheemme kanssa. Onko muita samassa tilanteessa??? Kuinka arki teillä sujuupi?? Olisi mukava vaihtaa kokemuksia!!!

Kommentit (15)

Vierailija

En tarkoita, että lapsia ei pidä kuunnella tai heidän kokemuksiaan pitäisi vähätellä. Kyllä he kuvaamissanne tilanteissa tarvitsevatkin apua ja ymmärtäjää (ja tietenkin myös tilanteen haltuun ottoa, jos äiti todellakin laiminlyö heitä tai hänen luonaan on väkivaltaa). En ole minkään pyhän äitimyytin kannattaja - biologinen äiti ei aina ole lapsen paras huoltaja, mutta lapsen äitinä hän pysyy.

Läheltä ystäväni adoptioperhettä seuranneena olen vakuuttunut, että biologinen äiti (ja isä) eivät koskaan muutu merkityksettömiksi lapselle: Adoptiolasten taustat ovat usein eri tavalla hurjia, sillä takana on aina se, että äiti (ja isä) on todellakin antanut lapsensa pois. (Hylkäämisestä en aina puhuisi, sillä takana saattaa olla usko siitä, että lapsi saa paremman tulevaisuuden näin.) Lapselle se silti aina tarkoittaa, että äiti ei halunnut pitää minua. Usein tilanteisiin liittyy vielä paljon muutakin dramaattista, vaikkapa raiskaus. Adoptiovanhemman ei aina ole kauhean helppo nähdä lapsen biologisia vanhempia " hyvinä ihmisinä" ja lisäksi lienee melko ymmärrettävää, että he pitävät " lapsen parhaana" sitä, että tämä on adoptoitu heille. - Ja silti he ymmärtävät, että lapsen kehitykselle on tärkeää voida ajatella mahdollisimman hyvää biologisista vanhemmistaan (mikä ei tarkoita valehtelua heidän tekemisistään, vaan sen miettimistä, miten asioita lapsille selitetään ja missä vaiheessa) Suurin osa adoptiolapsista haluaa esim. käydä jossain vaiheessa synnyinmaassaan etsimässä (hänet hyljänneitä?) vanhempia ja sukulaisia. EIkä mikään näistä tarkoita, että nämä lapset eivät itsekin olisi sitä mieltä, että heidän on ollut parempi kasvaa adoptiovanhempiensa kanssa.

Joudutte varmasti moneen raskaaseen tilanteeseen, eikä varmaankaan ole helppoa aina tietää, mitä pitäisi (tai mitä jaksaisi) tehdä. Haluan silti kiinnittää huomiota siihen, että aikuiset vetoavat usein mielellään lapsen parhaaseen, vaikka eivät aina ole loppuun asti miettineet, mikä se olisi.

Vierailija

Asuu vaan 20km päässä. Todellakin kanssa ärsyttää sen tapa hoitaa asioita, tai siis lähinnä olla hoitamatta niitä. Lasten kasvatuksesta ei voi sen kohdalla puhua, vaan kersat on olleet aikasta omin nokkinensa. Tuijottaa vaan omaa napaa, lasten etu ei ole sen asioiden kärkipäässä. Nykyään mä hoitelen sen kanssa aika paljon käytännön juttuja. Mies ei jaksa kuunnella sitä eikä se osaa miehen kanssa asioita asiallisesti edes hoitaa. Tosi lapsellinen ihminen, se käy omaa taisteluaan että sais oman tahtonsa periksi. Se kiukuttelee ja komentelee ihankun kaikki olis mun miehen vika, vaikka itse lähti suhteesta toisen miehen takia. Kai se on kääntänyt sen omassa päässään niin et se olis jotenki mieheni vika, ymmärtämättä et käy taistelua omilla lapsillaan :/.



Ollaan mietitty, kuinka paljon se oikeesti välittää noista lapsistaan, lähinnä tuntuu, että se on vaan näyttämistä muille et tapaa muksuja.

Vierailija

Olen tietenkin puolueellinen, mutta muistan omasta lapsuudestani, kun asuin äidin luona. Kun valitin isälle käydessä kuinka äiti ei ole koskaan kotona, vaan aina uuden miehen luona, niin isä yritti pitää äitini puolia. Hän totesi jotain siitä että äidillänikään ei ole niin helppoa jne. Tuntui jotenkin siltä että minun olisi pitänyt ymmärtää äitiäni. Ehkä parempi olisi ollut että isäni olisi osoittanut jotenkin ymmärtäväni minua, ei se silti tarkoita, että hänen olisi pitänyt haukkua äitiäni vanhempana. Nämä kaksi asiaa voi hyvin erottaa toisistaan. Nyt jotenkin siis tuntui että isäni oli lojaali äidilleni, mutta minä koin asiasta puhumisen turhaksi ja jäin ilman ymmärtäjää ja kuuntelijaa.



Tässä siis asiaa lapsen näkökulmasta mitä muistan omasta lapsuudestani.

Vierailija

Kyllä ne lapset myös ymmärtää sen, kun äiti valehtelle kaikille, lupailee mitä ei toteuta.Haukkuu meidät kaikille lasten aikana jne..me ei olla lapsille äidistä pahaa sanottu ikinä, vaan ollaan yritetty äiti saada mahdollisimman paljon tapaamaan lapsia, mutta kun se uusi mies menee kaikessa lasten edelle. Aina ollaan sanottu lapsille että on meistä mukavaa kun äiti soittaa ja tapaa lapsia jne..



Tässä tapauksessa kyllä äiti tuhoaa suhteensa lapsiin ihan itse...

Vierailija

Ei ole vielä yhteisiä lapsia, yritystä on kyllä ollut heinäkuusta saakka ;). Saa nähdä kuin käy. Likka on jo kysellyt monta kertaa myös, et joko vauva tulee.

Vierailija

Meillä on 6/04 lähtien asustellut mieheni poika (s. 11/96).

Ensimmäisen luokan hän kävi koulua toisella paikkakunnalla, kunnes aloitti toisen luokan uudella paikkakunnalla, eikä hänellä ollut ennestään kavereita tulevasta koulustaan. Viime syksy oli hieman rankka, pojalla oli sopeutumisvaikeuksia ja se heijastui varmaankin myös hänen nukahtamisvaikeuksiinsa, mutta vuodenvaihteen jälkeen kaikki muuttui, hänellä on paljon kavereita ja nukkuukin nykyään hyvin ja koulukin on koko ajan mennyt hyvin.

Poika halusi itse muuttaa äitinsä luota meille, vaikka äidinkin luona hänellä oli kaikki pääosin hyvin ja äidille kävi tämä. Välillä on tunne, että olen ajoittain hänelle ehkä jopa tärkeämpi kuin oma äiti, mutta se saattaa johtua ihan siitä, että äiti ei pahemmin pyydä poikaa luokseen. Hän on keskimäärin kerran kuussa yhden viikonlopun äitinsä luona.

Poika harrastaa jääkiekkoa innolla ja on iloinen, urheilullinen ja sosiaalinen 3-luokkalainen.

Minkä ikäisiä miehesi lapset ovat? Entä onko teillä yhteisiä lapsia miehesi kanssa?

Meillä ei ole vielä yhteisiä lapsia, vaikka yritystä on ollut jo yli vuoden, tähän reiluun vuoteen on mahtunut myös kaksi keskenmenoa. Miehen poika kaipaisi selvästi pientä sisarusta, koska on ainoa lapsi ja onkin sanonut meille, että synnyttäkää nyt se vauva! Kumpa se olisikin niin yksinkertaista...

No aihe hieman karkasi, mutta on mukava kuulla enemmän teidänkin arjesta.

Syysterveisin Johku :)

Vierailija

Lueskelin vastauksia " äippäpuoli" -aloitteeseen ja ihmettelin lasten biologisiin äiteihin kohdistuvaa aggressiota. Eivät ne kaikki voi noin kamalia olla, teidän mielestänne ärsyttäviä kylläkin.

Olisi varmaankin hyvä muistaa, että vaikka lapsi olisi teidän perheessänne omasta tahdostaan ja vaikka teillä olisi sellainen mielikuva, että äiti ei hoida lasta tarpeeksi tai " oikein" tai ei välitä lapsesta (mikä on todella harvinaista), on teidän näkökulmanne asiaan vähintäänkin puolueellinen. Vaikka ymmärrän hyvin, että uusperhekuvioissa tulee paljon aihetta ärtymykselle, riidalle, ja kiukulle ex-puolisoa kohtaan, on tämä kuitenkin lasten äiti.

Yhdenkään lapsen edun mukaista ei ole, että häntä hoitavat ihmiset halveksivat tai panettelevat hänen biologisia vanhempiaan - edes silloin, kun nämä todella ovat vaikkapa alkoholisteja. Luuletteko, että asenteenne pysyy lapselta salassa, vaikka ette hänelle suoraan sanoisikaan mitään?

Lapsi saattaa myös teitä miellyttääkseen suhtautua teillä ollessaan äitiinsä negatiivisemmin kuin oikeasti suhtautuu. Mistä tiedätte, mitä hän äidilleen kertoo teistä? Eikä silloin ole kyse lapsen kieroilusta, vaan siitä, että hän yleensä yrittää epätoivoisesti olla lojaali kaikkille hänen ymprärillään kiisteleville aikuisille. Yrittäkääpä itse joskus samaa!

Vierailija

meillä kaikilla on rankkaa, eniten lapsilla tietty, jotka oireilee. Siinä on ollut tekemistä että on saatu lapset luottamaan siihen, että homma toimii ja me ollaan aina heidän tukenaan ja meihin voi luottaa.



Äitillä oli mahdollisuus valita, se tiesi sen että jos se ukko tulee takaisin (potkaisi sen 3nnen kerran ulos) niin mieheni rupeaa ajamaan asiaa että lapset muuttaa meille. Vielä kuitenkin antoi mahdollisuuden sille miehelle hakea apua. sosiaalitoimistossa tukivat miestäni. Mutta äiti miehineen eivät halunneet hakea apua :/, joten sosiaalitoimiston suostumuksella lapset tuli tänne meille. Hän ei luovu siitä miehestä edes lapsien tähden, vaikka sen miehen takia ei voi lapsiaan tavata kunnolla, koska ei voi viedä kotiinsa niitä sen miehen takia,silti vaan jatkaa :(



Lapsen kommentti muuton jälkeen " täällä on paljon mukavampi asua, äiti ja ****** istuvat sohvalla ja juovat jotakin "



Onneksi on tää paikka missä voi purkaa sydäntään, ettei tartte kavereita kuormittaa koko ajan tällä asialla :)

Vierailija

ei suostu järkkäämään lasten kuljetuksia, edelleen sille pitäs kuskata nenän eteen ja hakea, ilmaiseksi. Kuljetukset on sen velvollisuus, kuka lapsia tapaa. Kyllä mieskin ne hoiti kun lapset asu äidillään.

Luulis että hakis vaikka miten, kun niin harvoin tapaa, mut ei...

Vierailija

Meille olisi käynyt ihan hyvin että lapset olisivat voineet jäädä äidille, asiaa puitiin sosiaalitoimistossakin, mutta kun äiti ei suostunut mihinkään asioihin mitä sos toimistossakin ehdotettiin jotta lapsilla olisi ollut siellä parempi olla. Joten vaihtoehdot oli vähissä. Sittenhän kävi vielä, että kesälomalla lasten ollessa äidin luona, kävi tämä alkoholisti mies yhteen lapseen väkivaltaisesti käsiksi.

Käräjäoikeudessa saimme niin, että se mies ei lasten lähellä saa olla.Äiti saa tavata lapsiaan niin paljon kun haluaa. Halua ei ole kovin paljon ollut...

Koskaan en ole enkä tule kiistämään äidin osaa lasten elämässä vaikka joskus tuntuu kun lapsia kattoo, että enemmän kärsivät kun äitiänsä näkevät ja kuuntelevat :/ . Varsinkin kun ovat jo sen verran isoja, että ymmärtävät kaiken olevan äitistä kiinni. Ihmettelevät miksi äiti ei järjestä kunnon tapaamisia heidän kanssaan.

Vierailija

Pojat on 11 ja 10v ja tyttö 7v. Kaikki on mennyt yllättävän hyvin. Lapset halusivat muuttaa myöskin asumaan meille koska äidin kanssa ei ollut hyvä olla. Totta kai kokeilivat alkuun meikäläisen, mutta nytten ollaan kyllä ihan perhe :)). Lapset saavat minulta enemmän kuin omalta äidiltään ja se näkyy arjessa. Haluavat tavat kyllä äitiään mutta selväsit turhautuvat koska äiti ei tarjoa lapsille oikeastaan mitään :(

Vierailija

minä en yleistä vaan puhun ihan kokemuksesta tästä meidän tapauksesta. Äidin luona oli uuden miehen taholta henkistä ja fyysistä väkivaltaa, myös lapsiin kohdistuvaa. Äiti käänsi selkänsä asialle eikä pitänyt lastensa puolia, valehteli vielä ettei nähnyt muka mitään vaikka lapset tiesi että näki. Se oli kova paikka lapsille!!! Nuorinkin sanoo edelleen että äiti näki ja valehteli ettei nähnyt. Kyse ei ole siitä että tunnen aggressiota sitä ihmistä kohtaan, ei me pidetään lasten puolta, se ihminen on meille yhdentekevä. Toivotaan vaan et jaksais tavata lapsia, muuta kun sekin on vähän niin ja näin.

Vierailija

Me ollaan ihan rehellisesti puhuttu lapsille kaikki asiat ihan kaunistelematta ja arvostelematta äitiä. Ei myöskään olla lähetty äitiä puolustelemaan. Me ajatellaan nää asiat juuri lasten kannalta parhaalla tavalla. Kuitenkin lapset ymmärtää, että tää kaikki on äidin valinta.

Oli mukava lukea hieman kannustavampi viesti :)). Lasten puoliahan meidän pitää juuri pitää, eikä äidin joka lapsensa hylkäsi.

Lasten puolesta tuntuu niin pahalta tää kaikki, kun äiti yrittää tapaamisissakin mennä siitä mistä aita on matalin, mihinkään se ei ole valmis, edes lastensa tähden. Meidän pitäs vaan aina pomppia sen pillin mukaa. Kerran sanoinkin sille, että me tehdään ja toimitaan täällä sen mukaan mikä meille on parempi eikä miten sille olis asia mahdollisimman helppoa ja vaivatonta.





nsinööriäiti - 23.10. 18:26

vastaa tähän viestiin (11/11)

Halveksunta ja panettelu lapsen toista vanhempaa kohtaan ei tietenkään kuulu asiaan, mutta miksei saisi pitää lapsen puolta?

Olen tietenkin puolueellinen, mutta muistan omasta lapsuudestani, kun asuin äidin luona. Kun valitin isälle käydessä kuinka äiti ei ole koskaan kotona, vaan aina uuden miehen luona, niin isä yritti pitää äitini puolia. Hän totesi jotain siitä että äidillänikään ei ole niin helppoa jne. Tuntui jotenkin siltä että minun olisi pitänyt ymmärtää äitiäni. Ehkä parempi olisi ollut että isäni olisi osoittanut jotenkin ymmärtäväni minua, ei se silti tarkoita, että hänen olisi pitänyt haukkua äitiäni vanhempana. Nämä kaksi asiaa voi hyvin erottaa toisistaan. Nyt jotenkin siis tuntui että isäni oli lojaali äidilleni, mutta minä koin asiasta puhumisen turhaksi ja jäin ilman ymmärtäjää ja kuuntelijaa.



Tässä siis asiaa lapsen näkökulmasta mitä muistan omasta lapsuudesta













Vierailija

samoja juttuja meillä ja teillä, molemmissa jo toivotaan vauvaa ja sit se, et lapset viihtyy paremmin luonamme kuin äideillään. Must tuntuu, et niissä tapauksissa, jos lapsi/lapset muuttaa isän luokse ni äitipuoli saattaa muodostua tärkeämmäksi kuin siinä tapauksessa, jos olisikin kyse isäpuolesta.

Minkälaiset välit itselläsi on lasten äitiin? Oletko tekemissä vai hoitaako mies asiat hänen kanssaan? Minä en ole tekemissä, näen kyllä välillä erilaisissa tilanteissa, mut on niin eri ihminen kuin minä, et ärsyttää kyl hänen tapansa kasvattaa ym, et välil tekis mieli oikeen sanoo takas kunnolla, mut en tietenkään sano.

Kuinka lähellä lasten äiti asuu? Meillä pojan äiti asuu 200km päässä, joten ei tosiaan ole arkielämässämme mukana.

Vierailija

ei tosiaankaan mikään helppo tilanne! Toivottavasti jaksatte, sillä lapsetkin varmaan oirehtivat jossain vaiheessa, kun uskaltavat luottaa siihen, että teidän luonanne saa apua pahaan oloon.

Olisiko mahdollista, että äiti pääsisi alkoholistimiehestä eroon (ellei itsekin ole alkoholisti?)? Silloin hänen oma käytöksensä saattaisi muuttua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat