Jos vauvana ollut tosi tyolas, vaativa ja hermoja kysyva lapsi, niin jaako han " perheen mustaksi lampaaksi" ? pelottaa, kun ajoittain tunn...

Vierailija

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Nyt 2-vuotiaana kuin itse aurinkoisuus. Pientä uhmaa, mutta pidän häntä nykyään helppona lapsena verrattuna siihen alkuun. Ja rakkauden tunteet häntä kohtaan ovat syvät, vaikka vauvavaiheessa en aina tiennyt mitä tehdä, kun vauva vaan huusi ja huusi ja huusi.

Vierailija

ja vaativa tämä nuorin lapsi ollut,silti olen kärsivällinen ja rakastan ihan mielettömästi häntä,nukkuu vieressä.

Edellinen oli helppo kun mikä,siis unelma,mut nyt 7v kun alkokin sanoo vastaan joka asiasta,ei millään meinaa antaa periksi ja on aika mahdoton,eiköhän nuo lapset jossain iässä tuota tahtoaan näytä.

Yksi meidän lapsista on todella temppera menttinen ollu syntymästään asti,ei ole mustalammas,väsyn välillä hänen mäkätykseen,mutta en sano sitä hänelle(14v)kun oikein paha päivä,menen halaa ja moiskautan pusun poskelle,kääntyy kiukkusuus huvittuneisuudeksi.

Vaikeampi lähestyä tuommosta lasta,mut aika opettaa kuinka käsitellä.

Vierailija

ilmankos musta on tuntunut heti poikani syntymähetkestä asti, että hän on mulle kaikkein tärkein aarre maailmassa, kun hän oli vauvana todella vaativaa ja kärttyistäkin sorttia ja nyt melkein 3-vuotiaana saa mahdottomia uhmakohtauksia (etenkin kaikkialla ihmisten ilmoilla...) ja kaikki pukeminen, peseminen, syöminen on yhtä TAISTELUA...



Mutta silti hän on maailman ihanin ja suloisin pieni poika, kun niiden uhmakohtausten välillä hän osaa olla todella valloittava ja aurinkoinen tapaus.

Vierailija

" ei jää" . Tähän pätee taas ama vanha viisus " aika kultaa muistot" .

Esikoiseni oli todella raskas hoidettava vauva, koliikit ja korvatulehduskierteet. leikki-ikäisenä järkyttävät uhmikset jne. mutta ne on nyt mennyttä aikaa ja nyt niille 10 vuoden jälkeen jaksaa jo hymyillä. Koeta kestää. ja rakastaa. Äläkä huolehdi liikaa tulevasta.

Vierailija

mutta ikävä kyllä mulle ei ole vieläkään noussut sitä suurta ihanaa rakkautta vauvaani kohtaan..



Luulen että hankalaa lasta rakastaa myöhemmin ehkä kiinteämmin ja hiukan eritavalla kuin helpompaa..

Vierailija

Toisaalta, missään ei ole sanottu millä tavalla pitää rakastaa. Ei etukäteen ole kerrottu, että se euforinen rakkaus, joka sinulla on esikoista kohtaan olisi se ainoa oikea tapa. Joten älä huolehdi, rakastit sinä tätä vaikeaa lastasi millä tavalla tahansa, se on ihan oikea tapa. Kyllä rakkaus omaankin lapseen saa tehdä kipeää, eikä sitä tarvitse hävetä. Sellaista elämä vain on.

Vierailija

mutta pienestä vauvasta on vielä vaikea tehdä mitään luonneanalyysiä. Minun lapseni oli todella ärtyisä vauvana, hän ei tuntunut pitävän mistään ja sai voimakkaita kiukkukohtauksia. Näin jo sieluni silmillä väkivaltaisen ja riehuvan viisivuotiaan, jota ei voi viedä edes päiväkotiin. Itkut jäivät kuitenkin vähitellen pois ja vauvasta tuli todella aurinkoinen taapero. Sellainen, josta ihmiset sanovat, että " eihän se kiukutella osaakaan..."



Yli vuoden verran olikin jo helppoa, kunnes eilen tuli se ensimmäinen kunnon uhmakiukkukohtaus... :)

Vierailija

Sai huutokohtauksia ja kitisi jatkuvasti, ellei ollut seuraa, syliä ja riittävästi kiinnostavaa tekemistä ja katsomista. Nyt poika on parivuotias ja mielestäni tosi helppo, mutta koko tunneskaala käydään läpi päivittäin ja hyvin voimakkaana - raivokohtauksia on edelleen, mutta samalla voimalla näyttää ilonsa, intonsa ja rakkautensa. " Vaikeus" vauvana oli vain sitä, että lapsi kokee niin negatiiviset kuin positiivisetkin tunteet paljon voimakkaammin, kuin lapset keskimäärin. Vauvana positiivisia tunteita ei vaan osannut näyttää yhtä upeasti kuin nyt kaksivuotiaana, ja negatiiviset kyllä osasi..



Mulla ei kyllä ole ollut vaikeuksia rakastaa tätä vauvaa heti vauva-ajasta saakka täysillä, kun en muunlaisista vauvoista tiennyt. Joka tapauksessa nyt on vaikea kuvitella, että tätä lasta ei rakastaisi niin paljon kuin yleensä ketään lasta voi rakastaa, äärettömästi, on se vilpittömyydessään, innossaan ja ilossaan niin lumoava vaikka raivoakin sitten riittää ;-)

Vierailija

Mulla on ollut kaksi äärimmäisen helppoa vauvaa, toinen tällä hetkellä 2 kk vanha. Vasta nyt tunnen hänet todella perheenjäseneksi ja rakkaus syvenee päivä päivältä. Aiemmin hän vain nukkui päivät pitkät, tuntui, että olisin voinut unohtaa hänet kokonaan parvekkeelle... Ei häneen pystynyt edes tutustumaan, kun ei hän todella vaatinut muuta kuin ruokaa ja unta, siis kun oli syönyt niin painui takas nukkumaan.



mutta nyt hän hymyilee ja jaksaa olla hereillä ja on valloittanut koko perheen sydämet!

Vierailija

yms alkuvaikeuksien kanssa. Nyt pikkuinen yli kolme vee ja on ihanaa ollut ja itse tullut niin mukavuuden haluiseksi että alusta en alkaisi. Eka puolivuotta oli rankkaa. Nyt nautitaan täysin rinnoin pienestä perheestämme.

Vierailija

Mulla kesti 8 kk että rakastuin omaanpoikaani, joka oli niin toivottu kun olla voi. Luulin että pitää rakastaa siksi kun on oma lapsi, ei vaan onnistunut. Sitten eräänä päivänä tajusin että mä rakastan sitä omana itsenään, se oli silloin todella upea pikkumies, ja nyt se on 25 ja edelleen tunne on sama, seuraavat lapset on tyttöjä, ja mitään tällaista ei niiden suhteen ollut.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat