Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kivunlievityksistä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Ihan hölmöjä ajattelen, mutta tarviiko itse pyytää kivunlievitystä tai siis annetaanko vain jotain? Siis jos sillä hetkellä ei tajua, muista mitä haluaisi niin kaipa siellä sairaalassa sanotaan että mitä voisi kokeilla? Kaikkea sitä miettii. =)

Kommentit (11)

Vierailija

niitä tarvittavan. Itse voi kertoa sattuvan niin paljon, että jonkinlainen kivinlievitys olisi paikallaan.



Varsinkin 80-luvun lopulla sairaaloissa oleskelleet ulkopuoliset (sieltä saa ilmaista ruokaa) ja luvatta paikalla olleet epäpätevät sijaiset yrittivät syyllistää synnyttäjiä kaikesta mahdollisesta mm. kivunlievityksistä:pyysit niitä tai et olit aina syyllinen. Tavan epäonnistunut tarkoitus oli estää hankalat kysymykset hoidosta ja hoitajien käyttäytymisestä.

Vierailija

...ei ole kivunlievityksistä kyselty. Ekaa kun menin synnyttää, kätilö tuli kysymään, että mitenkäs täälä kestetään, kysyin sit itse että oiskos jotain vaihtoehtoa tälle " kestämiselle" , jolloin epiduraalia suositeltiin ja sen kans sain lisäannoksineen.

Toista kun menin synnyttämään, kysyin heti josko epiduraalin voisin saada, mutta kätilö vaan naurahti, että ei tässä sellaisia ehditä, hyvä jos huoneeseen ehditään. Ja niinhän siinä kävi että poika syntyi alle 20 min. siitä kun sairaalan pihalle kurvattiin.... :)

Kannattaa itse rohkeasti kysellä jos siltä tuntuu ettei kestä sitä kipua ja kukaan ei sitä ehdota. Vaikka hemmetin hienosti siitä selviää ihan " luomunakin" ... ;)

Mulla ainakin epiduraalista jäi tosi hyvä kokemus, ei vie tuntoa mut vie kivulta huipun pois. Ilokaasua jouduin puol väkisin kokeilee pojan syntymän jälkeen kun istukka ei meinannut irrota ja se oli sit taas must tosi kauheeta, mut jokaisella tietenkin omat mielipiteet ja kaikesta lukemastani päätellen monet sit taas tykkää siitä.

Vierailija

siispä reilu kuukausi sitten saatiin meidän pikku nyytti ulos. sairaalassa kötilö oli ihan mahtava tyyppi, kyseli koko ajan että tuntuuko pahalta, haluanko jotain, kutsu sitten heti kun tuntuu siltä että ei jaksa enää kipuja niin pistetään sitten jotain (kertoi tosi hienosti lievityksistä) no 03.00 kokeiltiin ilokaasua, toimi aluksi hyvin kun sai " jotain muuta tekemistä" supitusten ajaksi, sitten tuli yök ja oksensin 3 kertaa.

04.00 sain epiduraalin joka auttoi, nukuttiin miehen kans 2 tuntii jonka jälkeen pistettiin hösseliks, kaikki meni hyvin ja vaikka olin ensisynnyttäjä niin kesto oli vajaa 7,5 h ja tikkejä ei tullut....

muista vaan rohkeesti pyytää lievitystä jos siltä tuntuu..... tosin siellä on kyllä vähän pää pökerryksissä ettei ehkä ajattele kaikkia juttuja mutta käske miehen/tukihenkilön muistuttaa=)

Tsemppiä!!!



Syyskukka ja Pikku Prinsessa

Vierailija

Mulla on ainakin molemmilla kerroilla kysytty siinä haastattelussa ja vastaanotossa kun tullaan synnyttämään, että onko jotain kivunlievitystä mielessä mitä haluaa..esim.epiduraali ja mitä ennen sitä?ehkä akupunktio, vesi..amme, suihku..aquarakkulat, ilokaasu.. Sitten kätilö on tietysti ohjannut tilanteen mukaan ja sanonut, että mikä olis nyt hyvä! Mutta kannattaa itse lueskella ja selvitellä mitä vaihtoehtoja on ja mikä tuntuisi nyt näin hyvältä..synnyttäessä ei sitten välttämättä toteudukkaan mutta kuitenkin, että itse tietää vaihtoehdot.

Vierailija

Kummatkin lapseni olen synnyttänyt Taysissa ja kummallakin kerralla kysyttiin synnytysvastaanotolla että mitäs kivunlievityksiä olen ajatellut. Molemmista pyysin nuijanukutusta mutta ei ollut tarjolla ;)



Kummastakin pyysin ja sainkin epiduraalin, ekassa sitä taidettiin myös suositella. Toisessa synnytyksessä ehdotettiin myös kohdunkaulanpuudutusta (vai mikälie) mutta päädyin epiduraaliin koska kokemukseni olivat hyviä.



Rohkeesti vaan suuta auki, miestä olin myös ohjastanut että pyytää epiduraalin jos olen niiiiiiin kipeä ellen itse tajua :D



JMMK

Vierailija

Kyllä kätilö kysyi heti vastaanottaessa mitä olen ajatellut kivunlievityksestä ja ilmoitin etten ainakaan haluaisi opiaatteja migreenitaipumuksen vuoksi. Epiduraalin olisin halunnut mutta molemmat synnytykset oli niin nopeita ettei ehditty laittaa.



Esikoista pykätessä yritin ilokaasua hengitellä mutta siitä tuli lähinnä krapulainen olo. Toista synnyttäessä pyysin happimaskia ja se oli ihan hyvä, oli myös vauvan kannalta suotuisa koska saatiin sydänäänet välillä takas normaaleiksi kun otin vähän reippaammin happea henkeen. Lyhytkestoiset synnytykset kestin kyllä ihan hyvin luomuna, mutta jos olisi kestänyt kauemmin niin olisin kyllä ottanut epiduraalin tai spinaalin.

Kaverini kehui kohdunkaulanpuudutusta taivaalliseksi, se vei ponnistusvaiheessa kivun pois muttei tuntoa.

Vierailija

Ekan kohdalla sain epiduraalin, tokan kohdalla eivät antaneet synnytyksen etenemiseen vedoten vaan oli luomusynnytys ( ei hyvä näin lahaisen kipukynnyksen omaavalle) . Kolmannen kohdalla minä ja isäntä molemmat oikeasti käskettiin, että NYT SE EPIDURAALI. Onneks käskettiin, vartin päästä oli kaikki salit täynnä ja vain yks anestesialääkäri, joka sekin pomppasi leikkurissa välistä. En siis olis ehtinyt saada ellen olis ollut tarpeeksi äkäinen.



Tämän pelkokokemuksen siivittämänä tämä täti menee nyt neljännen kohdalla synnytyspelkopolille. En halua enää luomusynnytystä. En halua enää ilokaasua joka oksetutti aivan valtavasti ja jota kätilöt työntävät aina. En usko aquarakkuloihin, niiden tehokkuudesta ei ole EBP-näyttöä. Mä oon ihan friikki . Hjälp.

Vierailija

kotona raskausaikana, mm mitä voisin haluta ja mitä en missään tapauksessa. Sitten mies on synnytyksessä selväjärkisempänä pyytänyt niitä kun olen näyttänyt kaipaavan jotain. Tosin eka epiduraali mun piti pyytää itse,´miehen pyyntöä ei ns. uskottu. Tosin kun mies oli pyytänyt, niin kätilö kysyi asiaa vielä minulta ja varmisti että se olen minä joka sitä haluaa.

Vierailija

näissä asioissa kannattaa EHDOTTOMASTI olla aktiivinen. Raskausaikana kannattaa ahmia tietoa vaihtoehdoista, saahan sitä suunnitella etukäteen mitä haluaa ja mitä ei. Ihan vaikka vaan oman mielenrauhan takia. Eihän kukaan pakota sinua menemään suunnitelman mukaan, mieltään voi muuttaa silloin kun siltä tuntuu.



Puolison valmennus oli meilläkin käytössä - hän kyllä olisi osannut kertoa kätilölle mitä haluan ja mitä en, tosin pystyin siihen kyllä itsekin sitten tositoimissa.



Valitettavan useassa paikassa ensisynnyttäjille tarjotaan heti ovella epiduraalia, mutta kannattaa miettiä onko se todellakin tarpeellinen, jos ilmankin pärjää. Mutta kukin ottakoon sitä mitä mieli tekee, tärkeintä on saada pikkuinen maailmaan turvallisesti :)



Vierailija

Meille sanottiin sairaalan tutustumiskäynnillä, että " kannattaa myös itse olla aktiivinen lievitysten kanssa" Että kelleen ei välttämättä tyrkytetä. Kokemusta ei valitettavasti tosi hommista ole, esikoinen kun tulossa.

Omalla kohdalla olen ajatellut, että sitten kun tuntuu niin summeria soittamaan vain!



Kymppinen ja asukki 35+6

Vierailija

Kannattaa ehdottomasti kokeilla ilokaasua, koska sen vaikutus on niin lyhytkestoinen, että voi todellakin vain kokeilla ja jättää sitten pois jos vaikutus ei ole toivottu. Ikävää jos joku jättää kokeilematta sen vuoksi, että on kuullut liikaa huonoja kokemuksia. Olen siis sitä mieltä, että ihan hyvä jos kätilöt muistaa tätä vaihtoehtoa aktiivisesti tarjota. Se on kuitenkin lievityskeinona puudutuksia miedompi ja helpompi. Itse tykkäsin todella paljon. Ilokaasu auttoi rentoutumaan ja ottamaan kivun pelkäämättä vastaan, vaikkei se kipua varsinaisesti poistanut. Synnytys kesti lähes vuorokauden, enkä tarvinnut muuta kivunlievitystä. Tosin kätilön kanssa molemmat tuumimme, että jos avautuminen olisi vielä hiukankaan pitkittynyt, epiduraali olisi ollut paikallaan, jotta olisi saanut hetken levätä ennen ponnistusta.

Uusimmat

Suosituimmat