ystävä haluaa että tiedän KAIKKI hänen asiansa. mä en aina jaksaisi kuunnella.

Vierailija

en myöskään halua loukata ystävän tunteita sanomalla etten jaksa kuunnella hänen juttujaan (aina).



tykkään kyllä ystävästä, ja olen kiinnostunut hänen elämänsä pienistä ja suurista tapauksista. mutta hän haluaa kertoa minulle myös kaikki omien läheisten ihmistensä elämän pienen ja suuret tapaukset, enkä jaksa kuunnella juttuja hänen isänsä seurustelusta tai tuttavapariskuntansa aviokriisistä.



..hmm.. en kai osaa oikein selittää tätä tilannetta.. tavallaan minua kai ahdistaa se, ettei ystävä anna minulle mahdollisuutta kiltisti sanoa etten jaksa jutella (soittaa vähintään kerran päivässä, puhelut kestävät helposti kolme varttia). hän ei siis kysy että " ehditkö jutella?" (johon voisin vastata että " juttelen mielelläni 10 minuuttia" ), vaan että " eihän sua hirveesti haittaa kun mä soitan?" (kohteliaana ihmisenä en kertakaikkiaan osaa sanoa että kyllä haittaa).



äh. mä en tajua mitä mä valitan tai toivon saavuttavani tällä kirjoittelulla. olisiko kenelläkään antaa neuvoa tällaiseen? ja joo, mä olen ihan uskomaton pelkuri ja saamaton raukka.

Kommentit (11)

Vierailija

Toisaalta, ala myös vastailla ystäväsi juttuihin kertomalla itse jotain samansuuntaista. Tai ainakin vaikka että " olen kuullut tuollaisesta" , ikäänkuin keskeytät juttelun, hoksaa ehkä pointin.



Ja onhan hienoa, että ystäväsi ajattelee sinua luottohenkilönään :)

Vierailija

kai mun on pakko ruveta hiukan rohkeammin sanomaan jotain. mutta mitä?



niinkuin kerroin niin ystävä ei anna minulle tilaisuutta perääntyä kohteliaasti, vaan asettaa kysymykset sillä lailla että " eihän sua kauheasti rasita jutella?" (ja mä en vaan voi vastata että itseasiassa kyllä rasittaa).



nyt minä olen tietty äitiyslomalla ja sikäli kotona ja aina tavoitettavissa. mutta esim. vielä opiskellessani tämä ystävä soitteli minulle usein vaikka aamupäivällä että " missä sä oot" johon minä että " koulussa" , " ai jaa, no, haittaako sua jos mä kerron ihan nopeesti yhden hauskan jutun plaa plaa" .



jotenkin siis.. öö.. no mua ihmetytti että eikö hän ikinä opi että minä olen siellä koulussa joka ainoa arkipäivä yleensä ainakin kahdeksasta neljään.



no. mä olen nyt siis täysin saamaton pelkuri eikä oma aivo toimi tippaakaan. voitteko ehdottaa ihan konkreettisia " repliikkejä" , joilla voisin hillitä ystäväni puhetulvaa?



ap

Vierailija

Siskollani on aspergenin oireyhtymä. Hän on siis " assi"

Asseille tyypillisiä piirteitä on uppoutua johonkin itseään kiinnostavaan tai tärkeään asiaan ja helposti kuvitella että kaikki muutkin ovat kiinnostuneita siitä yhtä intohimoisesti.

Hän ei ymmärrä kiertelyä ja kaartelua vaan hänelle on sanottava suoraan. Hän ei siitä loukkaannu, vaan on kiitollinen että ei nolaa itseään. Vieraat ihmiset joutuvat usein kiusallisiin tilanteisiin kun eivät tiedä mitä sanoa.

Siskoni saattaa alkaa esim. hautajaisissa luennoimaan tuntemattomille innostuneesti eri koiralajeista. (hän on ERITYISEN kiinnostunut koirista)

Muuten hän on aivan ihastuttava ja ihana ihminen.

Tämä ei tietysti välttämättä pidä paikkaansa tässä sun tapauksessa, mutta oli aivan pakko mainita kun satuin lukemaan avauksesi.

Vierailija

oikeus olla vastaamatta puhelimeen. Ma teen niin monesti. Saavat jattaa viestin, soitan sitten takaisin kun silta tuntuu. Ei siina mitaan pahaa ole. Ei ystava voi ajatella ettei sulla mitaan muuta voi olla meneillaan kuin rupatella.

Vierailija

jutella, koska koen, että heidän on helpompi luottaa siihen, että kun ehdin, ehdin sitten oikeasti - enkä mieti ja ahdistu.



On aika paljon vaadittu jos joudut 45 minuutin puheluita päivittäin, eihän hereilläoloaikaakaan ole paljon ja siitä pitäisi riittää työhön, lasten hoitoon, omaa aikaa ja kaikki muukin.

Vierailija

Mitä jos esim.sanoisit joskus ihan kasvotusten tai puhelimessa jos et uskalla muuten, että sinusta on kiva että hän luottaa sinuun ja haluaa jakaa kanssasi elämänsä tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat, ja sinua oikeastikin kiinnostaa kuulla niistä silloin tällöin. Sano että toivot että hän ymmärtää ettet halua loukata häntä, mutta sopisiko että puhuisitte puhelimessa kaksi kertaa viikossa. Voisit yrittää esim. varata ajan hänelle. (saattaa kuulostaa huvittavalta). Mutta laita rajat. Sano aika koska sinulle sopii ja kauanko voit puhua. Sitten voi hyvällä omallatunnolla jutella hänen kanssaan, eikä hänellekkään ehkä jää epävarmaa oloa asiasta.

Näin toimin siskonikin kanssa ja hän on noudattanut sopimustamme.

Ja hän on erittäin tyytyväinen että uskalsin hänelle asiasta kertoa.



Vierailija

on kyllä ihan totta että minun pitäisi osallistumalla keskeyttää ne monologit. jotenkin kai arastelen " yllyttämästä" puheliasta toveriani.. hänen juttunsa myös polveilevat helposti vaikka kuinka pitkälle, enkä halua ruokkia niitä. joo, mä olen tuhma ystävä..



minä sain tuossa taannoin häneltä lahjoituksena hänen käytöstään poistuneen hands freen. antoi sen että minun olisi helpompi puhua myös imettäessäni ja ruokaa laittaessani jne. ihan kiva ajatus varmaan, mutta nyt en voin paeta hänen puhetulvaansa vetoamalla lapsen tai kodin hoitamiseen.



ja jutut hänen veljistään ja serkuistaan ja serkkujen serkuista ei ole mitään hiljaisuuden täytettä tai muuten vaan rupattelua, vaan hän oikeasti haluaa että minä " pysyn kärryilla" kaikesta mikä hänen elämäänsä millään lailla sivuaa.



ap

Vierailija

ystävä on helposti loukkaantuvaa sorttia, ja tahtoisin tavallaan huomaamatta hivuttaa hänelle ne uudet rajat. en halua loukata häntä yhtäkkisillä siirroilla.



nyt muistan kyllä että tämä asia kalvoi minua suuresi tuossa raskauden viime metreillä (olin muutenkin ihan hiilenä, enkä oikein jaksanut ihmisiä), ja silloin ajattelin että kun lapsi syntyy niin voin onneksi aina vedota siihen että alpsi tarvitsee sitä tai tuota. taisin hiukan toivoakin että ystävä oma-aloitteisesti ajttelisi että vauva-perheessä tarvitaan erityisen paljon rauhaa.



olisiko vinkkejä hienovaraisempaan rajanvetoon?



ap

Vierailija

mutta ystävä odottaa sitten että soitan hänelle takaisin. ja kun lopulta päädymme samalle linjalle niin moittii minua herkästi että " mun on ollu viime päivät aika vaikee saada sua kiinni" tms.



eikä se vähennä kerrottujen juttujen määrää, vaan hän panttaa niitä ja laittaa vaikka viestejä että " voi, mulla on sulle niin paljon kerrottavaa! muistuta että kerron meidän tonista ja sen yhdestä kaverista"



osaan kyllä rajoittaa yhteydenpidon määrää, mutta nyt haluaisin jollain lailla vaikuttaa myös sen laatuun, siis niin että hän ehkä huomaisi että minulla on tämä oma elämä ja omiakin kiinnostavia juttuja (vaikken niistä hänelle juurta jaksain kerrokaan. jos keroisin niin olisimme puhelimessa varmaan kaksi tuntia joka päivä), enkä oikeastaan tarvitse lisäksi raportteja hänen päiviensä kulusta ja kaikkien muiden tuttujensa elämän menosta.



ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat