Ongelmana ei ollutkaan yösyöpöttely! Muita?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen jo aiemminkin huhuillut vertaistukea tähän ongelmaani, mutta nostan taas kissan pöydälle, jos olis vielä kohtalotovereita.



Siis, kun mää olin niin hölmö että luulin yöimetysten auttavan öillisiin heräilyihin, mutta ei! 9½ kk vanha poitsu sitkeästi vaan herää 2-4 krt yössä, vaikka maitoa ei ole tullut yli kuukauteen ennen aamukuutta - eikä sitä pulloa hän edes kaipaile. Ei itkekään, mitään hätää ei tunnu sinänsä olevan, ja yleensä saan kyllä takaisin uneen vaan pitämällä kättä reiden päällä ja joskus antamalla vesihuikan. Mutta aina joskus herää seisoskelemaan, höpöttelemään yms, joskus jopa 2 tunniksi. Alkaa vasta sitten huutaa, jos joutuu pitkään remuamaan sängyssään yksin. Perusasiat lienee kunnossa - hyvät päiväunet, kunnolla iltapuuroa ja 5 kiinteää ateriaa päivässä, aktiviteettia tarpeeksi ja selkeä rytmi. Yöllä ei tietty sytytellä valoja eikä puhuta, sängystä otan vasta jos alkaa itkeä. Yritän nukuttaa vaan puolihorteeseen ja antaa nukahtaa omaan sänkyyn ite. Tutti on käytössä, mutta ei sitä välttämättä vaadi, ja osaa itekin laitta suuhun.



Olen jopa harkinnut xcsx-tyyppistä ratkaisua eli yön pimeinä tunteina miettinyt, täytyykö varmuuden vuoksi käydä lääkärillä, mutta kai poika sitte itkisi yöllä jos olisi kipuja tms., ja päivällähän poika on itse pikku herrä päivänpaiste!



Siis: mitä mää nyt teen? Huudatus on mulle myrkkyä. Olisko jollakulla mulle semmosta lohduttavaa kokemusta, että " meidän vaavi alkoi itse nukkua yönsä tuosta vaan siinä 10 kk:n iässä...." Vielä nyt voimat riittää ihan hyvin, mutta töihinmeno pelottaa. Vitsit on vähissä, jos joutuu opettamaan laumaa vitosluokkalaisia sen jälkeen kun on valvonut klo 4-6 aamuyöllä.



Kiitos!

Kommentit (11)

Vierailija

heräilee jatkuvasti. Paitsi allergioiden aiheuttama vatsakipu, voi heräilyn taustalta löytyä vaikkapa nenän tukkoisuus( sekin tietysti allergioiden aiheuttama) tai lievä hengenahdistus. Näitä vaivoja kun vauva ei kovin helposti itke vaikka vaivat heräilyttävätkin.

Vierailija

Meillä poika oppi nukahtamaan itse sänkyynsä 4kk:n ikäisenä. Sitä ennen nukahti aina illan viimeiselle maidolle.



Olenkin lähtenyt siitä liikkeelle, että meillä ei aleta varsinaisesti " nukuttamaan" tai muuten hyssyttelemään unille. Olen eräältä ystävältäni kuullut, kuinka heillä vielä nelivuotiaankin nukutusrumba kestää joka ilta kaksi tuntia...



Tätä nykyä poika touhuaa sängyssä 15-30 minuuttia ennen nukahtamistaan. Nyt tosin, kun hän on alkanut lähteä liikkeelle, täytyy välillä käydä kääntämässä takaisin selälleen, kun kääntyilee vatsalleen eikä osaa masulleen nukahtaa. Hänellä on kuitenkin sellainen tapa, että ikäänkuin väsyttää itsensä iltaunille tuolla sängyssä jumpatessaan, mikä on mielestämme hyvä asia. Kun on tarpeeksi peuhannut rätin tai tutin kanssa, niin nukahtaa rauhallisesti omassa rauhassa.



Luulen tosiaan, että kannattaisi jotenkin alkaa saamaan lapsi nukahtamaan itsekseen. Aluksi vaikka niin, ettei hyssyttele, mutta on samassa huoneessa. Lopuksi ehkä niin, että toivottaa hyvät yöt ja lähtee itse pois huoneesta. En tiedä tepsiikö, mutta ainahan kannattaa yrittää!



Voimia teille! =)



Nalle ja poika 8kk

Vierailija

yli kuukauden herättiin noin joka toinen yö ja saatettiin valvoa jopa se pari tuntia, välillä kitisten ja itkien, välillä itekseen vaan touhaili. Mikään ei auttanu ennenku päätin vaan ottaa pojan viereen nukkuun heti ku alkaa kitiseen. Siihen se sit loppu, nukkuu ku unelma äitin kainalossa. Epäilen että ainaki meillä oli jotain eroahdistusta kun se alkoki niin sopivasti tossa 8 kk jälkeen.

Vierailija

Siis ihan oikeasti: meidän esikoinen alkoi nukkumaan heräilemättä vähän reilun 10 kk iässä. :0D Ennen sitä tyttö heräsi x monta yössä ja koska hän ei ikinä syönyt tuttia, ainut tapa tainnuttaa hänet takaisin uneen oli tissi ja siihen asti nukutin hänet aina rinnalle myös illalla. En tiedä mitä siinä 10 kk iässä oikein tapahtui (ainakin hän alkoi pääsemään eteenpäin peppukiitäjänä), mutta hän alkoi hyväksyä yölliseksi rauhoitteluksi keveän silittelyn ja suhinan " nyt nukutaan" . Hyvin nopeasti yöheräily loppui ihan kokonaan ja yhtään ei tarvinnut huudattaa.



Nyt tällä toisella on menossa konttauksen opettelu (ikää 7,5 kk) ja eteen- ja ylöspäin on neitosen mieli. Öisin tyttö herää moooooonta kertaa treenaamaan. Kyllä hän saa vielä rintaakin 2 kertaa yössä, mutta muina kertoina riittää, että hänet kellistää takaisin sänkyyn ja lykkää tutin suuhun. Tämä toinen lapsukainen muuten on nukahtanut AINA illalla itsekseen sänkyynsä tutin ja unirätin kanssa, mutta niin vain silti heräilee ja tarvitsee sen kellistyksen. Eli yhtyisin kyllä siihen viisauteen, että jotkut lapset vaan heräilevät. Odotan että kuopuksellakin menee tämä vaihe ohi kun oppii kunnolla etenemään, mutta pikaista yöunien paranemista en odota. Kuten sanoit, pessimisti ei pety. ;0)

Vierailija

(piti käydä kellistämässä vauva jatkamaan päiväunia). Minusta on ihan turha etukäteen stressata siitä miten jotkut toimintatavat esim. vauvan uneen imettäminen, ehkä mahdollisesti muodostuvat ongelmaksi tulevaisuudessa. Jos joku konsti toimii nyt hyvin, niin miksi ei sitä käyttäisi. Kaikista " pahoista" tavoista kyllä pääsee jossain vaiheessa eroon kun lapsi kasvaa, kehittyy, kypsyy ja alkaa ymmärtämään paremmin puhetta. Meilläkin ekat 10 kk uneen imetetty nykyinen taapero nukahtaa ilman mitään iltashowta ja nukuttamisia ja nukkuu läpi yön, korkeintaan pissalla käy. Tosin tässä välissä oli vaihe, joku eroahdistus tai mikä lie, kun tyttö ei uskaltanut käydä yksin nukkumaan. Koska en henk.koht. halua lasta turhaan huudattaa, jäin päivystämään meidän sängyllemme kunnes tyttö nukahti. Tätä vaihetta kesti kuukauden ja sen jälkeen tyttö (nyt 2v 4kk) on taas käynyt nukkumaan hyvän yön -toivotusten ja suukkojen jälkeen ihan itsekseen.

Vierailija

Meidän poika alkoi nukkua öitä ruokailematta ja heräilemättä 4-kk iässä. Nukahtikin ihan itse sänkyyn, vaikka virkeänä sinne laitettiin. Ihmettelin silloin muita joilla nukuttaminen oli sirkusta ja nukkuminen mitä satuu. En ihmettele enää.



Nukuttaminenkin oli meillä sirkusta pari viikkoa ennen kuin ruvettiin nukuttamaan poika (8 kk) syliin viikko sitten. Sänkyyyn hänet siirretään vasta, kun hän todella nukkuu. Muuten hän räväyttää silmänsä auki heti, kun koskettaa patjaa ja pyörähtää konttaamaan ja kiipeää sängynlaitaa vasten. Hymyilee siinä sitten oikein herttaisesti, varsinkin, jos näkee äidin.



Poika on melkein kuukauden verran heräillyt yöllä monta kertaa (3-6 krt yössä). Yleensä itkua tuhertava poika löytyy konttaamasta ja välillä keikkuu pystyssä pinnasängyn laitaa vasten. Hän kuitenkin nukahtaa yleensä heti, kun saa tutin suuhun ja pääsee makuulleen. Jos hän kuitenkin pyörähtää heti konttaamaan, olen nukuttanut hänet syliin samalla tavalla kuin illalla. Joskus valvon vauva sylissä puolikin tuntia keskellä yötä. Mutta koetan estää yölliset harjoitukset mahdollisimman lempeästi. Aina välillä olen onnistunutkin :)



Tämä kaikki liittyy meillä selvästi liikkumiseen. Poika on harjoitellut yhtä aikaa konttaamista, istumaan nousua ja seisomaan nousemista. Nyt on kaksi yötä mennyt ilman heräämisiä. Konttaaminen ja seisomaan nousu ovatkin alkaneet jo sujua. Toivottavasti tämä on tällä erää ohi!



En valitettavasti kovin paljon lohtua voi tuoda. Mutta toivon todella, että teillä helpottaa pian. Kaksi tuntia valvomista keskellä yötä on kertakaikkiaan kamalaa.



Mupsi

Vierailija

edellisen kanssa, heräili, vaikkei syönytkään ja tutti oli aina hukassa ja sirkutti kuin linnunpoika iloisena keskellä yötä. Meillä auttoi siirtäminen omaan huoneeseen (jossa tosin nukkui onneksi sikeäuninen 3v isosisko), jolloin minä en herännyt joka ähräykseen. Samassa yhteydessä toteutettiin tuo jonkun ehdottaman ' hyvää yötä, pusi pusi' ja valot pois ja ovi kiinni. Jonkin aikaa käytiin aina kaatamassa neiti uudelleen, mutta aika kivuttomasti se sujui. Kai se joskus yöllä siellä seurustelu, mutta en kyllä useasti herännyt. Ja sen karjumisen kyllä kuuli, jos oikeaa asiaa oli...



Tsemppiä teille, muista että tämä on TAAS nopeasti ohimenevä vaihe...

Vierailija

Nimittäin, jos yöllä herättyään odottaa takaisin uneen päästäkseen vanhempien apua eli sitä hyssyttelyä. Pitäisi varmaan (jos hermi kestää) koittaa opettaa lapsi nukahtamaan kertakaikkiaan kokonaan itse illalla omaan sänkyynsä eli ihan selvästi hereillä ollessaan laitetaan sänkyyn, sanotaan hyvät yöt ja valot pois. Aluksi varmaan kapinoi, ja joudutte käydä rauhoittelemassa, mutta kun sitä rauhoitteluväliä jatkuvasti pidentää, niin vähitellen lapsi huomaan, että ei sillä pinniksessä nyt niin kamalaa yksin olekaan ja uneen voi päästä omin konstein.



Meillä tyttö melskaa ja höpöttelee ym. sängyssään joskus puolikin tuntia, ennekuin nukahtaa. Kun itse menen nukkumaan, katson vielä, ettei hän ole mitenkään omituisessa asennossa sängyssään, jotta unet yöllisten heräilyjen jälkeenkin jatkuisivat normaalisti. Siis lapsihan havahtuu tietyin väliajoin tarkastamaan, että kaikki on ok. Kun sitten lapsi on havahtunut, eikä vielä ole oppinut nukahtamaan itse uudelleen, kaipaa hän niitä menetelmiä avuksi, joita muulloin päivällä tai illalla käytetään nukuttamiseen. Eli kyllä meilläkin var´masti yöllä heräillään, mutta tyttö nukahtaa itsellään takaisin havaittuaan kaiken olevan kunnossa. Joskus hän on voinut kääntyä sängyssä niin, että pinna painaa päätä tai jokin muua asia (siis sellainen, jolle hän ei itse voi tehdä mitään) on huonosti. Silloin meillä huudellaan apuun tai jopa itketään, jos emme pian reagoi.

Vierailija

... että ongelmasta yli päästäksesi joudut kuuntelemaan hieman huutoa. Meillä oli kans huutelua, joka päättyi sitten noin 10 kk iässä... (tätä lohdutusta kaipasit ja juuri niin siinä myös käy). Tuo huutelu kuuluu ikään. Edellinen vastaaja oli täysin oikeilla linjoilla, minäkään en kannata tuudittelua.

Vierailija

Lainaus iteltä: Siis, kun mää olin niin hölmö että luulin yöimetysten auttavan öillisiin heräilyihin, mutta ei!



Tarkoitin tietysti, että yöimetysten LOPETTAMINEN. Kiireessä kun kirjoittaa, niin aina tulee virheitä... ; ) Onneksi olette kait ymmärtäneet. Öillisiin, höh. Siis tietenkin ÖISIIN tai YÖLLISIIN. Suomi on siis äidinkieltäni... Ei aina uskois.



Oisko tää nyt sitten siittä nukuttamisesta kiinni? En lasta nyt mitenkään tuudita enkä heijaa, syötän kyllä pullon ja sen jälkeen pistän sänkyyn, minne yleensä kyllä nukahtaa itsekseen. Pitäiskö pullo sitten juottaa jo joskus aiemmin ja pistää lapsi melko virkeänä sänkyyn, ymmärsinkö oikein? Yölläkin muuten kyllä nukahtaa aina joskus ihan itsekin. Nukun korvatulpat korvissa, että ihan pikkuininöihin en edes herää. Pitänee tuota kuitenkin yrittää.



Huudattaa en silti aio, no sir. Kyllä tästä nyt vaan on selvittävä ilman. Olen taipuvainen uskomaan, että kyse on nyt tuosta liikkumisen autuudesta, tai jostain semmoisesta, että kaveri ei vaan nyt OSAA nukkua koko yötä. Jotkut lapset nyt vaan heräilee, kuten nimim. ranckle jossain toisessa ketjussa kommentoi. En edes odota, että poika nukkuisi koko yötä vielä pitkään aikaan, kunhan nyt noi kukkumiset jäis pois ja heräisi vaan pari krt, edes. Pessimisti ei pety, sanon mää.



Auttaisko omaan sänkyyn siirto? Anyone?



Kiitos nyt näistä vinkeistä, lisää kokemuksia kyllä kuuntelisin mielelläni!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat