Vasta odotan ja nyt jo kamalat paineet rintaruokinnasta!

Vierailija

Kiitos siitä kuuluu mm. tällaisille keskustelupalstoille, joissa annetaan selkeästi ymmärtää että on huono äiti jos ei imetä (ja pitkään). itse aion yrittää ja tehdä parhaani mutta nyt jo etukäteen pelottaa jos se ei onnistukaan, ympäristön paineet painavat jo nyt. en ollut aikaisemmin tiennyt että ilmapiiri tähän asiaan liittyen on näin raskas ja painostava! ahdistaa muutenkin tässä vaatimusten viidakossa.



vertaisin tätä asiaa ihan suoraan nykyajan kauneusihanteen tuomiin paineisiin. pitäisi olla tosi kaunis ja seksikäs, muuten ei saa arvostusta.



harmittaa että koskaan oon nokkaani näihin keskusteluihin työntänyt.

toinen nainen on susi toiselle.

Kommentit (8)

Vierailija

Ja...

Meidän esikoinen sairastui ekan kerran kuumeeseen ja nuhaan vasta 11kk iässä ja toiseen kertaan oli kipeänä 1v9kk. Ja hänelle syötimme alusta asti Tuttelia. Osittaisimetyksen lopetin kokonaan kun hän oli 3,5kk.



Kuopuksemme taas on kasvanut pelkällä rintamaidolla ja on nyt 4kk. Hän oli ekan kerran kuumeessa jo 3kk iässä ja nytkin on päällä nuha ja yskä.



Nämä sairaskertomukset siksi, että väitetään rintamaito lapsien sairastelevan pulloruokittuja vähemmän.



Älä stressaa asialla :-)

Vierailija

Se jatkuu siihen asti, kunnes lapsesi on jo hyvän matkaa päälle täysi-ikäinen. Lapsesi voi joutua " huonoon seuraan" , sairastua vakavasti, kärsiä koulukiusaamisesta tai olla kiusaaja, sortua huumeisiin jne.



Tervetuloa äitiyden maailmaan. Lopeta kierre ja uskalla ajatella omilla aivoillasi. Yksikään vanhempi, joka on lähellä lastaan, huolehtii perustarpeista ja on mukana aktiivisesti lapsensa elämässä ei voi olla huono.

Vierailija

itselläni kävi näin..esikoisen synnyttyä olin päättäny imettää,mutta nännini ovat todella pienet ja tyttö ei saanu millään otetta ja kuminavulla ei suostunu syömään ja maitoa pakkas rintoihin ihan hulluna ja sairaalassa hoitajat pakotti vaan imettämään.se oli ihan kauheeta,vauva itkee ku ei saa syötyä ja mulla kauheet paineet,eiku ravaa pumppaamassa ja anna pullosta.lopuksi lopetin tissin tyrkytyksen ja annoin pullosta lypsättyä maitoa ja molemmat oltiin onnellisia..paitsi hoitajat jotka ei ymmärtäny ollenkaan ku en anna tissiä.tyttö oli 3kk ku aloin sit antaa tuttelia...ei ehtiny pumppailemaan oli niin kova syömään.toisella lapsella taas en yrittänykkää imetystä,eikä mulla maitoa edes tullu kunnolla.molemmat lapset ovat voineet hyvin,ei allergioita tms.traumoja.eli hyvä jos imetys sitten onnistuu,mutta ei se ole maailmanloppu jos ei imetä,jokainen tehköön niin kuin parhaakseen näkee ja tuntee.

Vierailija

Imetys on hieno asia, mutta painostaminen ja syyllistäminen eivät aja asiaa yhtään mihinkään muuhun kuin kohti pulloa. Kun laskettu aikasi on lähempänä voit taas käyttää aikaasi asiallisen tiedon etsimiseen imetyksestä. Aiheesta löytyy kirjoja ja imetystukilistan sivutkin varmasti jo tiedät.



Itse odottaessani esikoistani en ajatellut imetystä sen enempää muuta kuin että tietysti imetän, koska sen eduista puhuttiin niin paljon. Imetyksen ongelmista ei puhuttu neuvolassa koskaan. Imetyksestä järjestettiin jopa oma iltansa esikoistaan odottaville vanhemmille. Siellä imetyksestä annettiin helppo ja seesteinen kuva - lapsi vain rinnalle ja kaikki hoituu. Neuvolan tädit naureskelivat iloisesti kun joku kysyi maidon riittävyydestä - voi kyllähän se tietysti riittää.



Kun lapseni sitten syntyi, oli imetys koko ajan yhtä tuskaa. Koska en tiennyt, miten hankalaa se voi olla, masennuin aika pahasti. Luulin olevani ainoa, jolla oli samoja ongelmia ja kehitin imetyksestä ihan kauheat paineet. Stressin vuoksi maidon heruminen vaikeutui ja kierre oli valmis. Joskus meni koko päivä ilman korviketta, mutta pienikin tilkka pullosta sai minut tuntemaan itseni aivan epäonnistuneeksi.



Imetin parisen kuukautta ja sen jälkeen siirryimme kokonaan korvikkeeseen. Vauvalla oli paha koliikki ja minulla heittelivät mielialat niin pahasti, että imetys sai jäädä. Ja valitettavasti minun kohdallani imetyksen lopettaminen auttoi minua saamaan takaisin oman hormonitoimintani ja henkisen tasapainoni. Rupesin oikeasti nauttimaan vauvan kanssa olemisesta, kun turha stressi imetyksestä jäi pois. Toki asia suretti vielä pitkään, mutta kaikkea ei voi suunnitella etukäteen.



Miten imetykseni olisi voinut sujua paremmin? No, ensinnäkin asiallinen tieto myös imetyksen mahdollisista ongelmista olisi voinut auttaa. Tällä tarkoitan nimenomaan neuvolan suunnalta kohdistetta tietoa, en kovasti luota netin ns. epävirallisiin lähteisiin. Imetystukilistalla homma menee välillä mielestäni hörhöilyksi, ja sen vuoksi en pidä sitä parhaimpana tietolähteenä, vaikka sieltä hyviä vinkkejä löytyykin. Eikä minulla oikein ollut voimia surffailla netissä, neuvolaan kyllä soittelin. Toisekseen mummojen hyvää tarkoittavat kommentit tulivat pahaan aikaan kun olin aika epävarma itsestäni tuoreena äitinä. Eli ne olisi pitänyt unohtaa kokonaan. Kolmanneksi terveen järjen käyttö auttaa monessa asiassa, myös tässä imeyksessä. Joskus on ehkä parempi antaa sitä pulloa kuin kiduttaa itseä ja vauvaa, esim. jotta molemmat pääsevät nukkumaan (univaje ainakin minulla vaikeutti herumista).



Tuoreen äidin mielessä yksi pieni maitohörppy pullosta voi väsymyksen ja elämänmuutoksen vuoksi kasvaa aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Minulla oli koko ajan pienessä päässäni tavoitteena vain täysimetys, osittaisimettäjänä olin pelkkä hylkiö, heh heh. No, nyt voi jo vähän naureskella omalle vouhotuksilleen silloin ja relata äitiydessäkin. Nykyisin nimittäin olen mielestäni ihan riittävän hyvä äiti omalle lapselleni. Äitiydessä on nimittäin niin monta asiaa, että kukaan ei pysty määrittelemään mikä on ainoa oikea tapa. Sen teet vain sinä itse. Imetät tai annat pullosta, jäät kotiin tai menet töihin, se on sinun oma valintasi. Ja kun tuntee tehneensä hyvän ratkaisun, ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa loppuelämäänsä. Älä a.p. jännitä eteen tulevia asioita etukäteen - äitiys on lopultakin ihana asia!

Vierailija

Ja kun sitten uskot tuota, niin kyllä se oman maidon heruminen loppuu aika nopeasti. No joo, tämä oli mun mielipide. Tosiasia on, että imettäminen ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa äitiä. Minä imetin pitkään alkuhankaluuksista huolimatta, mutta en tosiaan ole sen parempi äiti kuin kukaan muukaan. Olen takuulla tyrinyt joissakin muissa asioissa, vaikka imetys onnistuikin.

Vierailija

Meidän poika oli suuressa leikkauksessa ja viikkoja lastenklinikalla.

Haaveilin kuinka pitkään haluaisin imettää tätä meidän

viimeistä vauvaa (3 lapsi).Toisin kävi,en pystynyt imettämään.

Lypsin sairaalassa 2 viikkoa,sitten kirurgi suoitteli erikoiskorviketta.

Olin niin pettynyt ja minulla oli pitkään paha mieli.Tärkeintä

tietysti on että vauva voi nyt hyvin.En halua pelotella,muttei

kannata liikaa miettiä imetystä.Se on vain yksi osa äitiyttä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat