Mielipiteitä uroskoiran leikkaukseen...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meidän perheessä on hyvin vilkas nelijalkainen ja vauva tulossa. En halua koirasta luopua ja nyt kyselen jos jollakin olisi tietoa seuraavasta... Koira on vajaa viisi vuotias iso uros,elänyt siis ikänsä hajujen ja testosteroniensa kanssa. Ihmiset ovat neuvoneet että koira voisi rauhottua jos leikkauttaisi nyt kun vauvan syntymään on vielä jonkin verran aikaa. Kerkeäisi rauhottua ja testosteronitaso laskea. Tietääkö kukaan pitääkö tämä paikkansa??? Koira on rodultaan dalmatialainen,eli perusluonnekkin on hyvin vilkas ja aktiivinen. Raskauden myötä agility harrastus ollaan jouduttu jättämään ja lenkitkin ovat rauhallisia vaikkakin suht pitkiä. Koira saa välillä kunnon pusu-ja hyppykohtauksia vaikka pennusta lähtien olen nämä asiat pyrkinyt kitkemään pois mutta välillä siis riehaantuu... Koira ei ole osoittanut minkäänlaista agressiivisuutta ketään kohtaan ja voisin sen varmasti melkein solmuun vääntää. Kuitenkin koiran koon (paino n40kg ja korkeus 68cm) ja vilkkauden myötä olen miettinyt että mitä vauvaelämästä tulee koska koira on ihmisrakas ja kiinnostunut kaikista!! Häntä on myös kuin ruoska ja aina liikkeessä.

Haluaisin siis koirani pitää,uudelleen sijoitus tällä rodulla on aika vaikeaa ja omassa mielessäni se on vihon viimeinen vaihtoehto!!! Jos siis jollakin on leikkauksesta tässä vaiheessa/iässä kokemuksia niin " onnistumisuutisia" otetaan vastaan!!! : ) Tällä rodulla kun voi käydä myös niin että tulevat entistä vilkkaammiksi...

Kaikista vastauksisata ja vihjeistä olen kiitollinen!!! : )

Kommentit (12)

Vierailija

ja rotuna oli labbis, mutta muuten isokokoinen ja täysi rämäpää, hyppi suunnilleen seinille riemusta kun joku tuli käymään ja meno oli muutenkin kauheaa. Perustottelevaisuus oli kyllä hallussa, mutta vauhti oli päätähuimaava ennenkuin joku ehti käskeä rauhoittumaan. Mutta kun saavuin kotiin vauvan kans vastassa oli kuin eri koira, rauhallinen ja joka askelta miettivä. Koheltaminen oli loppunut ja vauvan uskalsi laskea lattialle koiran tutkittavaksi. Jopa häntä, joka labbiksella pyörii aina, alkoi vauvan kohdalla pyöriä vain toisella puolella edestakaisin ja kun oli vauvasta ohi niin häntä pyöri normaalisti. Ja koirasta tuli opettamatta varsin hyvä itkuhälytin, tuli aina heti ilmoittamaan kun vauva itki tai oli herännyt.



En tiedä vaikuttaako leikkaus koiraan, mutta uskon että vauvan tulo vaikuttaa, varsinkin jos koira otetaan mukaan huolehtimaan " pennusta" .

Vierailija

..meillä toimi uuteen kotiin muuttaessamme, kun hauveli äityi

ulisemaan ja haukkumaan tavastaan poiketen yksinollessaan.

Auttoi käsittääkseni sopeutumisessa, sillä äänet loppuivat melko

nopeastikin niiden käyttöönoton jälkeen. Toki varmaan tottuikin uuteen

paikkaan. Niin, ja ihan aiheesta: jo edesmennyt sussarini, uros, ei mielestäni rauhoittunut lainkaan leikkauksen jälkeen. Leikkaus vain traumatisoi sen ja sen jälkeen se pelkäsi jo eläinlääkärin hajuakin ja

normaalit rokotusvisiititkin meni sen jälkeen kuonokoppaa käyttäen!

Se ei siis muutoin ollut lainkaan vihamielinen, mutta muisti loppuikänsä, minne ne pallit jäi ;-) Sillä tosin oli piilokives ja leikkaus

hankala ja toipumis aika pitkä. Mutta case by case, mene ja tiedä. Nykyinen monirotuinen narttuni on myös leikattu hankalien valeraskauksien myötä ja siitä ei seurannut kun lihoamista. Sekään ei siis muutoin muuttunut, ehkä ihan hiukan laiskistui? Vauvaan meinaan tutustuttaa hauvan ihan alkuunsa ja kuten täällä moni jo on kannustanut, kyllä se varmasti teilläkin ihan hyvin onnistuu. Tervepäisen koiran kanssa pärjää kyllä.



Tsemppiä, BOTW + Kerttu-Ilmari

Vierailija

Meillä oli hieman pienempi rotuinen koira mutta erittäin vilkas ja leikkisä, innostui pienestäkin sisällä tai ulkona..kova haukkuinen ja aggressiivisen omainen käytös, olematta kuitenkaan vihainen. Niin ja perheeseen syntyi vauva, mies vei jo laitokselta hajuja, liinoja tms. vauvasta ja kotiin tullessa köllöteltiin kaikki yhdessä lattialla vauvaan tutustumassa. Alkuun koira luuli ilmeisesti että taloon on tullut jokin uusi kiva lelu tms. yritti hyppiä kun vauva oli sylissä. Mutta pian oppi tajuamaan mikä oli kyseessä siis lähes heti kun oltiin päästetty koira vauvan lähelle tutustumaan. Mielestäni koira käyttäytyi aina vauvan-leikki-ikäisen kanssa rauhallisesti, tiesi että nyt ollaan pienen kanssa touhuamassa. Leikkivät yhdessä ja lelut/luutkin luovutti nätisti pienelle, lapsi oli noin 1v. ja koira 2v. kun jouduttiin lopettamaan koira, ihan sairauden vuoksi :(



Koira nukkui vauvan kanssa ja " valvoi" pienen unta, vahti vaunuija ja oli tosi tarkkana kyllä. Sitten kun pääsi iltasella yksin isännän kanssa ulos riehumaan niin oli taas aina aivan kuin eri koira ja antoi palaa täysillä ;)



Koira leikattiin, sen sairauden vuoksi, en osaa sanoa olisko se rauhoittanut varsinaisesti koska se sairaus taas osaltaan teki aggressiivisuutta muita koiria kohtaan ja ehti olla meillä enää niin lyhyen ajan leikkauksen jälkeen mutta yleinen käytös oli siis vauvan kanssa aivan eriä kuin mihin me oltiin totuttu ennen vauvan syntymää ja miten koira villiintyi aina metsäsää ja puistossa kun ei pitänyt " varoa vauvaa" .



Itse en leikkaisi ihan välttämättä, jotkut sanovat että tulee flegmaattiseksi ja ei tee enää mitään..no en tiedä siitä.. Mutta katsoisin ensin että miten menee ja sitten miettisin. Uros koirillahan se leikkaus on suhteellisen pieni jos molemmat kivekset ovat ihan ok. laskeutuneet mutta ehdottomasti harkitsisin siltikin.

Vierailija

Moi,

meidän koira on kanssa kauhian kiltti. Luulempa ettei teilläkään tule mitään ongelmia koiranne kanssa kunhan heti " otatte sen mukaan " vauvaperheen elämään. Meidän koira kun ainakin tykkää lapsisat kuin hullu puurosta. Lähinnä ongelma on se, että se kun rakastaa kaikkia niin se olettaa myös että kaikki rakastavat sitä. Tällä hauvelilla on hermot lapsia kohtaan kohdallaan, meidän kaksivuotias pitää sitä hyvänä aika rajustikin. Jotenkin koirat yleensä tajuavat että tuo on pentu. Enemmän on kouluttamista tuossa parivuotiaassa siten, että kun koira menee omaan paikkaansa, niin sinne ei mennä touhuamaan.Muuten iso koira on lasten kanssa todella mainio, kun se ei mene rikki. Edellinen koiramme oli cavalier ja se ressukka pelkäsi lapsia, kun niitten mielestä se oli vähän liian ihana...

mutta... koira asui landella vanhemmillani pari vuotta kun olimme ulkomailla niin lämpimissä olosuhteissa ettei sinne voinut ajatellakaan ottaa berninpaimenkoiraa. Nyt se ei ole muita koiria kohtaan kovin sosiaalinen, uroksille rähisee ja narttuja koittaa astua. Sillä oli myös huono kokemus kun rotikkauros oli vapaana ja syöksyi sen päälle. Pikkasen pojalla siis hormonit hyrräävät! Ja tässä kaupungissa missä asumme, on koiria todella paljon. Eli auttaako tuo leikkaus juuri tähän ongelmaan. Muuten kun koiramme on ihmisiä kohtaan todella kiltti. Pentuja emme sillä ole koskaan ajatelleet tehdä, näyttelyt ovat samaten pois suljettu juttu. Meille se on todellakin perhekoira ja hyvä sellainen, mutta olisi mukavaa kun se voisi leikkiä muiden koirien kanssa kun täällä olisi noita ehdokkaita paljon.

kiitos tiedoista, jos muilla on kokemuksia

Vierailija

kun esikoisemme syntyi ja ihmiset kyseli, minkä ikäinen koiranpentumme on kun on niin isokokoinen. Arvaa vaan hävettikö sanoa, että se on 5 vuotta.

Vierailija

Kannustaa yrittämään vauvaelämää ilman koiran leikkausrumbaa!! Vaikka meidän herra on villi ja kiinnostunut kaikesta ja kaikista niin ei se tyhmä ole!!! Täytyy vain luottaa että ei se tappamaan rupea vaan tutkii aikansa ja hyväksyy sitten laumaan. Olen kuitenkin koiralle se jota eniten arvostaa koska mieheni on tullut kuvioihin mukaan vasta koiran ottamisen jälkeen. Elettiin siis pitkään koiran kanssa kaksin. Eikä koira ole osoittanut minkäänlaista agressiivisuutta kissaa kohtaan joka otettiin tämän vuoden alussa. Aluksi tietysti oli meikäläisestä mustasukkainen mutta sekin meni parissa viikossa ohi. Eli eiköhän koira ole ihan tervepäinen ja luotettava,pitkää pinnaa vaaditaan alussa kaikilta mutta eiköhän se palkitse aikanaan!!! : )

Hännänheilutuksia kaikille ja hyvää syksyä!!!

Kiitollisena vastauksista,vinkeistä ja rohkaisusta DEVIL&TOIVO rv 23

Vierailija

Leikatun uroksen elämä on melkoisen erilaista kun ei enää muiden silmissä ole oikein uros eikä naaras. Leikkaus helpottaa lähinnä koiran hormoonihyrräämistä eli jos on keväisin narttujen kiima-aikaan turhan levoton (ulvoo, raapii ovia kerätessään ulos jne) tai kovin aggressiivinen muita uroksia kohtaan niin leikkaus tasaannuttaa tunteita.



Meillä kotona 3-vuotias samaa kokoa oleva koira (68cm, 37kg) ja todellinen rasavilli. Tai siis kun ollaan kotona vaan miehen kanssa niin loikoilee sohvalla meidän kanssa ja melkoinen vätys, mutta ulkona ja vieraiden saapuessa tuntuu intoa ja pomppuenergiaa riittävän. Paha se ei ole missään nimessä, mutta jotenkin höselö niin olen itsekin miettinyt, että kuis käy pikku ihmisen jos koira saa hepulin lelunsa kanssa ja kunnolla heilauttaa häntäänsä...



Olen kuitenkin hyvin luottavainen, että kaikki menee hienosti. Meidän koiralla on oma paikka, peti, jonka aiomme rauhoittaa lapselta eli sinne ei koiraa saa mennä häiritsemään -toisaalta koira opetetaan että lasta ei nuuskimista enempää tarvii huomioida ja varovasti pitää käyttäytyä.



Joku aiemmin jo sanoikin, että tuntuu kuin eläimet vaistoaisivat lasten vaativan hellempää kohtelua. Meidän koira on tavannut lapsia vain harvoin ja silti osaa olla nätisti. Kovasti on lapsista utelias, mutta ei hypi tms. Nuuskii vaan ja seuraa perässä.



Luottavaisina täällä odotellaan helmikuuta -uskoisin että hienosti menee. onpa sitten äippälomalla kerrankin aikaa koulutella koiraa ja lenkkeillä rattaiden ja koiran kanssa joka päivä huolella.



Tsemppiä kaikille muillekin koiran kanssa vaavia odottaville!

Vierailija

Varmasti leikkaus voisi rauhoittaa koiraa jonkin verran, mutta se ei poista koiran luonnollista vilkkautta, vaan lähinnä lieventää aggressioita muita uroksia kohtaan.

Yleensä kuitenkin tervejärkinen koira varoo luonnostaan vauvaa, eikä satuta tätä...

Meidän 11-v. schäfer on uskomaton häseltäjä, mutta kyllä se vauvaa varoo, tosin yrittää aina silmän välttäessä hiipiä nuolemaan vaavia, mikä on ehdottoman kielletty, koska koirulilla on mätivä hammas, jota ei eläinlekurit jostain syystä lähde poistamaan.

Koira kannattaa varovasti totuttaa vauvaan heti, kun vauva kotiutuu laitokselta, niin koira ei ainakaan tule mustasukkaiseksi ja liika uteliaisuus hälvenee, kun antaa koiran haistella ja tutkia. Vauvan lähellä koiralla käytetään jotain rauhoitussanaa, " kiltisti, nätisti" tms.

Meillä ainakin Rolle tuntuu ymmärtävän, kun sille selittää, että vauva on ihan pieni, eikä sitä voi kovaa koskea, vauvaan sattuu... Ja blaa blaa blaa...!

Mutta periaatteessa koiran voi leikata senkin vuoksi, että se voi lievittää koiran vihamielistä vauvan puolustusta, siis tarkoitan, että se ylisuojelee vauvaa ja sen vuoksi alkaa käyttäytyä aggressiivisesti muita koiria kohtaan, vaikkei ennen vauvaa olisi mitään merkkejä vihaisuudesta...

No, kaikkea hyvää ja valtavasti onnea uudelle perheenjäsenelle!!!

Ja Rontinretaleelta hännänheilahdus haukullesi.

Terveisin, Mirkku ja " Piipuli" 2 viikkoa!

Vierailija

molemmat sekarotuisia, tavallinen kotikoirien koulutus.



vanha rouva on noin labradorin noutajan kokoinen, ja kaikkien kaveri. nuorena oli jopa rasittavan aktiivinen, mutta nyt n.9½v, jo varsin seestynyt lady.



nuorempi on uros,säkäkorkeus74cm yli 45kg, nyt pian 4v.

se leikattiin noin puolivuotiaana, ihan siksi, että tuota vanhaa narttua ei viitsitty enää rasittaa leikkauksella, ja eri sukupuolta olevat koirat samassa huushollissa juoksujen aikaan ei meillä toimi.



uros oli tosi vallaton pentuna, ja vielä raskausaikanakin. pisti poskeensa kaiken, minkä kuononsa eteen sai, jos me ei oltu kotona. eikä se siellä kotona yksin ollut, vaan kahden kissan ja yhden koiran kanssa, ja korillinen leluja ja luita.

lopulta tulimme tulokseen, että pidämme kuonokoppaa (sellainen hyvän mallinen, että voi juoda, ja pehmustettu) koiralla silloin kun emme ole kotona, kunnes pahat tavat unohtuu.



kuonokoppailua oli ehkä vajaa vuosi. sitten se vähitellen jätettiin pois, eikä tuhoja ole sittemmin ollut.



raskausaikana koira oli ihan yhtä leikkisä ja vallaton, mutta hyppimiseen ja rajuihin leikkeihin otettiin tosi tiukka " nollatoleranssi" .



neuvolasta kielsivät minulta koirien taluttamisen joskus rv20 tienoilla, kun mulla oli jo silloin kookas maha, löysät lonkat ja ennenaikaisia supistuksia, ja hihnakäyttäytyminenkin koirilla on välillä sitä sun tätä.. mieheni sai sitten hoitaa lenkit.



vauvan synnyttyä reilu vuosi sitten on kaikki mennyt tosi hyvin.



narttu tykkää kyllä pojasta, mutta ei niinkään jaksa pojan välillä rajujakin hellyyden osoituksia, vaan sitten pyrkii portilla aidattuun makuuhuoneeseen, jonne poika ei pääse. (koira lasketaan pois, kun se sitten taas haluaa seuraa)



toi " koirien oma alue" on meillä toiminut tosi hyvin, se että piskit saavat olla rauhassa halutessaan, varmaan on niille varsin rentouttavaa, eikä se oma paikka ole koskaan rangaistus.



uros tykkää pojasta kovasti, ja antaa nujuta (vanhempien valvonnassa) aika rajustikin. tietysti yritämme pojalle opettaa, miten eläimiä silitetään nätisti. uros on rauhoittunut ihan tolkuttomasti, siitä vöyhöttäjästä, mikä se oli aiemmin, ja ihan selvästi se tajuaa, että poika on vielä " pentu" , ja on erittäin pitkämielinen, ja varovainen.

uros tuo pojan itkuun lohduksi omia (likaisia) lelujaan, ja töykkii kuonolla. ne on parhaat kaverit!







Vierailija

Meillä on kaksi koiraa ja lapsi eikä mitään ongelmia ole ikinä ollut. Alusta asti koirat ovat saaneet tehdä tuttavuutta ja olla mukana lapsen touhuissa. Toinen koira kastroitiin, kun oli niin hulluna tyttökoirien perään. Hän kyllä rauhoittu kovasti.

Vielä kerron, että hyvä ystäväni sai vauvan kaksi viikkoa sitten. Heillä on pari vuotias vilkas airedalenterrieri. Koira osaa olla vauvan lähellä todella nätisti eikä heilläkään ole ollut minkäänlaisia ongelmia, vaikka koira on todella villi. Kyllä koirat taitavat tajuta, että pienen ihmisen kanssa pitää olla rauhallisesti..

Vierailija

Apteekit ainakin myyvät DAP-haihdutinta, erittää feromoni hormoonia, toimii pistorasiassa siis ja meillä oli tämäkin käytössä. Idea siis tässä on se, että laite erittää samaa hormoonia jota emäkoira erittää ja se rauhoittaa pentuja mutta myös auttaa sopeutumaan pentua uuteen kotiin ja myöhemminkin auttaa jo isommalle koiralle juuri " käytöhäiriöissä" rauhoittavana eli voit siitäkin ottaa selvää voisitteko sitä kokeilla jo nyt etukäteen. Meillä koira nukkui ja oleskeli tämän laitteen lähistöllä eli kyllä sillä sellainen rauhoittava vaikutus oli. Ostimme tämän siksi kun koira oli levoton ollessaan yksin kotona.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat