inhoaako lapseni minua?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen puolitoistavuotiaan pojan äiti, joka ei tunnu kelpaavan pojalle ikinä jos on joku muu vaihtoehto läsnä. Isoäiti ja isä ovat paljon mieluisampia vaihtoehtoja sylissäpitäjiksi, lohduttamiseen, iltasatuun, leikkimiseen. Yritän viettää aikaa lapsen kanssa, mutta jonkun on siivottava, pyykättävä ja laitettava ruokaa. Valitettavan usein joudun jotain muuta tekemään pelkän leikittämisen sijaan tai ohessa, sillä mieheni ei osallistu kotitöihin. Isovanhemmillakin on aina lapselle laatuaikaa. Viime aikoina hylkiminen on pahentunut entisestään. Onko joku kohtalotoveri, vai olenko ainoa joka on epäonnistunut äiti??

Kommentit (12)

Vierailija

ensinnäkään tuon ikäinen ei vielä osaa oikeasti inhota ketään :)



taitaapi kyllä kuulua ikävaiheeseen.



meillä pojalla ( 1.5v) samanlaista välillä. mielestäni se on hyvä asia. siksi että lapsi tietää että on muitakin aikuisia kuin äiti joihin turvautua.



ei kannata olla huolissasi! kyllä hän vielä ehtii äidin perään huutamaan ja lahkeessa roikkumaan monen monta kertaa :)

Vierailija

Aloitin työt 2,5 kk sitten ja ekat viikot poika, nyt 1,5v.oli mummolassa hoidossa. Kaikki meni hyvin, ei mitään erikoista. Sen jälkeen isi jäi kotiin ja siitä alkoi äidin syrjintä. Äiti ei kelpaa lohduttajaksi eikä etenkään nukuttajaksi. Myös meillä yöllä pitää olla isi. Muuten kelpaan kyllä syöttämään ja leikkimään, pukemaan ja pesemään. Pahalta tuntuu. Poika roikkuu isin kaulassa, minun syliin ei tule läheskään niin paljon. Juuri tästä aiheesta käytiin keskustelua aihe vapaalla. Rankkaa on ollut ja kun kohtalotovereista ei ollut tietoa, niin vielä rankemmalta tuntui. Nyt jo helpottaa, kun huomaa, että muillakin on samankaltaista.

Vierailija

.. mutta meidan ei sita pida kokea epaonnistumiseksi! Oletan, etta vietat pojan kanssa paljon aikaa kahdestaan ja silloinhan joku muu ihminen on hanelle kivaa piristysta. Olen myos kuullut sanottavan, etta lapsi joka tuntee olevansa turvassa vanhempiensa kanssa, uskaltaa myos nayttaa itsestaan ne negatiiviset puolensa, koska tietaa olevansa hyvaksytty sellaisena kun on. Tassa itsenaistymisprosessissa kannattaa siis muistaa se, etta aiti usein saa roolikseen tallaisen " tunteiden roskiksen" ja se pohjimmiltaan kertoo hyvasta perusturvallisuudesta. Nailla pikkuherroilla lienee myos vaiheita, jolloin joku ihminen on toista parempi jne.



Meilla tassa muutaman viikkoa sitten oli vaihe, jolloin vain aiti kelpasi kaikkeen ja se oli kieltamatta rankkaa! Mina vein silloin ahkerasti poikaa ihmisten ilmoille, jotta ujous ja lahkeessa riippuminen hieman hellittaisi ja toimihan se! Ota siis rikkautena se, etta isovanhemmat ja ehka muukin suku ovat lahella ja osaavat toimia kivasti lapsesi kanssa, kaikille tama ei ole mahdollista. Sina olet poikasi aiti, eika sita roolia voi kukaan sinulta ottaa. Omalle pojallesi olet maailman paras aiti.

Vierailija

Lapsesi on saavuttanut uuden kehitysvaiheen, jossa hieman opettelee irrottautumista äidistä. Eli ihan normaalia, tuon ikäiset ovat vuoron perään eroahdistuneita niin ettei meinaa vessaan päästä, ja välillä turvallisessa seurassa sitten harjoittelevat äidistä irtautumista.

Vierailija

oot varmasti hyvä äiti. Jos olisit huono, et kokis tuota juttua niin kamalana.... :) Meillä on myös välillä varsinkin isovanhempien kanssa tuota samaa. Mua meinas ensin se masentaa, niinkuin suakin, mutta sitten ajattelin että käytänpäs tilannetta hyväkseni ja lueskelen lehtiä, soitan pianoa yms. mistä nautin kaikessa rauhassa kun lapsella on toinen viihdyttäjä... siis kuten edellä joku mainitsi, käytä tilannetta hyväksesi. Tietysti jos isän kanssa on kilpailua, niin se mustakin vois tuntua pahemmalle... no, mutta luulen, että lapsi vaan välillä samaistuu toiseen sitten toiseen ja menee kaikki lopulta tasan. :) Mä oon kyllä aina iloinen, jos iskä tekee jonkun jutun paremmin, joskus sanonkin, että iskä osaa tän jutun paremmin pyydä siltä... :) Iskästä tulee sankari ja minä saan lepoa! Mun mielestä ei kantsi lasten kuullen käyttää sanontoja kuten " kelvata" yms. Ei lapsi itse edes keksi tuollasia sanojo käyttää jos ei niitä aikuisilta kuule. Siitä tulee lapsellekin isompi asia jos hän kuulee siitä puhuttavan. Siksi olisin niin etten huomaiskaan valitsemista. Ehkä isänkin kannattais tehdä kotona jotakin hommia ja sanoa ettei välillä kerkeä, ettei jää väärä käsitys lapselle, että isä olis aina leikkikaveri jos olis vaan kotona. Mun mielestä lasta ei kannata syyllistää valikoimisesta (et kyllä kuulostanut siltä), mutta teidän aikuisten pitää päättää keskenänne mitä kumpikin tekee ja sitten vaan vähentää valinnan varaa antamatta mahdollisuutta " kelpuuttaa toista ja hyljätä toista" . Meillä tämä on toiminut kun meinas ihan mennä arki huudoksi. Tsemppiä. Kaikkea aikansa. :)

Vierailija

edellisen kirjoittajan tekstejä millään tavoin, olen jopa ajoittain ollut sitä mieltä että häntä on välillä turhaankin parjattu mutta nyt keitti yli! Johtuneeko siitä että olen raskaana ja hormoonit jylläävät...



Tuntuu vaan siltä että xc... on nyt ottanut sen linjan että jos häntä on niin kovin parjattu ja mollattu tällä palstalla niin hän vastaa sitten samalla tavalla, eli on vuorostaan alkanut parjaamaan muita. Fiksua?



Elä ap välitä tästä kyseisestä viestistä, jokaisella lapsella on varmasti tuollaisia kausia, esim oma tyttäreni 1v5kk " unohtaa" äidin täysin kun mummi ja ukki tulevat käymään..silloin äiti ei kelpaa enää ollenkaan. Samoin, kun olin kotona lapsen kanssa (aloitin työt syyskuussa) ja isi tuli kotiin, oli isi kova sana:) Ajattelin että kun minua näki koko ajan niin johtui tuo isin ja isovanhempien suosiminen siitä. Lisäksi ajattelin että mummi ja ukki ovat siksikin niin hauskaa ja mieluista seuraa koska yleensä tulevat varta vasten neitiä katsomaan ja näinollen omistavat kaiken huomion hänelle, kun taas äidin täytyy tosiaam välillä myös huolehtia kotitöistä...luonnollista.



Nyt on taas meillä tilanne muuttunut äitiä " suosivaksi" kun olen päivät töissä, enkä kahden neidin kanssa kotona (isi on vuorostaan hoitovapaalla).



Elä huolehdi, kyllä se äiti aina tärkeänä pysyy.





mammeli rv13+5 ja neiti 1v5kk

Vierailija

asia nimittäin koskettaa minua tällä hetkellä todella vahvasti...meillä on vähän erinlainen tilanne kuin muilla eli minä, äiti olen paljon poissa kotoa - ensin koko päivän töissä ja sitten vielä sen jälkeen jään opiskelemaan. Lapsi on päivät tarhassa. Isä kuitenkin hakee hänet ja ehtii viettää muutaman tunnin aikaa ennen kuin tulen iltaisin kotiin=eli viettää enemmän aikaa lapsemme kanssa. Nyt on sitten aika että vain isä kelpaa ja se sattuu!!!!!ja lujaa - vielä reilu 6 kk imetin häntä vielä ja nyt tuntuu että äiti ei kelpaa. Tyttäremme on 1v8kk.....tiedän, että ei hän sitä tahallaan tee mutta kyllä sitä välillä on niin paha mieli ja itkettää....Sitä paahtaa töissä, opiskelee ja tekee kaikkensa perheensä parhaaksi........ja tuosta kaikesta kantaa huonoa omatuntoa....ja sitten vielä kotona tämä. Välillä tuntuu että ei jaksa! Onneksi mulla on tosi ihana ja kannustava mies.

Nyt olis kyllä tsemppisanat paikallaan!

Vierailija

Meillä on aivan samanlaista, pojalla ikää 2 v 8 kk. Olen pojalle selvästi ns. kakkosvanhempi. Jos isä on kotona, en kelpaa leikkikaveriksi, en lohduttajaksi tai sylissäpitäjäksi. Aika paha mieli siitä tulee, kun poika satuttaa itsensä ja otan hänet syliin ja hän vain huutaa " haluaa isin syliin, äiti ei kelpaa" . Jos poika herää yöllä, ainoaksi lohduttajaksi kelpaa isä (tämä on aika rankkaa miehellekin, sillä noita yöheräämisiä on taas ollut joka yö). Poika sanoo isälleen usein rakastavansa tätä, minä en ole koskaan kuullut tuota lausetta :(. Jos kiellän poikaa, juoksee hän heti isän luokse hakemaan ymmärrystä. Listaa voisin jatkaa loputtomiin.



Minä nukutan nykyisin pojan aina iltaisin, sillä halusin näin luoda meille yhteisen mukavan hetken. Onneksi kelpaan edes nukuttajaksi... Jos isä ei ole kotona, on poika aivan erilainen. Silloin minä olen hänelle erittäin mieluinen ja rakas kaveri.



Meillä tämä tilanne muuttui siinä vaiheessa, kun palasin kahden kotona vieteyn vuoden jälkeen töihin. Eli nyt, kun poika näkee meitä molempia vanhempia suurin piirtein saman verran, on isä vienyt voiton. Kotonaollessani olin pojalle selvästi rakkaampi.



Kyllä tämä välillä tuntuu pahalta. Toisaalta pidän itseäni siltikin hyvänä äitinä ja toisaalta onhan se ihanaa, että pojat pärjäävät noin hyvin kahdestaan.

Vierailija

usein on niinkin, että lapsi suosii sitä vanhempaa, jota näkee vähemmän. se on kans vähän niinkun eroahdistusta. se vanhempi joka on enemmän lapsen kanssa, on lapselle sellanen varma juttu. että se vanhempi on aina saatavilla varmasti. sit taas lapsi voi hiukan olla epävarma siitä toisesta vanhemmasta, että pysyykö se varmasti saatavissa vai saattaako lähteä johonkin koska vain.

ei siis kannata stressata. nauti siitä että lapsi viihtyy hyvin muidenkin kanssa.

Vierailija

vieroksua sinua jo pelkän epäystävällisen käyttäytymisen perusteella.

Pyydät lapsen leimaamista pelkoholistiksi, mikä tietysti on mahdollinen syy äidin hyljeksintään ja yrität viestiä, että isovanhempia pitää kunnioittaa.Älä yritä sisällyttää tekstiin piiloviestintää:



Walhgrenin Lapsikirjassakin kuvattu tyyli: lapselle on näytettävä miten aikuinen työskentelee-tekee töitä tai kotitöitä, johtaa ennenpitkään välinpitämättömän äidin täydelliseen hylkäämiseen isovanhempien hyväksi.



se tekee koko kirjoituksesta tympeän.

Vierailija

Meilläkin oli puolisen vuotta sitten sama tilanne poikamme kanssa. Eli

kun lähdin töihin (pojan ollessa 1-vuotias) en kelvannut enää ollenkaan. Kun pojan vaippoja yritin vaihtaa hän vaan huusi isää. Nyt sitten kun isä-

kin lähti töihin oon tilanne muuttunut päinvastoin että minä kelpaan paremmin,poika tulee syliin ja sanoo että äitin poika. En tiedä onko kyse

jostain mielenosoituksesta vai mistä mutta meillä nuo kelpaamiset on liittyneet töihin lähtöihin. Toisaalta olen itse nyt raskaana ja kertonut että vauva tulee meille asumaan, vaikuttaisikohan sekin.Poika vasta 1v10kk joten en tiedä ymmärtääkö sitä.

Vierailija

Siis ei inhoa, siitä voit olla varma! Meillä on ihan sama tilanne nyt kun olen jäänyt vauvan (6 vkoa) kanssa kotiin. Ensin mullakin oli tosi paha mieli, kun tyttö ei huolinut minun huolenpitoani silloin, kun isi oli kotona. Tilannetta pahensi vielä oma hormonimyrsky ja huonosti nukutut yöt, jolloin piti mennä nurkan taakse itkemään.



Mies se selitti tilanteen minusta hyvin: sinä olet päivät kotona lapsen kanssa, jolloin hän saa nauttia sinun seurastasi. Kun isi tulee kotiin, hän on ykkönen, koska pojalla on ehkä ollut ikävä isiä päivän aikana. Käännä tilanne niin päin, että saatpahan sinäkin hetkeksi " lomaa" pojan leikityksestä ja toisaalta isi saa viettää laatuaikaa poikansa kanssa.



Mikäli sinua harmittaa kotityöt ja se, ettet silloin voi olla pojan kanssa, niin ota poika töihin mukaan: tiskaaminenkin voi olla yllättävän hauskaa lasten mielestä. Ja pyykkikoneen tyhjennyksessä meillä on tyttö ollut kovasti apuna. Tilanteen voi kääntää leikiksi: " anna äidin punainen paita / isin siniset housut / omat pikkuhousut" jne jne. Samalla tulee opeteltua värejä ja muotoja ja kauniit sanat: " kiitos" ja " ole hyvä" .

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat