Lasten kasvatuksesta VAKAVAA ASIAA

Vierailija

Kertokaa, millä keskustelupalstalla voisi vakavasti keskustella lasten kasvatuksesta. Tarkoitan sellaista fiksua ja toisia kunnioittavaa aikuisten ihmisten keskustelua. Kirjallisuusvinkitkin otetaan vastaan!

Kommentit (15)

Vierailija

_Hyviä_ perusteita kehiin! 1,5-2-vuotiaasta nimenomaan kylvetään ne kasvatuksen siemenet, joiden tulos näkyy myöhemmin.



Meillä on menestyksekkäästi käytössä niin, että lapella on jäähytuöli, johon hänet pistetään kun kiellot eivät auta. Häntä ei siis suljeta mihinkään. Usein jo pelkkä uhka jäähytuolista lopettaa kielletyn toiminnan. Joskus hän kiipeää sinne itse kun on tehnyt jotain kiellettyä.



Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


vaikka hän sinne jouduttuaan alkaa itkemään hysteerisenä, ei hän suostu myöntämään, että asia pitäisi tehdä toisella tavalla vaikka kuinka huudatettaisiin. eli ns. kiristäminen mielipiteissä ei toimi vaan pitää saada lapsi ymmärtämään asia, eli vain myötäilemään siinä tilanteessa.



sitten seuraavan kerran kun sama tapahtuu, kysyy lapsi silmät ilosta?? välkkyen. minne minä nyt menen?



ja on vasta 2v.



olenkin ajatellut, että meillä sotkut selvitellään yhdessä paikan päällä ja kerrotaan, miksi jokin ei käy ja neuvotaan toisin. yksin itkettämisessä ei ole selvästikään mitään kasvattavaa ainakaan meillä vielä.




Vierailija

kerron aina asioista: miten saa tehdä, miten ei. miksi saa, miksi ei. annan vaihtoehdon, jos lapsi meinaa tehdä jotain, mikä ei ole sallittua. jos mahdollista tietenkin.



jos käsken lopettamaan jonkun tai tekemään jotain, pidän kiinni, että näin myös tapahtuu.

Vierailija

Kannattaa miettiä monenlaisia tilanteita, joissa lapsen " pomotus" voisi tulla esiin ja päättää jo etukäteen, miten näissä tilanteissa suhtautuisitte ja mitä sallisitte lapselle ja mitä taas haluatte ehdottomasti päättää itse. Jos nyt ajatellaan kuviteltua tilannetta, että lapsi haluaa aina päättää mitä teillä syödään, voisitte esimerkiksi sopia, että lapsi saa päättää vaikkapa yhden ruuan viikossa ja äiti tai isä päättää muina päivinä. Tänä yhtenäkin päivänä, jolloin lapsi päättää syötävän ruuan, hän saa valita sen ruuan siten, että siinä on kaikki mahdolliset ainekset, joita te pidätte tärkeinä (jos esim. haluatte, että lapsi syö kasviksia, lihaa/kalaa ja perunaa/pastaa/riisiä, lapsen täytyy valita joko jokin näistä ja vanhemmat valitsevat loput tai lapsen " täytyy" ottaa vastuu koko aterian suunnittelusta).



Jos lapsen pomotus on sellaista, että siitä on haittaa muille - jos hän esimerkiksi kiusaa muita lapsia tmv. - voitte sopia rangaistuskäytännön, joka mielestänne sopii teille. Se voisi olla vaikkapa jäähytuoli tai jäähyhuone, jossa lapsi saa rauhoittua hetken (ja vanhemmat rauhoittaa omaa päätään hetken). Rangaistus kannattaa antaa lapselle niin rauhallisesti kuin itse siinä tilanteessa pystyy ja mielellään vasta yhden varoituksen jälkeen. Lapsen tasolle voi kyykistyä ja sanoa, että jos hänen temppunsa eivät lopu, hän joutuu jäähylle. Jos ne eivät lopu, toteutatte rangaistuksen (alkuun joudutte varmasti nostamaan lapsen tuolille tai huoneeseen useamman kerran).



Kannattaa kuitenkin miettiä myös, onko lapsen temppuilu huomion hakua siksi, että sitä huomiota ei vanhemmilta tule muuten. Monesti lapsi jää - ainakin mielestään - liian vähälle huomiolle, jos perheen sisarukset ovat pienempiä, tai perheessä on jokin muu asia, joka vie vanhempien huomiota tai aikaa. Jos tilanne on tämä, lapselle kannattaa antaa aikaa ja huomiota positiivisella tavalla, jolloin temppuilut voivat loppua ihan itsekseenkin.



Ehkä tärkein asia, joka kannatta muistaa, on, että te olette aikuisia ja lapsi on lapsi. Hänen täytyy saada olla lapsi, eikä joutua vielä päättämään liian isoista asioista.

Vierailija

olen mietiskellyt, onko olemassa kaksi tapaa (tietenkin välimuotoja mutta kuitenkin)



suostutteleva, jossa vanhemmat joutuvat tekemään välillä itsensä ihan höpsöiksi esim. keksimään jotain tarinoita ja lauluja ja vitsejä, että lapsi siinä sivussa toimii niinkuin pitää.



ja sitten tämä toinen, että raahataan tämä vastusteleva ja rimpuileva uhmis väkisin tekemään sitä mitä on sanottu ja huudon kanssa tehdään asia, minkä aikuinen vaatii. joskus myös aikuinen hermostuu, huutaa ja tiuskii.



meillä minä edustan enemmän tuota ekaa ja mies tokaa. mies pyorittelee silmiään minun ihmeellisyyksille ja minä taas en kestä sitä, miten hän " huudattaa" lasta.

Vierailija

ikävän toiminnan täydellistä huomiotta jättämistä. Telkkarissa oli joku viikko sitten lastenkasvatusohjelma, jossa 4-vuotiasta riiviötä rangaistiin niin, että äiti ei puhunut tälle eikä edes katsonut tätä silloin kun lapsi temppuili (tietty vei jäähylle jos toiminta oli sellaista ettei sen voinut antaa jatkua) ja vastaavasti silloin kun lapsi oli suht kilttinä, äiti kehui sitä koko ajan ja voimakkaasti. Pikkuhiljaa tuloksiakin tuli.

Vierailija

huudattamatta, mutta mieheni mielestä pitäisi olla kova ja huudattaa. Hänen mielestään olen ihan lepsu ja lapsesta tulee " vallaton" . No onkohan se parempi vaihtoehto huutaa koko pienen ikänsä....

Vierailija

Jos se myös oikeasti kielletään! Esim. " Jos heität lusikan, niin ei iltasatua." Kerran jouduttu toteuttamaan. Sen jälkeen on tehonnut, kun vain sanoo. Systemaattisuus, johdonmukainen käytös -siinäpä se.



Valintoja ollaan annettu tehdä pikkujutuissa muutaman vaihtoehdon väliltä. (Juustoa vai makkaraa, tämä vai tuo kirja)

Vierailija

Kyllä meillä on ollut jäähyt käytössä jo 2-vuotiaasti asti ihan tehokkaasti. Tietenkin niiden syy pitää selittää niin, että lapsikin sen ymmärtää. Kyllä minusta on parempi laittaa lapsi minuutiksi tai pariksi miettimään yksinään kuin esim. puristaa sitä sylissä siihen asti että ei-toivottu toiminta lakkaa.

Vierailija

Onko normaalia 4-vuotiaan käytöstä tehdä tahallaan asioita, joiden tietää oelvan väärin ja kiellettyä ja vielä nauttia kielletyn tekemisestä. Kuinka lasta kuuluisi ojentaa tyhmyyksien tekemisestä?



Kuinka paljon omaa tahtoa on lapselle sallittava, kun kyseessä on " pomottaja" , joka haluaisi päättää kaikesta.

Vierailija

annan lapsen valita asioita, joilla ei niin merkitystä esim. minkä pyyhkeen haluaa tai mistä lasista juo ymv.



kiellettyä asiaa toistan, toistan, toistan, toistan. yritän antaa neuvot ohjeina, en negatiivisisesti esim. vedä lautanen lähemmäksi ei siten, että älä pidä lautasta niin kaukana. ettei tule liikaa sellaista ei ei ei, älä älä älä toistoa.



yritän olla hermostumatta ja lähtemättä leikkiin mukaan vaan päättäväisesti kiellän ja pyrin saamaan huomion muualle. ettei kielletystä asiasta tulisi leikkiä ja lisäsi uhallaan tekemistä.



jos jotain vakiavissani kiellän tai sanon, niin sen pidän. jos jotain ehdottelen ja lapsi ehdottelee vastaan niin sitten saatetaan lopulta tehdä jommin kummin.



Vierailija

vaikka hän sinne jouduttuaan alkaa itkemään hysteerisenä, ei hän suostu myöntämään, että asia pitäisi tehdä toisella tavalla vaikka kuinka huudatettaisiin. eli ns. kiristäminen mielipiteissä ei toimi vaan pitää saada lapsi ymmärtämään asia, eli vain myötäilemään siinä tilanteessa.



sitten seuraavan kerran kun sama tapahtuu, kysyy lapsi silmät ilosta?? välkkyen. minne minä nyt menen?



ja on vasta 2v.



olenkin ajatellut, että meillä sotkut selvitellään yhdessä paikan päällä ja kerrotaan, miksi jokin ei käy ja neuvotaan toisin. yksin itkettämisessä ei ole selvästikään mitään kasvattavaa ainakaan meillä vielä.







Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat