yölliset uhmakohtaukset

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Paljon on nyt ollut aloituksia uhmasta, vielä yksi lisää -

2-vuotiaamme herää keskellä yötä ja vaatii päästä vessaan, juomaan tai syömään. No, vessaan olemme menneet. Sitten kun pitäisi tulla takaisin sänkyyn, alkaa hurja kohtaus, kiljuminen ja riuhtominen. Ei haluaisi tulla ollenkaan sänkyyn. Viime yönä valvoimme yli tunnin ja vauvakin (2 kk) heräsi. Yövaloa on kokeiltu, ajateltiin että pelkää pimeää. Alan olla tosi väsynyt, nukkumaan meno ahdistaa jo etukäteen. Ymmärrään äitejä, jotka ajautuu pahoinpitelemään lastaan, niin rankalle tuntuu kiljuvan lapsen hyssyttely aamuyön tunteina. Isä ei tähän hommaan käy, hän yrittää pitää vauvan unessa. Onko vastaavanlaisia kokemuksia tai muuten vaan hyviä neuvoja?

Kommentit (6)

Vierailija

Kummalisten yöllisten kohtausten taustalla voi olla myös ruoka-aineallergiaan liittyvä oireilu. Vanhimmalla pojalleni päivällä syöty allergiaoireita aiheuttava ruoka (kala) aiheutti yöllä epileptisen kohtauksen muutamaan kertaan. Pojan vartalo vetäytyi kaarelle ja hän huusi tauotta. Kohtaukset loppuivat sopimattoman ruoka-aineen käytön lopettamiseen.



Jos lapsella on astmaoireita yöllä, hän saattaa pyytää juotavaa oloa helpottmaan. Tietenkin tavallinen kurkkukipukin voi aikaansaada tällaisen pyynnön.



80-luvun lastenhoito-opit keskittyivät liiaksi lasten tottelevaisuuden aikaansaamiseen , jopa siinä määrin, että kaikki muu lapsen käytäytymiseen vaikuttava kuten sairaudet unohdettiin.





Vierailija

Kuuluu ikään nuo yölliset raivot. Oma tyttö on 2v1kk ja noita uhmaraivareita öisin oli enemmän loppukesästä ja nyt vähentynyt.

Oli tosi raivostuttavaa yöllä kun haluu ei haluu jotain ja tuntui että mitenkään ei saanut toista rauhoitettua. Meidän neidillä ei muutenkaan ole mikään sievä pieni ääni..

Jostain luin myös että tämän ikäisille tulee myös kauhukohtauksia. Niistä löytyy tietoa googlaamalla.

Vierailija

Tyttö on nyt 2v1kk ja useana yönä on herännyt 1-3 kertaa julistamaan, ettei halua nukkua. Tunnin kerstää meilläkin, ennenkuin lopulta nukahtaa, mutta itse en hyvin enää saa unta tunnin hyssyttelyn jälkeen. Univaje alkaa painaa.



Ihme kyllä minulta ei ole vielä hermo mennyt, mutta ei tätä loputtomiin jaksa. Tyttö vaatii milloin mitäkin: leikkimään, pois sängystä, tiettyja leluja jne. Ainoa mihin olen yön pitkinä tunteina suostunut, on ollut syliin ottaminen; sen jälkeen tyttö on rauhoittunut. Ehkä olen tehnyt tässä suhteessa virheen, mutta en halua että tyttö muistaa minut äitinä joka ei ottanut syliin itkun keskellä.



Viime yönä tyttö heräsi kerran, mutta jäi nyt säyseästi nukkumaan kun sanoin että nyt nukutaan. Ehkä hän alkaa uskoa ettei huvituksia tipu yöllä edes raivoamisen jälkeen? Tai sitten oli vaan hyvä yö...



Ikävä kyllä en minäkään osaa neuvoa. Ehkä aika auttaa. Jos tilanne kärjistyy, pakko kai miettiä jonkinlaista unikoulua, vaikka lähden siihen vain äärimmäisessä pakkotilanteessa.



Yritetään jaksaa!

Vierailija

Tytöllä oli ikää tuolloin n. 3 v. Sai yöllä aikamoisia hepuleita, heräsi täydestä unesta itkemään eikä suostunut rauhoittumaan. Kiukku ja itku vain yltyi ja pian olikin täyden raivon vallassa. Mitään kontaktia ei tyttöön saanut ja huuto oli kovaa. Potki ovia ja hakkasi lattiaa hiki päästä valuen. Välillä jouduin pitämään väkisin sylissä jotta naapurit ei heräisi. Muutaman kerran tuli sitten pissatkin mun syliin.

Näitä kohtauksia kesti puolisen vuotta. Tähän aikakauteen mahtui sitten pikkusiskon syntymä, joten en tiedä olisko silläkin jotain yhteyttä asiaan. Pikkuhiljaa kohtaukset loppuivat ja nyt tyttö nukkuu oikein rauhallista unta ja koko yön. Tosin meidän vanhempien välissä.

Vierailija

Viime yönnäkin meidän 3v poika heräsi viisi kertaa n. tunnin välein ja vaati peittoa päälleen tai unilelua, joka oli hukassa peiton alla hukassa.



Hänelläkin on uhmaikä ja saattaa yöllä istua sängyssään ja sanoo, että " en jaksa täällä enää nukkua" tms. ja yrittää yölläkin inttää vastaan. Tosin, montaa minuuttia ei mene kun hän jo on uudelleen unessa. Sitten kun itse saan unen päästä kiinni, niin ei mene kauaa, kun poika saattaa taas herätä...



Itsellä vaan meinaa hermot mennä, ja kiukuttaa aivan suunnattomasti lapsen yölliset huutelut ja heräilyt. Välillä tulee sanottua yön pikkutunteina melko rumastikin, ja se harmittaa sitten jälkikäteen.



Aamulla herään klo 5.30 ja herätän pojan ja miehen klo 6.00. Eli raskasta tämä on kaikille (paitsi miehelleni, jolla on hyvät unenlahjat, eikä yleensä edes herää poikamme huutoihin....). Poika kuitenkin

jaksaa olla päiväkodissa hyvin, onneksi siellä on ne päiväunet.



Nyt olen vakavissani miettinyt, että annanko hänen huutaa huutamistaa, ja pysyn kovana enkä mene hänen huoneeseensa kuin vasta äärimmäisessä tapauksessa. Sekin tuntuu toisaalta huonolta ajatukselta, koska jos hän ns. saa huudon päälle, niin pelkään, että rauhoittelemiseen menee huomattavasti enemmän aikaa, kuin silloin, kun käyn vain laittamassa häenelle peiton päälle. Mutta, todellakin tässä täytyy jotakin tehdä, sillä luulen, ettei hermoni kestä loputtomiin.



Valitettavasti en osannut sinua auttaa! Mutta minuakin helpotti tämä purkautuminen ja olen myös valmis ottamaan muiden neuvoja ja ohjeita vastaan.



Oikein paljon jaksamista ja pitkää pinnaa sinulle. Olen hengessä mukana... ja toivon, että sekä siellä teillä että myös meillä, alkaisivat lapset nukkua yönsä!!!! Ja siinä samalla me äiditkin =)

Vierailija

Meillä myös samanlaisia uhmakohtauksia tai mitä lie...alkaneet tytöllä 1,3 v iässä ja nyt tyty 2v ja jatkuvat edelleen.Välillä huuudettu selkeästi hampaita mutta suurin osa huuto/kiljumis/potkimiskohtauksista vaan on ja lopulta tyttö rauhoittuu.Itse yritän aina vaan katsoa, ettei hän satuta itseään ja välillä otan myös väkisin syliin ja saatan laittaa himmeän valon(tosin siis eteiseen valon, jotta se paistaisi himmeästi lasten huoneeseen) ja samlla sanon ettei ole mitään hätää ja nyt mennään vielä takaisin nukkumaan...ja samalla tarjoilen tuttia...yleensä tuo rauhoittuu.

Mutta on hetkiä jolloin hän rauhoittuu vain vanhempien sänkyyn, mutta se vain pahentaa tilannetta koska olen huomannut, että hän saa kohtauksiaan vielä useammin...ja siinä sitten heräilemme korvan vieressä kaikuvaan huutoon ja mukavaan muutamaan potkuun kyljissä tms....olen ollut myös ymmälläni mitä tilanteessa pitäisi tehdä...joskus lähden vain juomaan, kun mikään ei ole auttanut ettei menisi se hermo...

Ja meillä tyttö herää vielä noin 3 krt yössä AINAKIN ja toivon vaan sen loppuvan ajan kanssa.Vauva tullut meillekin mutta nämä kohtaukset alkoivat jo ennenkuin vauva edes sai alkunsa!

Meillä myös esikoinen ollut niin hyvä nukkumaan, että tällainen rumba tuntuu...mutta kai tämäkin menee joskus ohi!



Otan myös kiitollisena vastaan neuvoja!



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat