Onko kenelläkään muulla kauniilla naisella tällaista ongelmaa?

Vierailija

Olen aina ollut kaunis ja tottunut kuulemaan kehuja ulkonäöstäni - sekä miehiltä että naisilta. Ulkonäkö on silti ollut minulle toissijainen asia elämässä. Olen siitäkin toki huolehtinut, mutta tärkeämpiä ovat olleet ihan muut jutut.



Nyt alkaa 35-v. olla mittarissa ja edelleen olen aika hyvässä kuosissa. Ongelma on siinä, että pikku hiljaa ajatus kauneuden katoamisesta on ruvennut ahdistamaan. En osaa edes kuvitella, millaista on sitten joskus kun kukaan ei enää katso sillä silmällä, tai kun en omasta mielestänikään näytä enää miltään. Minulle on tullut jonkinlainen epätoivon vimma olla vetävä vielä kun voin. Jos ulkonäkö oli ennen elämäni 10. tärkein asia, on se yhtäkkiä kivunnut sijalle 3-4.



Salaa haaveilen, että voisin vielä viisikymppisenä, miksen jopa 70-vuotiaana olla ikäisekseni kaunis. Ei kai se mahdotonta ole, mutta seksuaalisessa mielessä aika ajaa väkisin ohi, ei voi mitään. Minäkin rupsahdan ja hukun epämääräiseen ikääntyneiden massaan, jossa kukaan ei enää huomaa kauneuttani.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Olen itsekin aika kaunis. Ulkonäöllä on ollut minulle aina hyvin vähän merkitystä, olen pitänyt pinnallisena sitä, jos ulkonäköön kiinnitetään huomiota. En ole koskaan edes meikannut. Mutta kun 35 v rajapyykki on ylitetty, olen yht äkkiä alkanut kiinnittää huomiota rypynalkuiin ja alkanut tuskailla syömisieni kanssa. (Kyllä , painoa tulee tässä iässä paljon helpommin) Aiemmin en ole juuri kiinnittänyt ulkonäkööni huomiota, mutta nyt kun pelkään "menettäväni" sen, huolestun.



Olen miettinyt, että miksi en ole osannut arvostaa ulkonäköäni silloin kun olen vielä ollut nuorempi. Hassu ajatus, tiedän.

Vierailija

Jokainen voi olla kaunis, myös iäkkäänä. Rypyt eivät tee rumaa ihmistä. Jos pitää itsestään hyvää huolta ulkoisesti ja sisäisesti, niin voi olla aina kaunis.



Itse kuulen myös usein muilta olevani kaunis, mutta en ajattele sen olevan katoavaista. Joinain päivinä, kun en ole jaksanut käydä suihkussa ja puen vain puistovaatteet ylleni, en koe olevani niin kaunis. Toisina päivinä tilanne on ihan toinen. En ajattele, että vanhetessa rumennun.



Tunnut jotenkin todella pinnalliselta ihmiseltä ap. Mitä sitten, jos miesten päät eivät käänny jälkeesi enää muutaman vuoden kuluttua. eikö pääasia ole se, että itse tunnet olevasi kaunis,eikä se mitä ulkopuoliset ajattelevat.

Vierailija

Parikymppisillä on omat kuvionsa, mutta eikös se ole ihan luonnollistakin. :) Enhän minäkään parikymppisenä ihaillut itseäni selvästi vanhempia miehiä... Kai sitä yleensä huomio kiinnittyy saman ikäisiiin kuin itse on.



Joskus tästäkin kyllä on poikkeuksia. Reilu vuosi sitten menin eräisiin bileisiin, joissa muut olivat minua noin 10 v. nuorempia. Pakko myöntää että kyllä imarteli, kun eräs puolituttu 23-v. poitsu meni ihan sekaisin nähdessään minun kävelevän sisään huoneeseen. ;)))



ap

Vierailija

kaunis ollutkaan.



No itse asiassa olen ihan kivannäköinen, mutta en mikään kaunotar. Ei ahdista vaneheneminen, muuta kun siltä osin, että jos menettää terveytensä. Terveys tullut kauneutta huomattavasti tärkeämmäksi asiaksi. Ja sitä paitsi fiksu naine on kaunis - rupsahtanut tai ei. Päden mieluummin älyllä kun ulkonäöllä.

Vierailija

Minäkään en ikinä aiemmin miettinyt ulkonäköäni juurikaan, voi sanoa että pidin itsestäänselvyytenä sitä, että miehet katsoivat ihaillen ja kehuja sateli myös naisilta.



Nyt 36-vuotiaana olen saanut kaksi lasta peräjälkeen ja nuorempi on vajaan vuoden ikäinen. Pari kertaa ulkona käytyäni pitkästä aikaa, olen saanut huomata, etteivät miehet baaritiskillä "iskeydy kantaan" samalla tavalla kuin ennen. Varsinkin nuoret miehet katsovat ihan ohi. Tottakai raskaudet ja imetykset ovat saaneet aikaan muutoksia kehossani, mutta kuvittelin kai olevani yhä edelleen simpsakka nainen. Ei kai näin sitten olekaan...



Yllätyin itsekin kuinka pahalta se tuntui! Vaikka minulla on oma rakas mies, ja rakkaat lapset, jotka ovat ne kaikkein tärkeimmät, enkä olisi kenenkään vieraan miehen kanssa mihinkään ryhtymässä. Silti se ihailun väheneminen sai olon tuntumaan ihan mielettömän ontolta. :(



No, nelikymppiset miehet ja sitä vanhemmat jaksoivat yhä edelleen kuolata perääni, mutta se oli jostakin syystä kumman laiha lohtu. Olen kai pinnallinen paska, vaikken ikinä ole itseäni sellaisena pitänyt.

Vierailija

kommentteja ulkonäöstäni ainakin ulkona käydessäni. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin huomaa olevansa "ikäisekseen hyvän näköinen" ja ainakin nuorempien miesten huomio kiinnittyy ihan muualle. Toisaalta vapauttavaa mutta en voi väitää etteikö se myös vaivaisi. Dramaattinen muutos kuitenkin tapahtui kun miehet alkoivatkin katsomaan muutamia vuosia sitten minun sijaan teini-ikäistä tytärtäni, silloin tuntee viimeistään olevan melko vanhaa vuosikertaa...

T. 39v. äiti, tyttäret 17 ja 15

Vierailija

en ole koskaan ollut mikään kaunotar, mutta luonnostani timmi siis edelleen lasten ja iän myötä sama kroppa kuin ennenkin.



Käytän kuitenkin yleensä aika peittäviä vaatteita, kun minusta on niin noloa ja inhottavaa jos joku, ainakin nuorempi, katselee perään. Toivoisin rupsahtavani, mutta toisaalta taas haluaisin pysyä hyvässä fyysisessä kunnossa.



En todellakaan saa mitään kiksejä, siitä että miehet innostuvat, lähinnä vaivaannuttavaa.

Vierailija

Tunnut jotenkin todella pinnalliselta ihmiseltä ap. Mitä sitten, jos miesten päät eivät käänny jälkeesi enää muutaman vuoden kuluttua. eikö pääasia ole se, että itse tunnet olevasi kaunis,eikä se mitä ulkopuoliset ajattelevat.

[/quote]

Vierailija

Minä täytän tänä vuonna 40 v ja meikkaan varmaan enemmän kuin koskaan ennen.



Juuri eilen mietin, pitäisisikö olla imarreltu vai ei, kun 60 v kaljupäinen ja isomahainen mies kääntyi katsomaan perääni.. Eipä enää katso parikymppiset, ei.

Vierailija

Kyllä miesten päät vielä kääntyvät, kun liikun julkisilla paikoilla, mutta kauanko tätä "ihanuutta" vielä kestää...?! No, äitini on 58-vuotias ja edelleen rypytön, joten eiköhän minullakin kasvot ole kuosissa samassa iässä, jos olen hänen geeninsä perinyt.

Vierailija

Ikää minulla on 35v. Olen tosin huomannut, että näin vanhemmiten olen saanut kehuja miehiltä paljon enemmän kuin nuormepana. Olin nuorena todella epävarma itsestäni, pidin itseäni maailman ruminpana ihmisenä.



Lohduttaudun sillä, että suuri merkitys ulkonäön suhteen on sillä, kuinka pitää itsestään huolta - niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat