Onko kukaan muu paattanyt esikoista odottaessaan olla toistamatta samoja virheita mita oma aiti on tehnyt, mutta tajunnut jossain vaiheessa...

Vierailija




Olisin niin halunnut olla se sukupolvi, joka murtaa sukurasituksena tulleita negatiivisia asioita ja luonteenpiirteitä. Vannoin silloin itselleni (ja terapeutilleni) että olen oikeudenmukainen ja pitkämielinen ja mitä kaikkea muuta. Toisin kävi ja nyt tuntuu että peli on menetetty, kun esikoinen on jo koululainen ja ymmärtää asioista paljonkin. Vai tuntuukohan nyt vaan tältä ? Toisaalta en halua tuudittautua ajatukseen, että tämä johtuu vain kuun asennosta jos sitten oikeasti olenkin lähes kaiken aikaa kuin äitini. Onneksi lastemme isä on sinut itsensä kanssa ja kasvattajana juuri sellainen kun pitää.

Kommentit (4)

Vierailija

Mä vasta odottelen esikoista, rv 35+1, mutta oon jo vuosia sitten päättänyt etten ole äitinä yhtään oman äitini kaltainen. Haluan olla paras tuki lapselleni maailmassa, enkä välittää tyhmistä pikku mokista mitä hänelle elämän aikana koituu. Voihan olla että tämäkin on tuhoon tuomittu ja että minusta tulee täysin oman äitini kaltainen kasvattaja. Sen näkee sitten.

Syysäiti -85

Vierailija

Mutta ap. onneksi me tiedostamme tilanteen, ja mä ainakin yritän sille koko ajan jotain tehdä. Tiedän etten kaikkia vanhempieni virheitä kuitenkaan toista. Ja onneksi meilläkin on loistava isä, jolla on ollut tosi hyvä kasvatus. Ja hyvät vanhemmat.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat