Itku mikä aamu takana =(

Vierailija

Tyttäremme on jostain syystä päättänyt, että hän ei mene enää kouluun. Pari viikkoa on takana hankalia aamuja, mutta tähän mennessä niistä on selvitty ilman huutoa. Koululta sanovat, että mitään normaalista poikkeavaa ei ole tapahtunut, eikä pitäisi olla mitään miksi lapsi ei kouluun halua. Itsekään ei syytä osaa sanoa. Ainoa minkä olemme keksineet syyksi on, että tytöltä on viety " oikeus" valittaa aamuheräämisestä, koska reippaalla heräämisellä saa tarran ja taistelulla menettää sen. Hän onkin vaihtanut " en halua herätä" -hokeman " en halua kouluun" -hokemaksi.

Tänä aamuna kannoin tytön pukeutumaan ja kun mitään ei tapahtunut puin hänet itse todellisen taistelun kanssa. Lapsi huusi, että valitsin väärät vaatteet ja että " äiti on todella tuhma" . Minä alennuin lopulta karjumaan täysillä, että jos tyttö olisi itse halunnut valita ja pukea vaatteensa hän olisi saatana vieköön voinut sen tehdä, mutta että todellisuudessa tämä ei halunnutkaan muuta kuin esittää perkeleen kakaraa, joka ei tee muuta kuin temppuilee. Karjuin niin, että itselläni alkoi särkeä päätä, kaikki lapset seisoivat vieressä kuin lasinsirpaleilla ja toinen koululainen hipsi kouluun salaa, ilmeisesti peläten, että keksin hänestäkin jotain valitettavaa.

Tällä kouluun haluamattomalla koululaisella on kehitysvamma, murrosikä ja paljon pakko-oireita, jotka vaikuttavat siten, että asiat tulee tehdä juuri oikein, esimerkiksi nuo vaatteet piti olla oikeassa järjestyksessä puettuna ja minä taisin tehdä suuttuneena tahallani kaiken väärinpäin. Kiroilu on hänen mielestään suurin piirtein pahinta mitä ihminen voi tehdä ja minä kiroilin pikkumaisuuksissani, koska tiesin tämänkin. Lisäksi huutavat ihmiset ovat se, mitä hän pelkää eniten.

Luoja, että voi ihminen olla pikkumaisuuksissaan mitätön.

Kommentit (5)

Vierailija

Jos kerran tytölläsi on kehitysvamma, niiin ehkä oikeampi paikka kysellä neuvoja olisi tuo erityislasten perheet-palsta :) Itse alalla työskentelevänä tiedän, että nuo nuput kyllä osaavat keksiää vaikka ja mitä viiirauksia! Riippuu tietty kovasti kehitystasosta yms mikä tehoaisi ja sinä varmati tunnet lapsesi parhaiten. Neuvoa kyselisin vertaisryhmiltä ja vaikka kehitysvammaneuvolasta. Luultavasti tuo aamuinen hepulisi ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaa...



Ei muuta kuin koeta jaksaa ja aurinkoisia aamuja!

Vierailija

Minulla ainakin joskus kiehahtaa niin yli, että karjun (ja kiroilen, valitettavasti) lapsilleni. Sitten harmittaa vietävästi kun tilanne on ohi ja itse kukin rauhoittunut. Ne pienet kullannuput kun osaavat joskus olla tosi " suloisia" :-) Parempaa päivänjatkoa sinulle!



Vierailija

Pyydä lapselta anteeksi jälkeenpäin ja sanot, että äiti oli vähän väsynyt ja siksi oli niin vihainen. Jokaiselle meistä tulee lasten kanssa tilanteita, että hermot menee. Tsemppiä sinulle!

Vierailija

Kiitos lohduttelijoille, itse olisin luultavasti hakannut itseäni paistinpannulla päähän, jos ei olisi tarvinnut muiden lasten kanssa olla. Kyllä oli todella pikkumainen ja huonon ihmisen olotila tuon riidan jälkeen. Väsymystä ja kyllästymistä näihin aamuihin on ollut ilmassa jo pidemmän aikaa.

Alalla työskentelevää tahdon kiittää neuvosta, taisin olla aika töykeä vastatessani. Aamut on ihan muutama viikko sitten järjestetty uusiksi nimenomaan vertaistuen avulla, eli tuttava, jolla on ollut samaa ongelmaa neuvoi tämän tarrajutun. Meillä tämä ei vain näytä toimivan. Pitänee keksiä jotain muuta.

Rauhoittunut, mutta edelleen itselleen vihainen ap. lähtee tästä selvittelemään aamullista lapsensa kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat