Kysymys mieheltä

Vierailija

Moi!



Olen mies ja minulla on aikamoinen tunne-elämän ongelma.



Tilanne seuraava: Olen ollut todella läheinen ystävä erään naispuolisen henkilön kanssa jo useamman vuoden. Reilu vuosi sitten tämä kyseinen nainen rekrytoi minut työparikseen ja vaihdoin työpaikkaa. Melkein samantein meillä alkoi yli puoli vuotta kestänyt suhde, jossa molemmat tunnustimme toisillemme tuntevamme todella syvästi. Toki txtseksiä oli ollut ennen tätä suhdetta jo useamman vuoden ajan.



Suhde kuitenkin päättyi noin puolisen vuotta sitten, koska olemme molemmat tahoillamme naimisissa ja mukana alkoi olla todella pahoja riitoja, jotka alkoivat vaarantaa jopa oman ystävyytemme. Tuonkin suhteen päättymisen jälkeen olemme kuitenkin viettäneet ns. on/off- mese/txtsex-suhdetta, eli välillä lopettaneet (toisen osapuolen aloitteesta), mutta sitten taas jatkaneet.



Nyt reilu viikko sitten riitelimme taas todella pahasti ja tämä "kumppanini" halusi lopullisesti katkaista kaiken seksuaalisen kanssakäymisen. Kuitenkin teki selväksi, että haluaa EHDOTTOMASTI edelleen jatkaa ystävänä ja kun kysyin, että onko vielä mahdollisuus, että myös syvempikin kanssakäyminen palaa, hän vastasi ettei voi tietää sitä.



Kysynkin teiltä naisnäkökulmaa.. Mitä työparini (joka on myös esimieheni) päässä liikkuu? Niin ja turha alkaa moralisoimaan, tiedämme molemmat, että tämä on ns. kielletty juttu..



t. Epätietoinen

Kommentit (9)

Vierailija

Ja riidat ei olleet työjuttuja, vaan ne alkoivat olla samaa kaavaa kuin normaaleilla aviopareilla.. Kuulostaa hullulta, mutta niin se vaan oli.

Vierailija

Miten voit verrata niitä "normaalin" avioparin riitoihin, jos ette ole edes asuneet yhdessä? Samoista asioistako olet sen kanssa riitaa kehittänyt kuin oikean emäntäsi kanssa ja sekö on mielestäsi normaalia?

Vierailija

Kuulostaa siltä että te olette 30 - 40 v, lapset ohittaneet vauva-ajan, Arki vienyt aviopuolison kanssa erilleen. Tunnette ettei ole muuta yhteistä kuin asuntovelat. Sitten koittaa hetki huumaa, perhosten kutitusta vatsassa, hieman jännää, aivan kuin joskun 15 sitten. Humalluttava olo. Eikä siitä haluaisi luopua.

V: pakenette vastuuta ja arkea, ruoho ei ole vihreää aidan toisella puolella. On helpompi nykyaikana ostaa uusi kone kuin kunnostaa vanhaa. Mutta jos sinua lohduttaa, tuo on aivan tavallinen "ikävaihe". Osa tarttuu syöttiin, osa osaa järjellä välttää moiset karikot. Näissä vaan tuppaa usein käymään niin ettei jää kuin luu jakajan käteen. Varo sormiasi, voit polttaa ne tulella hyvin helposti. Voisit yrittää eukkosi kanssa jotain terapiaa jotta saisitte arkeenne edes hieman ruusunpunaa. Ja jos jatkat valitsemallasi tiellä, on minulla oma käsitykseni miespuolisesta alaisesta jota nais-pomo pitää hellässä, mutta, ah, niin lujassa otteessan. ;)

Vierailija

Molemmilla oma avioliitto menee päin mäntyä ja viihdymme todella hyvin toistemme seurassa (tai ainakin ennen viihdyimme). Meillä on sama huumorintaju, sama musiikkimaku ja muutenkin paljon samaa.. Ainut mikä on erilaista on luonteemme. Hän on halutessaan todella kova, mutta kuitenkin hyväsydämminen, kun taas minä olen enemmän pehmo ja tunteeni näyttävä.



Miten minun pitäisi olla, että olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada hänet takaisin? Esitttää kovaa?



t. AP

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat