Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Saanko kysyä teiltä lestadiolaisäidit että kuinka te jaksatte?

Vierailija

Eikö ole raskasta olla "aina" raskaana ja ratjata koko muksulaumaa mukana kaupoissa jne? Entäs jos on vaikeita synnytyksiä ja valvottavia vauvoja..... kaikella kunnioituksella kysyn, miten te jaksatte?

Kommentit (4)

Vierailija

huonosti, välillä tosi hyvin, sillä fyysiset ja henkiset voimat ovat inhimilliset , eikä meistä ihmisistä kukaan ole kone.

Uskominen antaa voimaa arkeen, lastenhoitoon vaan niin paljon, että yleisesti ottaen olen hyvin onnellinen, enkä haluaisi muuttaa mitään elämässäni.

Ei kaikki lestadiolaiset ole niin "äitimäisiä" kuin taas joku muu pienen perheen äiti voi olla. Mutta usko antaa taitoa, halua, rakkautta ottaa lapset vastaan lahjoina, ja kasvattaa heitä hyvään elämään...

Lapsia on ympärillä paljon, sisaruksia paljon, ystäviä paljon. Ne ovat rikkautena ja suurena voimana.

Suhde miehen kanssa on tärkeä "apu" jaksamiseen. On turvallista olla, kun tietää että olemme yhdessä aina, ja hyvin pitkälle samalla aaltopituudella saman arvomaailman kanssa. Rakkaus lujittuu yhteisten vuosien myötä, lasten myötä jne.

Omassa itsessäni on ajanjaksoja kun asioita miettii enemmän, on taas aikoja jolloin osaa elää hetki kerrallansa, tai päivä kerrallansa. välillä on ylämäkiä suhteessa lapsiin, tuntuu ettei ole yhtään kasvanut äitinä, olen liian kärsimätön jne. Ajatuksia mitkä varmaan kaikille tuttuja...Sepustin tähän nyt pitemmästi, vaikka olisi voinut kiteyttää siihen yhteen sanaan, loppujen lopuksi.....eli uskon avulla...

Vierailija

Välillä väsyttää, masentaa ja kiukuttaa ja välillä ei. Eikös se elämä ole sellaista kaikilla muillakin? Voimia saa hyvästä parisuhteesta sekä tässä ympärillä olevasta toimivasta ja tiiviistä turvaverkosta. Lastenhoitoapua ja vertaistukea löytyy aina. Ja tiedätkö, pohjimmiltani minä olen väsymyksenikin keskellä onnellinen. En ole mikään erityisen hyvä ja varma uskovainen. Uskon mikä osaan ja jaksan ja elän tällaisena ihan hyvää ja täyttä elämää.



Mutta en minä, eikä suurin osa tutuistakaan kuljeta mitään suurta muksulaumaa (sivumennen sanoen en muuten koe lapsiani minään laumana..!) mukana kaupoissa. Lapsilla on myös isä, joka hoitaa paljon kauppa- ja muita asioita tai on lasten kanssa kotona jotta minä voin käydä asioilla tai vaikka tuulettumassa. Kauppareissuille pääsee yleensä äidin tai isän mukaan yksi lapsista kerrallaan ja ne ovat siis kivaa kehdenkeskistä aikaa jonkun tenavan kanssa.

Vierailija

Lainaus:

Eikö ole raskasta olla "aina" raskaana ja ratjata koko muksulaumaa mukana kaupoissa jne? Entäs jos on vaikeita synnytyksiä ja valvottavia vauvoja..... kaikella kunnioituksella kysyn, miten te jaksatte?




Takana kolme vaikeaa synnytystä ja kolme valvottavaa vauvaa. Mun laumassa on 3 alle 10v lasta eikä näitten kans ole mitenkään raskasta kulkea nyt kun ovat vähän isompia. Sitä on itekin rennompi kun tietää että uhmiskohtauksista selviää oikein hyvin enkä ole sellaista "mitä muut musta ajattelee" -tyyppiä.



En tiedä miten olisin jaksanut, jos lapset olisivat tulleet nopeammassa tahdissa. Näillä valvomisilla se ois voinu käydä yli voimien, osaan kuvitella tilanteen.

Uusimmat

Suosituimmat