miten saatte päälle 1 v tottelemaan?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

luin mielenkiintoisia kokemuksia tuosta jäähytuolista ja aloin miettimään, voisiko sitä käyttää lapselle, joka on vasta 1 v 2 kk. olen päivisin tytön kanssa kaksin kotona ja yleensä kaikki kielletty kiinnostaa - astianpesukoneen yms. napit, joita ei saisi painella, keittiön laatikot, joissa on kaikkea kivaa ja etenkin ruokailu on yhtä showta.

välillä tuntuu, että en osaa kasvattaa lastani, kun en saa häntä olemaan tekemättä huonoja asioita. kiellän ja otan selvästi kauemmas kielletystä asiasta sillä seurauksella, että hän on minuutin päästä tekemässä uudestaan. jos yritän tehdä vaikka ruokaa tai muita kotitöitä, ei tekemisestä tule mitään, kun tyttö on jatkuvasti tekemässä tutkimusmatkojaan. tietysti hän kaipaa huomiotani, sillä viimeaikoina meillä on elämäntilanteesta johtuen ollut kova kiire.

noin pieni ei kuitenkaan vielä ymmärrä puhetta, että voisin selittää, miksi hän joutuu vaikka syöttötuoliinsa istumaan (eikä hän varsinkaan pysy istualtaan vaan nousee seisomaan, mitä ei saisi myöskään tehdä..).

tyttö ei vielä syö itse, mutta osaa kyllä hypyttää minua ja isäänsä. välillä ruoka tulee suusta samantien ulos. käytämme leipäpalaa kaupantekoon siten, että hän saa palan leipää, jos syö lusikallisen ruokaa. yleensä toimii, mutta usein alkaa huuto, kun ei saakaan koko ajan leipää ja kädet alkaa huitoa ruokalusikkaa, josta pöperöt lentää pitkin maita ja mantuja. välillä olen kokeillut, että hän söisi itse, mutta aika kuuluu ruuan työntämiseen lautaselta pöydälle.

varskin nyt, kun on todella stressaava vaihe elämässä, näitä jokahetkisiä temppuja ei tahdo jaksaa. suutun lapsellekin ihan turhasta ja huudan hänelle, vaikkei hän varmasti ymmärrä mitä äiti keuhkoaa, eikä huutaminen mitään auta. päinvastoin, itsellä on kamala syyllisyys ja paha olo.

tulipas vuodatettua.. pelkkä kirjoittaminenkin näköjään auttaa. :)

Kommentit (9)

Vierailija

Neiti 1v 2kk on ihan (suoraan sanottuna) hirveä kun sille päälle sattuu.

Hakkaa leluilla minua ja koiria ja ikkunoita ja televisiota.

Keittiön laatikot ovat myös meillä hienoja, yritin järjestää asiaa niin että alimmassa keittiön laatikossa on tavaroita joilla saa leikkiä, mutta eipä se riitä. Kun ne muutkin laatikot täytyy levittää pitkin lattioita.

Tytön lempileikki on mennä seisomaan koiran juoma-astiaan tai kipata siitä vedet lattialle, jonka seurauksena lattiat ovat liukkaat ja neiti kaatuu ja huuto on järkyttävä.

Syöminen on sitten ihan asia erikseen, hän haluaa ehdottomasti syödä itse ja sormin. Jos ei saa itse syödä, tai kiellän esim. laittamsta ruokaa vesilasiin lentää koko lautanen pitkin seiniä.....

Että jos joku tietää miten komentaa tuon ikäistä niin neuvoja otetaan täälläkin vastaan.... tässä kun vielä on yksinhuoltajana niin on kyllä hermot joskus aika tiukilla....

sux



Vierailija

Itselläni poika - 1 v 4 kk - ja tottelee välillä ja välillä ei yhtään. Kyllä 1 v ikäinen lapsi jo ymmärtää puhetta todella hyvin. Kyllä hän ymmärtää, kun kiellät häntä tekemästä jotakin, mitä ei todellakaan saa tehdä ja tietää, että tästä paikasta hänet äiti/isä nostaa pois, jos näkevät. Ei se siitä hetken ymmärryksestä ole kiinni, että lapsi kokeilee uusiksi. Meillä ainakin selvästi poika välillä testaa, että viimeksi tämä asia oli kiellettyä, mahtaakohan äiti tällä kertaa minua kieltää. Välillä oikein tarkistaa, että äiti varmasti näkee, mitä hän on tekemässä. Ja on tyytyväinen, kun asia on edelleenkin kiellettyä (tai paremminkin hän on tyytyväinen siitä, että sääntö ei ole muuttunut siitä, mitä hän itse muistaa).



Ruokailusta piti kirjoittamani. Kyllä meilläkin leipä maistuu todella hyvin. Söisi vaikka pelkkää leipää ja jättäisi ruoan kokonaan väliin (jos ei satu olemaan sellaista ruokaa, mikä syödään ensin ja leipään kosketaan vasta sitten - esim. makaronilaatikko, lihapullat tms....).



Itse en ole mennyt lahjontalinjalle ollenkaan - eli esim. tuota mitä sinä olet tehnyt - vuorotellen syöntiä. Ruokapöydässä sekä lounaalla että päivällisellä saa leipää, salaattia ja itse ruoan (+ maitoa lasillisen). Jos poika haluaa syödä ensin leipää - vaikka leipäpalasen kokonaan ja koskee vasta sitten ruokaan - OK. Tämä siksi, että hän myös tietää, että leipää ei jo annettun palasen lisäksi saa lisää - jos/kun nälkä on edelleen myös leipäpalasen syötyään - ainoa vaihtoehto on syödä tarjottua ruokaa. Jos ruoka ei syystä tai toisesta maistu, se on sitten kiitos ja ruokailu on ohi. Lisää ruokaa saa seuraavalla aterialla (meillä kiinteät ruoka-ajat - muutaman minuutin heitolla korkeintaan päivästä riippuen - välipala voi siirtyä myöhemmäksi, jos päiväunet vielä jatkuvat).

Vierailija

Tuon ikäistä ei vielä kannata laittaa jäähylle, ei ymmärrä mistä on kyse, vasta siinä kahden vuoden iässä alkaa toimimaan. Eipä tuossa auta juuri muu kuin se papukaijailu, napakat eit ja siirtäminen. Yritä keksiä jotain konsteja miten lapsen huomion saa kiinnitettyä muualle silloin kun hän tekee kiellettyjä, jotain mielenkiintoisia tavaroita tutkittavaksi tms. Jos lapsi ei viihdy syöttötuolissa katselemassa ruuan laittoa, auttaisiko jos antaisit hänelle lattialle oikean kattilan ja kauhan joilla leikkiä. Tuo on kyllä rasittavaa aikaa, ja konstit on aika vähissä, mutta yritä lohduttautua sillä että kyllä se joskus ohi menee....

Vierailija

että muillakin on samoja päänvaivoja.

meilläkin on keittiön laatikot vapaasti tutkittavissa ja muutaman lapsilukon hankkiminen on hyvä idea, koska esim. veitset ovat käden ulottuvilla. kaikkea ei voi tilan puutten vuoksi siirtää ylös.

ja papukaija koen itsekin olevani. videoista, strereoista ja dvd:n nappuloista ei olla kielletty, mutta uuden astianpesukoneen napit pitää jättää rauhaan. ja kyllä se ein hokeminen lajinsa auttaa, varsinkin jos samalla voi antaa jotain muuta mielenkiintoista tytön käsiin.

lähinnä kai tässä on kysymys omalla kohdallani siitä, että väsyneenä ei jaksa olla ystävällinen ja kiva äiti ja keksiä mukavia juttuja. kun itsellä alkaa pinna palaa, pitäisi varmaan mennä vessaan, laittaa ovi kiinni ja tulla ulos kun on rauhoittunut. äiti jäähylle.



menin eilen itseeni ja mietin esimerkiksi tuota meidän syömistä. tänään sitten kokeilin uusilla eväillä ja annoin tytön työnnellä ruokaa itse suuhun ja pöydälle. hän sai itse pitää lusikkaa kädessään, minä autoin välillä ruuan ohjaamista suuhun. leipä jätettiin ihan kokonaan pois ja niin ollen myös kaupankäynti. ja sehän toimi, ainakin tämän yhden kerran.

olen huomannut, että kun hänen huomionsa on jossain muualla kuin siinä mitä hän sattuu milloinkin pöydästä tahtomaan, ruokailu sujuu. olen tosi väsynyt järjestämään mitään leikkejä tms ruokailun yhteyteen, että saisin ruokaa menemään alas (tyttö on ollut vähän pieni kasvuinen ja ruokailun yhteydessä on tehty leikki jos toinenkin). mutta ehdottomasti pitää lopettaa stressin vetäminen ruokailusta, koska se ei ainakaan rakenna normaalia suhdetta ruokaan.



äitinä vaan ärsyttää itseä, kun haluaisin antaa lapselleni toisenlaisen lapsuuden kuin mitä itsellä on ollut. haluaisin kasvattaa ihmisen, jolla on rajat ja terve itsetunto, asioita, joita minulla ei ole koskaan ollut, ennen kuin elämä on pakottanut ne etsimään. sitten sitä suutuspäissään kohtelee lastaan samoin kuin on itseä kohdeltu.

mutta oppia kaikki, jokainen päivä on uusi mahdollisuus. ja iloa vaan muidenkin vesseleittein vanhemille. :)

Vierailija

Oma tyttönikin on kova menemään ja kiipeilemään; häntä täytyy vahtia kokoajan ettei satuta itseään. Jos haluan käydä vaikka vessassa rauhassa, laitan tytön siksi aikaa omaan sänkyynsä tai sitten matkasänkyyn (pidän matkasänkyä nyt kokoajan auki, jotta voi toimia " varavahtina" ).

Radion ja videon rämppäämistä yritin alussa estää kieltämällä, mutta se EI:n hokeminen alkoi tuntumaan tyhmältä ja turhalta kun toinen ei selvästikään sitä vielä ymmärrä (tai siis ymmärtää jotenkin mutta ei sillä lailla kun me sitä tarkoitetaan....). Pojankin opetin aikoinaan heti kun vaan oppi käyttämään itse radiota ja videota; silloin turha räplääminen loppui siihen.

Eli sinuna miettisin pystytkö vähentämään sitä EI:n hokemista jotenkin (ovatko kaikki se mitä kiellät todella tarpeellista kieltää???) Keittiössäkin yritä sulkea muut ovet jotenkin, mutta jätä joku räpläys laatikko vapaaksi.



Kieltoja ja tottelemisen vaatimuksia kannattanee lisätä pikkuhiljaa, sitä mukaa kun lapselle tulee ymmärrystä lisää.



Ruokailustakaan ei kannata tehdä taisteluareenaa... Kaikenlaisia temppuja voi tietysti kokeilla, mutta niistä ei kannattaisi tehdä pääasiaa, eikä hermostua jos eivät toimikaan....

Minä syötän (ja annan välillä itsekin syödä vaikka se on älyttömän sotkuista), välillä kiinnitän huomion ikkunan läpi vaikka pilviin tai lintuihin tai lauleskelen jotakin, nuo temput auttavat yleensä rauhalliseen ruokailuun hetkeksi. Sitten kun ei enää syö, niin ei syö. Joskus syö vain hyvin vähän, joskus enemmän, mutta olen päättänyt että ruokailusta en ota paineita enkä missään nimessä yritä pakottaa lasta syömään.



Vierailija

Eli siitä asti kun poika nousi 7-kuisena pystyyn, niin on papukaijana hoettu ei, ei, ei, ja otettu kielletyistä hommista pois, uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja... Muutama ylivoimainen houkutus, jotka aiheuttivat äidille ylivoimaisen stressin (hellan nappuloiden vääntely, keittiön kaikkien laatikoiden tyhjentäminen, rosisdyykkaus) on estetty teknisin vempaimin (eli ts. hellansuojus, rikkalapionvarsi laatikoiden kahvojen läpi, lapsilukko roskiskaapissa). Oon yrittänyt pitää, vanhaa häähokemaa mukaellen: jotain sallittua, jotain kiellettyä, jotain estettyä :) Ja nyt 1v5kk iässä alkaa tuottaa tulosta! Moni on kehunut kuinka meillä on hienosti totteleva poika :))) *äiskä ylpeänä* Että eiköhän se joskus teilläkin....

Vierailija

Tyttö ei uskonut komentoja, ainoa mikä tepsi, oli kantaa pois kerran toisensa jälkeen kielletystä paikasta/ hommasta. Joskus harvoin toimi huomion kiinnittäminen toiseen asiaan.



Nyt ollaan yli 1,5 vuoden ja alkaa selvästi helpottaa.

Vierailija

meillä on opittu maailman vaarallsin leikki mennä seisoo keittön pöydälle ja juosta sitä ympyrää..poika nyt 1v1kk ja joskus voi mennä 2h aamusta tai päivästä siihen että haen pojan pöydältä alas, nauraa vaan päälle kun kiellän ja nostan pois..kai tää vaan kohta menee ohi..toivotaan ainakin

Vierailija

Mielestäni kuitenkin jotain rajoja kannattaa jo harjotella. Me päätettiin miehen kanssa yhdessä kolme asiaa, jotka on kiellettyjä ja aina pidetään niistä kiinni. Meillä ne on videot, keittiön kaapit (laatikot on vapaata riistaa) ja uunin alla oleva peltikaappi. Kaikkea muuta saakin tutkia ja räplätä. Noista kolmesta on pidetty kiinni jo 3-4 kk ja ei enää edes yritä. Joskus saattaa hiukan katsoa ja ojentaa kättä, mutta kaunis " ei" riittää. Kovin montaa kieltokohdetta ei haluttu, kunnei mekään jakseta jatkuvasti sanoa ei. Viikko-pari meni siinä, kun välillä huusi kauheasti kieltoa, mutta sitten sopeutui. Periaatteena pidetiin sitä, että ensin kielletään rauhallisesti, sitten tiukemmin rauhallisella äänellä ja katsoen kiukkuisesti. Ja lopulta korotetaan ääntä ja napataan kainaloista istumaan parin metrin päähän. Aika pian riitti eka vaihe tai toinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat