Voiko ihminen elää masentumatta, jos

Vierailija

ihmisen elämä ON paskaa? Eikä oikein ole mitään järkeviä vaihtoehtoja edes.

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

toisaalta jos äiti jaksaa hyvin sen ansiosta että on yksin päivän tai iltapäivän SILLOIN TÄLLÖIN niin sitten niin kannattaa järjestää eikä siitä syyllisyyttä tarvi tuntea.

Vierailija

ja haluaisit koko iltapäivän omaa aikaa? Entäs ne lapset?

Ja ottakaa nyt huomioon että ne lapset kasvaa ja kohta ne ei viihdy koko ajan teidän helmoissanne ja sitten te saatte sitä omaa aikaa ihan riittävästi.







Lainaus:

Minulla ei riitä oma aika kello 20-22. Lapsi on kyllä hoidossa joka päivä ja minä työssä (tässäkin työajalla, kaffitauolla tosin, krhöm). Meillä on kotitöitäkin sen verran pakko tehdä, että eilenkin puoli yhdentoista maissa lopetin. Kyllä minä tarvitsisin pitempiä aikoja omaa rauhaa kuin väsyneenä illalla. Kokonainen ilta tai päivä silloin tällöin tekee ihmeitä.



Ja lapsista toki nautin eikä meillä kukaan ole itkuinen. Mutta silti oma aika on tosi tärkeää. Ilman sitä ei vaan jaksa tätä häslinkiä.

Vierailija

hoiti yksin 10 lasta ja maatilan lehmineen. Mies kävi muualla töissä. Voin kuvitella, että hänellä ei ollut moneen kymmeneen vuoteen hetkeäkään omaa aikaa. Sama tilanne oli siihen aikaan melkein kaikilla. Ja siltikin väitetään, että masennusta oli paljon vähemmän. Kyse oli kai siitä, ettei osattu muuta odottaakaan.



Kai kyse on vähän samasta, kuin ns. suhteellisen köyhyyden kanssa. Vaikka suhteellisesti köyhällä menisi tosi hyvin vs. köyhät 50 vuotta sitten, hän ajautuu yhteiskunnan ulkopuolelle ja kärsii tilanteestaan. Ja nykypäivän suhteellisesti vapaa-ajaton samoin vertaa itseään lähipiirin ihmisiin tai jopa omaan mieheensä ja kokee ettei pysty osallistumaan vallitsevaan elämäntapaan, mikä katkeroittaa.



Meillä on 3 lasta ja tuo katokato äitiäiti on tullut ikävän tutuksi. On surullista, ettei pysty aina oikein iloitsemaan lapsistaan, kun on niin väsynyt ja loppu kaikkien vaatimusten kanssa. Itse olen luonteeltani sellainen pohdiskelijatyyppi, että jatkuva omien ajatusten keskeyttäminen on ehkä ollut tässä äitiydessä kaikkein raskainta.

Vierailija

ja sano, että takaisin ei ole tulemista ennen klo 16 tai mikä aika se on. Pakkaa eväät mukaan. Menkööt leikkikentälle tms. retkelle ja sillä siisti tai käymään mummolassa, tuttavaperheen luona, kirjastossa, uimassa tms. Siellä ei voi mies lukea kirjaa ja sinä saat tehtyä hommasi.

Vierailija

Juuri tuo, että miehelle koti on rentoutumispaikka ja minä olen aina vastuussa. Ja tuo että oman ajan otto on vaikeaa, kun lastenhoito on miehelle selvästi niin vastentahtoista. Ja mun sielua syö lisäksi vielä se, että mies menee aina siitä missä aita on matalin. Ei kai pitäisi vaatia liikaa, mutta silti ottaa niin pahasti aivoon. Esim. viimeinen megavitutus. Jääkaappi huutaa tyhjyyttään, siellä ei ole mitään. Ei ole hedelmiä, ei maitoa, ei juustoa, ei leipää, ei vihanneksia, ei mitään. Mies käy kaupassa, ostaa auton vanteiden kiillotusainetta, purkin maitoa, leipää ja paketin jäätelöä. Lasten hampaita ei pestä, jos se on miehestä kiinni. Yövaatteita ei vaihdeta päivävaatteisiin, jollen sano asiasta. Illalla ei mennä ajoissa nukkumaan, vaikka tästä olen sanonut (noista muista en). Että lapset on PAKKO laittaa nukkumaan ajoissa, että ne jaksaa aamulla nousta hoitoon enkä joudu tappelemaan väsyneiden lasten kanssa joka asiasta. Mutta ei vaan mene jakeluun.



Hirmuisesti onnea että elämäsi on nyt muuttunut paremmaksi!!! Minä mietini usein että pitäisikö sittenkini rohkaista mielensä ja lähteä. Mulla on vaan ollut aika rankka elämä ja vaikka tämä tämmöinen on masentavaa, se on silti siedettävää. Ei jaksaisi taas laittaa kaikkea uusiksi. Mutta ihana kuulla, että tämmöiset tarinat voi päättyä myös onnellisesti. Koska samaa mieltä olen, että tähän vitutukseen meinaa välillä hukkua. Vaikka kuinka koettaisi muistaa Etiopian nälkäänäkevät ja syöpäsairaat yh:t.



14

Vierailija

Mies matkustaa töiden takia todella paljon. Kotona nenä kiinni kirjassa. Katsoo kuulemma samalla lasten perään. Haloo! Ei ne pienet noteeraa isiä, joka lukee vaan hakeutuvat äidin luokse asioineen ja tarpeineen.



Ihan ihana isi se on, kun keskittyy lapsiin ja onhan hänen työasiat hoidettava (ne kirjat liittyy töihin), mutta kun JOSKUS saisi vaan olla rauhassa meikäläinenkin. Ei tunnu ymmärtävän, että mä oikeasti kaipaan sitä, että saisin tehdä just niitä kotihommia ilman ekskeytystä omissa ajatuksissani niin, että kukaan ei edes puhu mulle.



Nyt kesällä on helpompaa, kun voin patistaa ukon sekä lapset ulos koko päiväksi. Ah, mikä rauha oli eilen, kun järjestin lasten vaatekaapit.



Aika tietenkin korjaa tämän ongelman. Kunhan lapset kasvavat (nyt 3 ja 1,5v) niin viihtynevät paremmin ilman äitiäkin.

Vierailija

Jos asenne on tuo, että kaikki on paskaa niin sehän on jo melkein määritelmällisesti masentunutta. Masentunut ihminen näkee elämässään kaiken paskana.



Terve ihminen sietää epäonnistumisia, epätäydellisyyttä ja turhautumista. Jos elämässä on todella paljon epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, menetyksiä ja pettymyksiä, iso osa masentuu.

Vierailija

Minulla ei riitä oma aika kello 20-22. Lapsi on kyllä hoidossa joka päivä ja minä työssä (tässäkin työajalla, kaffitauolla tosin, krhöm). Meillä on kotitöitäkin sen verran pakko tehdä, että eilenkin puoli yhdentoista maissa lopetin. Kyllä minä tarvitsisin pitempiä aikoja omaa rauhaa kuin väsyneenä illalla. Kokonainen ilta tai päivä silloin tällöin tekee ihmeitä.



Ja lapsista toki nautin eikä meillä kukaan ole itkuinen. Mutta silti oma aika on tosi tärkeää. Ilman sitä ei vaan jaksa tätä häslinkiä.

Vierailija

Lainaus:

Olen myös töissäkäyvä äiti ja nimenomaan haluan sitten viettää illat, viikonloput ja lomat lasteni kanssa.




Olen aina rakastanut yksinoloa ja jos en sitä koskaan saa, en lopulta ole kovinkaan hyvää seuraa. Eikä tämä siis koske tietenkään vain omia lapsia, vaan ihmisiä yleensä. Se nyt vaan on mun kohdalla näin, että tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta pysyäkseni järjissäni. Joku toinen voi tarvita jotain muuta. Luulin että toive on kohtuullinen, mutta ei vissin sitten.



t. 14 jne.

Vierailija

.On paljon ihmisiä joita elämä potkii päähän vuodesta toiseen, eivätkä he silti masennu. Ja toisia jotka masentuvat vaikka kaikki olisi periaatteessa hyvin.

Vierailija

Eli lähde lenkille tai ystävän luo (jätä lapsi isälleen tietty).



Ja muista että se on kuitenkin sun ihana lapsesi! Tee sen kanssa jotain kivaa!



Ja ole joka päivä vähän itsekäs eli ota aikaa itsellesi äläkä esitä martyyria.



Ja ne lapset voi viedä (yleensä) välillä hoitoonkin niin voitte miehen kanssa olla yhdessä. Ja muutenkin ylipäätään jutelkaa miehen kanssa enemmän - kerro miltä susta tuntuu.

Vierailija

Viestissä 28.



Työn luonnekin vaikuttaa, mun työ on sellasta että saan aikalailla puuhailla itsekseni, mulla ei ole mitään asiakkaita/potilaita tms, joiden vuoksi olisi pakko olla sosiaalinen työpäivät. Olen nimittäin myös rauhaa ja yksinoloa rakastava ihminen, mutta se pari tuntia rauhaa illalla lasten mentyä nukkumaan riittää. Varmaan jos olisin erilaisessa työssä, tarvisin myös noita iltapäivä/päivä välillä yksinoloon. Nyt tuntuu etten raaski tuhlata sitää vähää aikaani jonka ehdin olla lasten kanssa, jossain omissa menoissani tai oloissani.



Lainaus:

Lainaus:

Olen myös töissäkäyvä äiti ja nimenomaan haluan sitten viettää illat, viikonloput ja lomat lasteni kanssa.




Olen aina rakastanut yksinoloa ja jos en sitä koskaan saa, en lopulta ole kovinkaan hyvää seuraa. Eikä tämä siis koske tietenkään vain omia lapsia, vaan ihmisiä yleensä. Se nyt vaan on mun kohdalla näin, että tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta pysyäkseni järjissäni. Joku toinen voi tarvita jotain muuta. Luulin että toive on kohtuullinen, mutta ei vissin sitten.



t. 14 jne.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat