Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Apua tarvitsen!! Olen aikuinen nainen ja minulla ahmimishäiriö:(

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen kolmekymppinen aikuinen nainen, hyvässä ammatissa oleva kolmen lapsen äiti. Kaikki asiat ovat ok.

Silti olen kuopuksen syntymän jälkeen (4 v) sairastunut tähän käsittämättömään ahmimishäiriöön. Laihduin, kuopuksen ollessa vauva, aivan huomaamattaini monta kg:a kevyemmäksi mitä olin koskaan ennen lapsia. Se jotenkin laukaisi tämän häiriön. Ahmimishäiriön alettua olen lihonnut nyt reilut 10 kg, silti olen vielä jotenkuten normaalin painoindeksi rajoissa, mutta kroppa kapinoi muuten. Kuukautiset eivät ole tulleet kahteen vuoteen ja hermot ovat koko ajan kireällä.

Syön suht hyvin viikolla ja olen viikonloppuisin antanut luvan itseni herkutella. Välillä sitten nämä herkuttelut repsahtaa ja saatan sitten yhdessä päivässä oikeastaan käytännössä ehkä yhden tunnin aikana syödä niin mielettömiä määriä mitä tahansa. Ensin herkut kaapista sitten juustot, leivät jne... Kukaan joka ei itse kärsi/ole kärsinyt samasta vaivasta ei voi ymmärtääkään miten paljon voi kerralla syödä. Vatsanahkaa pingottaa sen kohtauksen jälkeen ja olo on niin morkkikkessa että kestää taas palautua.

Joskus saan näitä kohtauksia viikollakin, se saattaa puhjeta vaikka yhdestä pullapalasta:(

Mä tarvitsen neuvoja miten pääsen tästä eroon.

Tiedän kaiken terveellisestä syömisestä. Osaisin neuvoa muita tässä tilanteessa olevia. Eli tiedän miten pitäsi syödä elää ja olla, mutta kun kohtaus tulee en voi mitään.

Ammattiauttajalle en mene ja syynä siihen on mm. se, että itse työskentelen alalla (niin uskomatonta kuin onkin) ja olen paljon ravitsemusterapeuttien yms. kanssa tekemisissä.

En tarvitse kauhisteluja vaan konkreettisia neuvoja tämän kokeneilta ja siitä selvinneiltä. Kiitos!

Kommentit (15)

Vierailija

ihminen ajattelee muiden ominaisuuksiksi vain hyviä tai vain huonoja ominaisuuksia eikä ymmärrä, että kaikissa ihmisissä on sekä hyvää että pahaa. Myös hänessä itsessään. Splittaava hoitaja tai lääkäri voivat olla jopa vaarallisia potilailleen ja työkavereilleen, kun eivät salli heille ihmisyyteen kuuluvaa monitahoisuutta.

Vierailija

Ihan sama tilanne. Ammatiltani olen sairaanhoitaja eli suutarin lapselta puuttuu taas ne kengät.

Liikuntaa harrastan päivittäin ja elän ns. terveellisesti. Välillä vaan tulee se totaalinen repsahdus ja kun se syömiskohtaus alkaa ei mikään pysäytä. Siis ihan sairasta ja olo on kamala sen jälkeen. Itse en ainakaan oksenna sen kohtauksen jälkeen vaan kärsin turvotuksen ja ähkyn mieli maassa.

Aivan kuten ap:lla elämä kunnossa. Kaksi ihanaa lasta, rakastava mies, oma koti, hyvät työpaikat jne.

Voi kun voisi keksiä keinon itse päästä tästä eroon. Onneksi meitä on muitakin " ei enää teinejä" .

Vierailija

Kuitenkin jos otan sen yhdenkin palan on " peli menettetty" ja samalla ahmittava heti esim. koko suklaalevy. Mulla on ainakin tuollainen joko ei mitään tai sitten kaikki -tyyli eikä se sovi kun yrittää pudottaa tätä painoa:( Aina kun vähän saa pois, tulee sitten useimmin tuollaisia repsahduskausia ja paino alkaa nousta takaisin.

Mä ainakin haluaisin oppia syömään herkkuja kohtuudella. Vai onkohan tämä verrattavissa alkoholismiin ja minusta vaikea saadaa enää kohtuukäyttäjää kun kerran on karkkiholisoitunut;)

Vierailija

Itse olen lapsesta asti ollut ahmija. Muistan kun ihmettelin miten muilla säilyy karkit; voivat silloin tällöin napsaista pussista yhden. Saadessani karrkia minä söin silloin ja syön yhä koko pussin lähes pureskelematta samantien tyhjäksi. lapsena menin jopa niin pitkälle että pihistelin karkkeja kavereiltani.

Murrosiässä en tietenkään vielä kovin lihonut ja silloin vielä liikuinkin jonkun verran. Parikymppisenä aloin jo lihomaan. Raskausaikana kukoistin; laihduin 7kg ja näytin upealta synnytettyäni. Siihen se jäikin; ahmiminen repesi totaalisesti hallinnasta lapsen synnyttyä. Ja kyllä minä lihoin! Tässä ei ole enää mitään järkeä! Pystyn syömään pullapitkon, juustonaksupussin...mikään ei ole tarpeeksi. Vihaan itseäni. Olen kerran tässä välissä onnistunut laihtumaan 8kg, nyt on jo kaikki tulleet takaisin.

Olen psyk. sh:lle puhunut tästä ja lääkäri määräsi minulle mielialalääkkeet, joista ei kylläkään tähän ole mitään apua, vaikka lääkäri niin kovin lupaili. Lisäksi lääkärin mielestä kärsin lihomisen pelosta, kun omasta mielestäni kärsin ahmimisesta.



APUA!!!!!!

Vierailija

Jätä pois ruokavaliostasi kaikki pudas sokeri ja muutenkin hiilihydraatit minimiin eli otat niitä vain kasviksista ja rajallisesti maitotuotteista (siis rahkasta, raejuustosta, maustamaton jogurtti) . Syöt entistä enemmän proteiinia, missä muodossa nyt tykkäät. Älä unohda rasvaa, suosi öljyjä--oliiviöljyä. tutustu karpit.net. Nyt joku asiasta tietämätön karppikammonen älähtää, mutta mulla se toimi. Tiukka linja on helppo pitää, koska elimistö ei enää huuda ruokaa.

Tsemppiä!!!

Mä itkien mässäsin viime ajat, kun vitutti ja ihmetytti, että miksi helvetissä mun elimistö huutaa kaikkee paskaa. Se oli niiiin voimakasta, että sitä ei pysty käsittään.

Vierailija

kuin että tuollaiset sairaudet ovat pään sisällä, niillä ei ole ruokavalion kanssa mitään tekemistä. luulen että sinulla on monta asiaa selvitettävänä päässäsi ennenkuin alat parantua, ja tästä et luultavasti yksin selviä..

Vierailija

Olen itkenyt siellä mieheni pettämistä ym mitä nyt sattui tapahtumaan jokin aika sitten. Samaan paikkaa olen menossa töihin hoitovapaan jälkeen. Eli periaatteessa tuleva työkaverini teki gynekologisen tutkimuksen mulle (äitiysneuvolassa).



Anna mennä vaan. Kyllä sun täytyy hakea apua. Mitä itse ajattelisit jos joku kolleega tai joku muu työpaikaltasi hakee apua. Hoitaisit varmaan ja tekisit parhaas. Ongelmia kun sattuu kohdalle kaikissa ammattiryhmissä.



Tsemppiä!

Uusimmat

Suosituimmat