Viimeinen perheestäni (isäni) sai tänään kuulla lapsettomuudestamme...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Oli aika liikuttavaa keskustella asiasta (vaikkakin puhelimessa), kun hän kuullessaan alkoi itkeä, ja sanoi aavistaneensakin jotain. Oli kuulemma vain odotellut, että milloin sanon asiasta itse hänelle. On kuulemma hänellekin tosi kova paikka, vaikka muita lapsenlapsiakin on. Oli myös tosi pahoillaan siitä, kun en ollut aiemmin uskaltanut puhua tästä hänelle. En KOSKAAN olisi uskonut isäni sanovan mitään tuon tyyppistäkään. Olen kai jotenkin ajatellut, ettei hän voi ymmärtää. Mutta hän ilmoitti, että on aina tarvittaessa kuulevana korvana, jos vain koskaan haluan puhua.

Voitte varmaan kuvitella kuinka hyvältä se tuntuu. Tässä kun muuten kaikki perheasiat on päin pyllyä, niin jotain hyvääkin..

Kommentit (3)

Vierailija

Omille vanhemmilleni ei oo kerrottu. Ne on eronnu. Isälle voisin, mutta nähään harvoin. Äidille en kerro ehkä koskaan, on sen verta vanhanaikainen ja ajattelematon. Meillä lapsettomuutta 2½v. ja eka inssi päättyi huonosti. Seuraavana päivänä paras ystäväpariskuntamme ilmoitti yllättäen vauvauutisistaan. Tuntui niin pahalta, että oli pakko purkaa anopille ja appiukolle. Alkuun tekstiviestillä varoittaen ja seuraavana päivänä nähtiin. Ne onkin harvinaisen ihania ja ymmärtäväisiä. Nyt on sähköpostiteltu, sillä kaikkea ei voi sanoa ääneen. Itselleni oli todella tärkeää kertoa lapsettomuudesta ja tunteista. Tuskakin jo helpottaa hiukkasen.

Voimia sinulle ja haleja! Sulla on mahtava iskä.

Vierailija

Niin ne vain lähimmäisemme osaavat yllättää, vaikka kuinka kuvittelemme heistä mitä. Minun isäni on myös ottanut asian todella omalle sydämelleen, enkä tosiaan ole aiemmin nähnyt hänen itkevän ja surevan muiden asioita niin kovasti, kuin tätä meidän lapsettomuuttamme. Omista vanhemmistani hän on yllättäen ollut se, joka osaa löytää ne oikeat sanat, vaikka olenkin aina ollut tavallaan " äidin tyttö" ja välillä on tuntunut, ettei sitä yhteyttä isään ole oikein ollut ollenkaan. Toivottavasti isäsi hyvät ajatukset auttavat eteenpäin!!

Vierailija

Meillä on se tilanne, että aloitimme lapsettomuushoidot lähes 2 vuotta sitten ja lopetimme ne tuloksettomina tänä kesänä, emmekä vieläkään ole kertoneet kummankaan vanhemmille asiasta. Omat sisarukseni ja muutama lähin ystäväni tietävät ongelmastamme, mieheni sisarukset tai ystävät sen sijaan eivät. Tilanteemme on sikäli vähän erilainen, että meillä on yksi biolapsi, joten ehkä kaikki ajattelevat, että yksilapsisuus on oma valintamme. Näin ei todellakaan ole, vaan haluaisimme edes yhden lapsen lisää.



Olen ajatellut, etten halua antaa tätä murhetta eläkeikäisten vanhempiemme kannettavaksi - heillä on usein muitakin murheita esim. omasta terveydestään, joten miksi lisätä heidän taakkaansa? Toivottavasti voimme jonakin päivänä mainita asiasta samassa yhteydessä kun kerromme, että meille on tulossa sen ja sen ikäinen adoptiolapsi siitä ja siitä maasta vuonna 2008.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat