MItä tekisin?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olemme seurustelleet mieheni kanssa 4,5 vuotta, meillä on 2,5kk:n ikäinen tyttö ja asumme omistusasunnossa. Meillä on kaikki ulkoisesti hirveän hyvin.



Ongelma on siinä miten mieheni minua kohtelee. Hän on erehtynyt pettämään minua pari kertaa samannaisen kanssa, tämä on jo ohi, mutta melkein joka kerta baari reissun jälkeen löysän salanimellä jonkun naisen numeron tallennettuna hänen puhelimeensa. Nämä olen antanut anteeksi koska todella rakastan miestäni, ja selvinpäin tiedän ettei hän minua silloin pettäisi vaan kännissä on aina erilainen. Viina sekoittaa sen pään täysin ja se maistuukin aina silloin tällöin niin rankasti että menee perjantaista sunnuntaiaamuun juodessa ja sitten sunnuntai rapulaa podetessa...



Olen tosi väsynyt tähän kaikkeen, vauvan tulon jälkeen tilanne rauhoittui vähäsen. Mies käy päivät töissä ja on tosi tarkka kaikesta. Vauvan hoidosta ja kodin puhtaana pidosta yms.

Vauvaa ei saisi hoitaa muut kuin minä, päivisin en saisi käydä kotonani joka on kävelymatkan päässä. Vanhempani pyytävät usein käymään ja tykkäävät viettää aikaa tytön kanssa. Samalla saan ite " hengähtää" lukea lehden ja juoda kahvit rauhassa. TÄmä antaa todella voimia arkeeni. Siksi olenkin jätttänyt kertomatta jos olen päivällä siellä käynyt. Minulla päivisin kyläilisi sisko joka myös haltioissaan vauvasta, pitäisi sylissä että saan meikattua ja laitettua itseni.



tämä kaikki pieni apu on minulle tosi tärkeää ja se että saan jakaa arkea muiden ihmisten kanssa enkä kökötä yksin kotona.



tänäänkin mies sitten saapui töistä ja tuohtui kun en ollut imuroinut, siivonnut, vienyt roskia jne. vaikka olen päivät kotona en kuulemma saa aikaseksi yhtäänmitään. Minulla on täys työ lapsen kanssa että saan rytmit pysymään kohdillaan ja nukkumaan aikanaan. Tyttö viihtyy hyvin vähän yksinään ja päivisinkin unet ovat lyhyitä pätkiä n 30 min



tämän ajan haluaisin ja käytänkin itseeni.ja levähtämiseen enkä todellakaan jynssäämiseen niinkuin mieheni toivoisi.



Meillä ei ole koskaan ns. likaista ja tavarat ovat harvoin hujan hajan.

en tiedä mitä mieheni kanssa tekisin sillä hän todella myrkyttää täysin suhteemme tällä käyttäytymisellä. Useimmin kuulen negatiivista sanottavaa minusta kuin positiivista.



miten saisin miestäni muuttamaan tyyliään? Kehuvampaan suuntaa. en ole mitenkään vaativa, vaan päiväni pelastaa jo sanat jotka joskus kuulen " näytitpä hyvältä noissa housuissa" jne



mielestäni olen hyvin vahva ihminen mutta nyt on alkanut tuntumaan että en enää jaksa iloita elämästä

Kommentit (7)

Vierailija

Mikä mä olen sanomaan, mutta ihan suututtaa sun puolesta!!!

Sun miehes haluaa kontrolloida sun elämääs ihan kuus nolla ja kuitenkin itse pettää/ryyppää minkä ehtii. Ei luulis kuuluvan sille mitä teet päivisin vauvan kanssa, olis eri asia jos jättäisit vauvan heitteille. On todella hyvä että huolehdit itsestäsi ja otat apua vastaan jos kerran sitä saat. Käske miehesi hommata siivooja jos homma ei miellytä. Eikö tärkeintä ole teidän siis sinun ja vauvanne hyvinvointi?! Jos herraa imuroimattomuus häiritsee, löytää varmaan imurin itsekin.



Mä olisin varmaan saanut raivarin jos äijä olis töistä tullessaan alkanut valittaa siisteydestä tai siitä ettei ruoka ole valmiina, mut ei sille kyllä tulis varmaan mieleenkään (meillä mä olen se jota ne villakoirat häiritsee, joten kiukuttelin siitä kun en ehtinyt siivota...)



Nyt vaan otat luulot pois siltä mieheltäsi ja pistät sen seinää vasten. En voi mitään sille, että mulle tuli heti mieleen kirjoituksestasi taas yksi tyranni lisää. Taitaa olla miehesi mustasukkainen (tuttavapiirissäni kaikki jotka ovat mustasukkaisia, ovat juuri niitä jotka itse pettävät, olen päätellyt asian niin että jos itse pettää niin oletttaa automaattisesti että toinenkin pettää...) miehesi oletettavasti haluaa, että teet kotona kokoajan hommia, niin et ainakaan viihdy muualla. Koita saada elämäsi kuntoon ja tee niinkuin edellinen kirjoittaja sanoi, eli lähde koko päiväksi omille asioille ja jätä vauva ja lista tekemättömistä kotihommista, älä pese pyykkiä muutamaan päivään jotta vuori on mahdollisemman iso.



Jaksamista, ja anteeksi tuotuneisuuteni...

Vierailija

Heippa!



Sulla on varmasti ollut aika rankkaa viime aikoina!

Olet tuore äiti ja vanhemmuuden opettelu on vasta alkutaipaleella.

Miehesi käyttäytyminen varmasti loukkaa sinua ja on varmaan käsittämätöntä miten rakas ihminen voi toimia tuolla tavalla.



En tiedä onko uskottomuus alkanut sinun raskausaikana vai onko sitä ollut suhteessanne aikaisemminikin?



Kertomasi perusteella tuntuu, että miehesi pelkää sitoutumista syystä tai toisesta, joka on johtanut pakenemiseen -> juomiseen, vieraisiin naisiin ja sinun " kahlitsemiseen" . Mustasukkaisuutta on selvästi ilmasssa ja tuntuu ettei miehesi ole tiedostanut tekemisiään.



Minkälainen suhde miehelläsi on teidän yhteiseen lapseen?



Miten hän hoivaa ja hellittelee pienokaistanne?



Lapsen synnyttyä mies voi tunte itsensä " ulkopuoliseksi" kun äidin ja vauvan suhde on luonnollisestikin hyvin tiivis.



Oletteko keskustelleet omista lapsuuksistanne? Voi tuntua että on vähän kaukaa haettua mutta joskus voi olla että omasta lapsuudesta löytyy vastauksia omaan käyttäytymiseen.

Mietin vaan millainen suhde miehelläsi on omiin vanhempiinsa ja millainen suhde hänen vanhemmillaan on ollut kun hän on ollut pieni lapsi. Käyttäytymiselle voi löytyä vastauksia sieltäkin...



Ennenkaikkea on tärkeää sinun oma jaksamisesi - jollet voi hyvin, niin vauvasikaan ei voi hyvin. Tuoreelle äidille on tärkeää että saa jakaa tuntemuksia läheistensä ja muiden äitien kanssa.

Ja kaikki auttavat kädet, kuten siskosikin, ovat tärkeitä.



Voisit jopa ottaa selvää onko kotisi lähellä jotakin perhekahvilaa tms jossa voisit tavata muita äitejä kahvittelun merkeissä.

Tapaatko ystäviäsi? Kutsu heitä kotiisi ja käy tapaamassa heitä.



Jos rohkenet niin kannattaisi varata myös perheneuvolaan aika. Perheneuvolasta voisi olla apua parisuhdeasioissa, ei siitä ainakaan haittaa ole. Ehkä on helpompi puida ja neuvotella asioista jotka ovat itselle vaikeita jonkun ulkopuolisen kanssa.



Paljon tsemppiä teidän perheelle ja sulle voimia jaksamiseen!



-Rose-



Vierailija

se on aika ovela kikka: kun kamalasti niuhottaa toisen tekemisistä ei kukaan tule kyseenalaistamaan omia tekoja.



Kai olet kaiken ajatellut kun tuollaisen kanssa menit lapsen tekemään. Ei voi muuta sanoa kuin että pidä puolesi ja huolta itsestäsi

Vierailija

>Ei luulis kuuluvan sille mitä teet päivisin vauvan kanssa, olis eri asia >jos jättäisit vauvan heitteille.



No kyllä se nyt varmaan vähän kuuluu jos ei toinen todellakaan tee YHTÄÄN MITÄÄN muuta kuin vain köllöttelee vauvan kanssa ja hoitaa tätä. Ei vastikään synnyttänyt nyt mikään ehdottomaan lepoon määrätty vuodepotilas ole eikä vauvan tarvitse olla joka sekunti äidin kainalossa niin mukavaa kuin se emosta olisikin.



>On todella hyvä että huolehdit itsestäsi

>ja otat apua vastaan jos kerran sitä saat. Käske miehesi hommata >siivooja jos homma ei miellytä. Eikö tärkeintä ole teidän siis sinun ja >vauvanne hyvinvointi?! Jos herraa imuroimattomuus häiritsee, löytää >varmaan imurin itsekin.



Jos vaimoni olisi ensimmäisen vauvan meille toimitettuaan ollut jokin puolikuollut lojuja ei toista tosiaan tulisi. Mitenköhän se jonkinlainen kodin muuhunkin elämään osallistuminen sotii vauvan ja/tai äidin hyvinvointia vastaan? Oletko tosiaan sitä mieltä, ettei äidin tarvitse tehdä MITÄÄN muuta kuin " pitää huolta vauvasta" ? Entä kun vauva nukkuu, pitää tyytyväisenä omaa hauskaa tai kun puoliso huolehtii vauvelista? Silloin on Äidin aika nostaa jalat pöydälle, syödä suklaata ja töllöttää töllöä? Ehkä vielä vähän kiukutella perheen toiselle aikuiselle kun nyt saa luvan kanssa tehdä niin?



>Mä olisin varmaan saanut raivarin jos äijä olis töistä tullessaan >alkanut valittaa siisteydestä tai siitä ettei ruoka ole valmiina, mut ei >sille kyllä tulis varmaan mieleenkään (meillä mä olen se jota ne >villakoirat häiritsee, joten kiukuttelin siitä kun en ehtinyt siivota...)



Ei minun ainakaan tarvinnut valittaa, vaimo ja tuore emo osasi ja jaksoi hoitaa sekä mielihyvin hoitikin kohtuullisen osuutensa peruskotiaskareista ja näin tulee epäilemättä tekemään tulevan poikasenkin kohdalla. Minä hoidan toki hieman tavallisesta laajennetun osuuteni myös. Jos kaikki aivan välittömästi vauvan huoltamiseen niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin liittymätön, palkkatyö, siivoukset, kokkaukset, kaupassakäynnit, virasto- ja pankkiasiat jne. jäisivät pelkästään minun niskoilleni, niin joku olisi vaihtanut vaimoni.



...ja vaihtuisi muuten pian uudestaan.



Muuhun ap:n tekstin sisältöön kantaa ottamatta, ts. lähinnä kommentoin kommentoijien tekstejä.

Vierailija

Kertomasi kuulostaa jotenkin kuin tarinalta " entisestä" elämästäni, tosin meillä ei ollut lasta mut miehesi käytös ja omat reaktiosi jne.



Meillä tilanne oli se, että nuorena oli menty yhteen, siis alle 2-kymppisenä, kova oli kiire kotoa pois joten yhteenmuutettiin vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin 5 vuoden jälkeen.

Mieheni oli alusta alkaen todella pedantti ja tarkka kaikesta kotiin liittyvästä. Siis pulttas, jos vessanpytyn kansi oli auki kun hänen mielestä sen piti olla kiinni jne. No, helppohan se oli pitää huusholli järjestyksessä ja putsplankki kun ei ollu lapsia. Ja siihen miehenkin nalkutukseen tottui ja turtui. Mä olen luonteeltani tosi kiltti ja yritin tietysti miellyttää häntä minkä voin. Eihän siitä pitkän päälle tullut mitään vaan mitä enemmän mä tein miten hän saneli sitä enemmän sain lokaa päälleni.

Loppuvaiheessa alkoi yleinen nälvintä koskien mun ulkonäköä, ystäviä, vaatteita ja ihan kaikkea mitä tein.

Joku varmaan ajattelee et miksei se lähteny?? Kaikkeen tottuu - sanotaan. Eli mä kuvittelin et muillakin on samanlaista ja että sellastahan sen KUULUU olla. Eihän se niin ole. No, 7 vuoden jälkeen sain sen klassisen syyn lähteä- mies narahti uskottomuudesta.



Tän vaan haluaisin kertoa sulle ihan esimerkkinä, et meitä on muitakin kilttejä joiden yli on rullattu niin että kumit vinkuu ;)

Neuvoksi ehkä sanoisin, että jos kerran rakastat miestäsi ja haluat hänen kanssan jatkaa, niin sun täytyy muuttaa ITSEÄSI jotenkin. TOista on vaikea muuttaa omien mieltymystensä mukaiseksi.

Eli: jatkat käymistä vanhempiesi luona. Miehesi on vaan " nieltävä" tämä. Laita sille miehelle kampoihin - senkin uhalla että tulee riita. Ei se riita maailmanloppu ole. (kuten mä joskus luulin ja siksi välttelin riitelyä viimeiseen saakka) Riita joskus puhdistaa ilmaa hyvinkin.

Ehkä hän ei ole tullut ajatelleeksi että tosiaan tarvitset henkireiän päivällä.

Jos mahdollista, jätä hänet vauvan kanssa vaikka joksikin lauantaipäiväksi ja lähde shoppailemaan. Sano hänelle, että koittaa saada imuroitua, pestyä pyykit jne. siinä sivussa..heh, ei kuule onnistu mieheltä, ei.

Muista, ja muistuta miestäsi, että vauvan hoito on sun pääasiallinen tehtävä nyt kun olet kotona. Ei piikana olo!! Annat piutpaut nyt villakoirille ja tiskivuorille (jos pystyt) ja kun vauva nukkuu, keität kupin kahvia, kaivat fazerin sinisen esille ja jonkun hyvän hömppälehden , heität jalat pöydälle ja nautit edes sen kahvikupillisen verran ja SITTEN sen jälkeen jos ehdit ja huvittaa, otat sen imurin..laita rokki soimaan stereoihin ja hurautat kämpän äkkiä puhtaaksi! Sit haet vauvan kanssa lähikaupasta kivan kukkakimpun keittiön pöydälle ja nautit ihanasta syyssäästä ja ihanasta vauvasta! Etkä anna sen miehen jyrätä sua ja sun itsetuntoa lyttyyn! Se on vaan kade kun sä saat olla vauvan kans kotona!



t.äippä + 3 ihanaa tenavaa

Vierailija

Sun olis ehkä kannattanut lukee se alkuperäinen teksti mihin vastasin. Kirjoittajahan kertoo, että heillä ei ole likaista eikä tavarat hujan hajan, mutta mies haluaa kuitenkin että vaimo " jynssäisi" vaan kotona. Eli kyse ei ole siitä, ettei kotona oleva vaimo tekisi mitään.



No sun mielipiteet on sun ja niistä ei sen enempää, en uskokaan että pystyt samautumaan tilanteeseen. Haluisinpa kuitenkin nähdä, miten herra itse suoriutuisi kaikesta... On monta kertaa helpompaa käydä töissä, kuin olla 24h kotona. Ja tämän voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Oletko itse ollut kotona hoitamassa lapsia ja kotia niin että vaimo käy töissä?



Hauskaa viikonloppua sullekin!



ps. voin muuten kertoa, että kotona ollessani ja nyt myös töissäkäydessäni imuroin vähintään 5 krt/vko ja meillä on suhteellisen siistiä, koska en itse siedä sotkuisuutta. Samoin olen innokas leipoja ja ruoanlaittaja, joten meillä syödään päivittäin kotiruokaa... niin ja lapsetkin on tullut hoidettua

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat