Miten te eronneet olette selittäneet eron jos lapsi on

Vierailija

vielä ihan pieni (alle 2 v)? Onko lapsi kärsinyt " isättömyydestä" ? Ja miten kauan? Millaisia oireita?

Kommentit (11)

Vierailija

nyt erosta on kulunut jo melkein 10v eikä traumoja ole näkynyt!

Päinvastoin, heillä on isänsä kanssa paljon parempi suhde kun mitä oli avioliittomme aikoihin. Kun lapset ovat isällään, isän on oikeasti pitänyt ottaa täysi vastuu lapsista! Näin heidän välinsä ovat lähentyneet.



Kerroin silloin eron aikoihin, miten isi ja äiti eivät vain tule enää toimeen keskenään. Miten elämä on pelkkää riitelyä ja se ei ole kenellekään mukavaa.



Tapaamiset on pystytty sopimaan ihan kivuttomasti ja lapset ovat saaneet tapailla isäänsä aina, kun haluavat.



Myös päiväkodissa, kerhoissa ja kouluissa ihmetellään kovasti, kun kerron lasteni olevan " avioerolapsia" . Heidän mielestään se ei näy lapsissa mitenkään!



Suosittelen eroa lämpimästi kaikille, kenellä on huono suhde! Meillä elämisen laatu parani kerralla kaikilla osapuolilla!

Vierailija

Lapselle olotila on luonnollinen, eikä hän mitään muuta edes muista. Siksi vähän v*tuttaa, kun esim. koulussa yritetään selvittää kaikkia mahdollisia ongelmia vanhempien avioerolla. Ope juuri tiukkasi, miksi en ole erityisesti maininnut että olemme eronneet. Ehkä siksi, että asian pitäisi näkyä kaikista täyttämistämme papereista, lapsen puheista kuulee heti, että hän on isän / äidin kotona tehnyt sitä ja tätä ja ero on tapahtunut 6 vuotta ennen kuin lapsi aloitti koulun. Lapselle asia ei ole ongelma, jota täytyisi pitää esillä ja selitellä, ja on ikävää että esim. ope yrittää tehdä siitä sellaista.

Vierailija

... mutta nyt yritänkin miettiä että kumpi on huonompi vaihtoehto lapselle - olla isätön vai elää sellaisen isän kanssa joka yrittää alistaa vaimoaan ja lastaan - ei tunne mitään sympatiaa ja kotona koko ajan kireä ilmapiiri. - ap

Vierailija

että mieluummin rauhallinen ja tasapainoinen yksinhuoltajaäiti ja turvallinen elämä jossa ei pelottavia ja epävarmoja asioita, kuin " ehjä perhe" jossa riitoja kännipäisen isän kanssa, alistettu äiti, öisiä huutamisia, pelkoja ja äkkilähtöjä sukulaisten sohville. Mieluummin olen siis jopa orpo ja sijoitettu kuin enää siinä helvetissä.

Vierailija

Noin pienen lapsen kohdalla olisi hyvä jos esim. vaikka lyhyitä tapaamisia olisi useita viikossa, jotta lapsen kiintymyssuhde myös isään voi jatkua ja kehittyä. Vanhemmusshan jatkuu, mikäli isä on kykenevä kantamaan vastuuta lapsesta. Näin lapsi ei kärsisi " isättömyydestä" vaan isä säilyisi osana lapsen elämää. Tämä on varmasti myös tärkeää lapsen isälle. Itse luin eron aikoihin vanhemmalle pojalleni (3v.) kirjaa " Juholla on kaksi kotia" . Antakaa aikaa itsellenne vanhempina miettiä, mikä teidän tapauksessanne on lapsen edun mukaista ja millainen tapaamiskäyntäntö teille sopisi. Lapsellahan on oikeus molempiin vanhempiin. Jaksamista eromyllerrykseen. Tukea saat myös sivuilta www.eroperhe.net.

Vierailija

Lapsi oli alle 2v kun erottiin ja erotessa ei juuri tarvinnut mitaan selitella. Eli lapsi oli viela niin pieni ettei kysellyt eika olisi selittelyja ymmartanyt. Kysymykset tulivat sitten myohemmin, mutta lapsi ei muista etta isi ja aiti on edes koskaan asuneet yhdessa.

Meilla on myos asiat parantuneet eron myota. Isasta tuli todellakin isa kun tajusi etta perhe ei ollutkaan itsestaanselvyys. Alkoi ensimmaista kertaa ottamaan osaa lapsen asioihin ja kantamaan vastuun lapsesta. Nyt lapsi on jo 6v ja hanella on kaksi rakastavaa kotia ja mitaan isoja traumoja ei ole havaittavissa.

Koskaan ero ei tapahdu jalkia jattamatta, mutta on minullakin " arpia" omasta lapsuudesta vaikka oli onnellinen ydinperhe. Etta joskus on tehtava ratkaisuja joissa ei ole oikeaa ratkaisua on vain vahemman tai enemman paha. Ja meidan tilanteessa ero oli se vahemman paha.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat