Miten olette selvinneet työhön palaamisesta?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Moikka! Olen mestarimurehtija, eli sydän särkyy jo puoli vuotta etukäteen siitä, että tyttö täytyy laittaa päiväkotiin ensi huhtikuussa täyttäessän vuoden. Eikä asiaa hirveäasti lohduttanut siskoni kommentti, että " niistähän" tulee sitten lapsen ensisijaisia hoitajia...



Eli minkälaisia kokemuksia teillä kokeneemmilla kehäketuilla on, ensisijaisesti lapsen, mutta myös omalta kannalta? Miten lähti käyntiin, lapsen reaktiot jne.



Kiitos

Kommentit (5)

Vierailija

Ja myös rohkeudesta vastata. Ei elämää vaan voi elää ennaltakirjoitetun käsikirjoituksen mukaan (ei varsinkaan muiden)vaikka kuinka haluaisikin. Mukavaa myös, että kaikilla on lähtenyt elämä ja arki rullaamaan vaikeuksienkin kautta.



Itse lähinnä näen sieluni silmin kuuluisan otoksen Chaplinin Poika elokuvasta (tiedätte varmaan...), mutta turhapa tässä on liikaa murehtia etukäteen. Kyllä tämä lapsen kanssa eläminen on vaan niin ennaltaarvaamatonta..

Vierailija

Meillä poika itki paljon perääni ja lisäksi sairasteli ensimmäisen puoli vuotta parin viikon välein. ELi tosi rankkaa oli molemmille. Sitten lisäksi poika vielä jotenkin uupui tosi paljon siellä hoidossa, eli kotipäivinä (poika oli 2-4 pvänä viikossa hoidossa) oli pirteä ja jaksoi valvoa illalla n. kahdeksaan, mutta hoitopäivinä meni välillä yöunille jopa puoli kuudelta.



Hoitopaikkana oli yksityinen pph, joka kyllä oli oikein mukava, mutta jotkut lapset vaan ottaa sen hoitoon menemisen rankemmin ja tietysti nuo sairastelutkin tekee asiasta helposti tosi rankan koko perheelle.



Meillä tuo esikoinen on aina ollut sellanen, että ei ole juuri koskaan lähtenyt mielellään hoitoon, vaikka paikoissa ei ole ollut vikaa. Hän siis vaihtoi 1-v 8kk iässä yksityiseen päiväkotiin, kun pph jäi eläkkeelle. Vasta nyt 2,5 vuoden iässä hän on pikkuhiljaa alkanut tykätä käydä puistossa leikkimässä päiväkotikavereiden kanssa (nyt meillä vauva 2kk ja poika käy 2Xviikko 2,5 h kerralla puistossa saman päiväkodin lasten kanssa leikkimässä). Olen iloinen että hänkin saa olla vielä ainakin n. vuoden pääsääntöisesti kotona.







Vierailija

Mutta mulla oli kans etukäteen suuret murheet siitä kuinka kaikki sujuu, ja mietin että mitä jos lapsi ei pärjää ja joudun olemaan erossa lapsesta jne... Mutta näin jälkikäteen voin sanoa että ainakin meillä se oli äidille paljon rankempi se päivähoidon alotus kun lapselle!! Lapsi sopeutu hyvin ja viihty alusta asti, toisella viikolla hiukan oli aamulla kitinää, joka aina loppui heti kun minä lähdin. Mutta itselle se oli alkuun henkisesti rankkaa, mutta helpotti ajan kanssa kun oppi luottaan siihen että kyllä sillä lapsella on kaikki asiat ihan hyvin siellä ja mä ainakin kyselin aina hoitajalta kovasti miten päivä oli mennyt ja hän kertoi mitä olivat tehneet ja syöneet ym.. niin tietää vähän itsekin mitä siellä tapahuu. Ei kannata murehtia liikaa etukäteen, hyvin se menee :)

Vierailija

perhepäivähoitajalla ollessaan 9 kuukautta eli kun äitiyslomani päättyi. Itsekin murehdin etukäteen asiaa kovasti ja itkeskelinkin. Tutustuminen etukäteen hoitopaikkaan oli hirvittävän hyvä asia ja sen jälkeen pystyin itsekin lähtemään rauhallisemmin mielin töihin.



Poika on viihtynyt koko ajan hoidossa hyvin! Imetystä olen jatkanut edelleen aamuisin ja iltaisin. Ongelma on se, että itse saan hyvin vähän unta, koska poika on ollut koko pienen elämänsä todella huono nukkumaan yöunia... Unet riittävät lapselle ja hän on pirteä, mutta itse tarvitsisin enemmän yhtäjaksoista unta. Toinen " ongelma" on ollut se, että poika ei suostu juomaan hoidossa mitään, koska on tottunut imetykseen. Osaa kyllä juoda mukista halutessaan... Nestettä tulee kuitenkin riittävästi, koska maitoa laitetaan ruuan sekaan ja aamuisin ja iltaisin maitoa tulee kuitenkin aika paljon. Muuten kaikki on sujunut hyvin! Lapsi on aivan yhtä iloinen ja reipas kuin ennen hoidon aloitustakin. Lisäksi hän on oppinut nopeasti uusia taitoja muilta lapsilta. Mm. kävelemään hän lähti ollessaan 10 kk ikäinen.



Kaverini lapsen hoito ei alkanut ihan yhtä helposti, vaan alussa lapsi itkeskeli. Pian hänkin kuitenkin tottui hoidossa olemiseen ja viihtyy nyt jo hyvin.



Nyt lapseni on ollut hoidossa kaksi ja puoli kuukautta ja olen ollut tyytyväinen töitten ja hoidon aloitukseen. Nyt se sujui kivuttomasti, kun taas olen kuullut hoitajilta, että hoidon aloittaminen on usein vaikeampaa 2-3 vuoden ikäisille lapsille. Eli tällainen pienempi sopeutuu helpommin tilanteeseen. Tietenkin sekin on hyvin lapsikohtaista. Mutta älä murehdi siis liikaa äläkä tunne turhaan huonoa omaatuntoa. Kyllä se siitä lähtee sujumaan!



En halua muilta kommentteja omaan ratkaisuuni liittyen. Siitä olen jo joutunut riittävästi keskustelemaan eräässä toisessa samantapaisessa aloituksessa. Halusin vain kertoa ap:lle oman kokemukseni. Muitten kokemukset voivat olla tietysti aivan erilaisiakin...

Vierailija

Et halunnut kommenttia, mutta pakko on kiittää, että kerroit miten teillä on mennyt hoitoon meno 9 kk iässä :-) Itse menen pakon sanelemana töihin helmikuussa (tyttö syntynyt toukokuussa) ja jännittää jo hiukan miten lähtee sujumaan. Meillä tosin hoitopaikkana päiväkodin pienten ryhmä. Kiva, että sulla on ollut hyvät kokemukset, valoit uskoa tähän hoitoon menoon! Taitaa olla niin, että useimmiten hoitoon meno on suurempi jännityksen aihe äidille ja isälle kuin lapselle.

Kaisu

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat