Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

30+ ESIKOT ~~ loppuviikon juttelot

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Minulla on tylsä päivä kotona. Ulos en jotenkin kykene kun mahassa vähän tuntuu eli öllöttelen sitten sisällä. Äsken kävi kaveri pienen 6 viikkoisen vauvan kanssa. Oli tosi helpon oloinen vauva. Nukkui vaan tai sitten se söi.... eli sellainen vauva joka kasvaa myös minun mahassani... helppo pikku tyttö. Sellainen joka on tosi helppo synnyttää ja hoitaa. Kaveri kertoi että kun oli ollut synnyttämässä neitokaista (helpoo synnytys kuulemma) niin viereisessä petissä oli ollut nainen joka oli synnyttänyt kotona pesuhuoneessa, ja 12 miestä oli katsonut vierestä... oli kutsuttu medihelit ja ambulanssit paikalle, kun vauva olikin tullut niin äkkiä ettei olleet ennättäneet enää viedä sairaallaan.... mietin että on täällä Suomessa kyllä turvallista synnyttää... loistavaa palvelua. Vauva ja äiti voivat hyvin, mutta koska vauva oli syntynyt kotona niin vauva oli automaattisesti pari päivää pidempää tarkkailussa.



Joo työpaikka järkytyksestä en ole kyllä vielä päässyt. Viime yön mietin että esimieheni on ihan paska.... (ennen se oli maailman kivoin esimies)... tiedän että ei paljon auta.. haluamani työpaikkan menettäminen ei enää muuta kun harmittaa, mutta kaikki muu suoraan sanottuna vituttaa... Olen ihan varma että kun menen maanantaina töihin niin joku kysyy että miten maha voi... vaikka sanoin esimiehelleni että asia on minun yksityisasia... vituttaa... seuraavaksi ne varmaan tulee kysymään että milloin jään kotiin ja miten pitkään olen pois... teidän että vitutus ei auta, mutta minkäs teet kun asia vaan vituttaa... taidan laittaa maanataina töihin tiukan asuteen että maha varmaan näkyy ja kun joku kysyy jotain niin olen vaan että eikös se ole minun yksityisasia....Ymmässään kyllä itsekin että nyt mulla kiehuu asia yli... mietin koko aamuyön että olen ihan täynnä vihaa... vihaa kaikkia kohtaan... vituttaa mennä töihin, kun kohta olen siellä vaan kävelevä maitotonkka...



ja vielä vanhemmatkin tulee viikonlopuksi kylään... huuhh... no ne menee just ja just mutta mieluiten vaan olisin kotona ja öllöttelisin ihan omalla porukalla..



No onneksi on tuo vauva mahassa ja se on ihana. Ja sitten on nuo ihanat koirat. Mieskin alkaa tuntua taas vähän ihmiseltä, mutta vaan ihan vähän...



Onneksi illalla mennään tuttujen kanssa syömään niin saa jotain muuta ajateltavaa kun oman pää sisäiset ihan tyhmät ja tyhjät ajatukset....







Kirsi 16+5 (olin viikolla sekaisin)



Vierailija


Täällä sitä vaan kotona lomaillaan, kävin äsken haravoimassa yön aikana tippuneita pensasaidan lehtiä, vaan ei tuolla pienessä sateessa kauan jaksanut olla, alkoi palelemaan niin pirusti.



Katottiin eilen illalla Onnen varjot -leffa, oli ihan hyvä. Monet tuntemukset oli niin tuttuja mitä siinä läpi käytiin, tuli sitä katsoessa niin itkut kuin naurutkin. Oli kyllä kiva muutenkin miehen kainalossa elokuvailtaa viettää, naposteltiin herkkuja samalla. :)



Miehen tyttökin lähti eilen kotiinsa, on nämä äitipuolen tuntemukset sitten kahtiajakoisia... Toisaalta tyttöä tuli jo ikävä, toisaalta oli " helpotus" että lähti, ja tuosta jälkimmäisestä tuli heti huono omatunto...





Nyt on laitettava puita uuniin, alkaa olla sen verran koleaa.





Torstaiterveisin Tutanna 17+3

Vierailija

Moi!



Tässäpä viestini, joka tippuu jo kovaa vauhtia... :)



***********

Heipä hei,



Kirjoittelen teille uuden pinon pohjan, ennen kuin juoksen lounaalle ja bussiin. Tänä-iltana konsertti Lahdessa ja jännittää miten jaksan ensin harjoitukset, sitten konsertin. Onneksi olen saanut itselleni reunasta paikan, jossa aion istuskella kaikki kuoron tauot.



Astronautti on tainnut nauttia musiikista. Kauniissa, tunnelmallisissa kappaleissa on ihan hiljaa, mutta kun orkesterista jytisevät patarummut ja vasket puhaltavat kumeat törähdyksensä, tulee muksuja. Eilen reeneissä lauloimme " Gib Uns Antwort" ja Astris muksautteli vastaukseksi.



Vaan nyt vielä muutama homma ennen kuin lähden menemään.



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (24+6)

Vierailija

Hei Kirsi, koita jaksaa, todella tylsää, että työpaikallasi kävi noin! Eikä ne miehetkään aina ajattele mitä ne suustaan päästää. Vehnät ovat kyllä todellisia lohtukoiria, meillä Toto tulee kanssa ihan viereen, kun näkee, että minulla on paha olla. SnowApplellekin piti sanoa, että kuulosti siltä, että teidän vehnävierailu sujui oikein hyvin!



Minulle kävi todella paljon pienemmän mittakaavan juttu töissä alkuvuodesta, mutta kerronpa kuitenkin, koska sekin otti pattiin. Pitkä sepustus, kannattaa skipata, jos ei jaksa lukea jupinoita... Eli taisin olla ihan raskauden alkuvaiheessa eka neuvolakäynti tehtynä ja olin viikolla 8 käynyt yksityisellä ultrassa eli jotain noilla main. Meillä piti töissä ilmoittaa mihin " maksullisiin" koulutuksiin haluaisi ensi vuonna ja muutenkin piti puhua tämän syksyn ja ensi vuoden töistä. No minä reiluna tyttönä sitten marssin lähiesimieheni (naisen) luo ja kerroin luottamuksellisesti tilanteestani ja painotin vielä, että raskaus on niin alkuvaiheessa, että mitä tahansa voi vielä sattua... No samaan aikaan meillä suunniteltiin muuttoa uusiin työtiloihin ja meillä töissä tuo kirjoittamaton nokkimisjärjestys menee niin, että yhden hengen huoneet ovat " parhaille työntekijöille" , osa joutuu kahden hengen huoneisiin(joissa minä olen viihtynyt erittäin hyvin) ja viimeiseksi tulleet menevät niihin pariin 5-8 hlön maisemaan, jossa mm. harjoittelijat istuvat.



No, esimies tulikin sitten parin viikon päästä minulle sanomaan, että minä menen sinne 8 hengen maisemaan harjoittelijapoikien kanssa, kun kerran jään pois. Ai miten niin jään pois, jos jään äitiyslomalle, osalla äitiyslomalaisista on omat yhden hengen huoneet odottamassa, kun tulevat takaisin... Ei siinä mitään, mutta ärsyttää erilainen kohtelu.

Kaikki muut meidän ryhmäläiset saivat omat huoneet, paitsi kaksi minun jälkeeni meidän ryhmään tullutta... Kävin pomolleni hetken päästä sanomassa, että jos hän ei tietäisi raskaudestani, niin eikö tilanne olisi toinen? Hän myönsi asian, ja nyt istuin sitten ensin vähän aikaa kahden hengen huoneessa ja nyt olen sitten viime päivät istunut 5 hengen maisemassa. No ihan hyvin olen viihtynyt uusissa tiloissa, ei siinä mitään... Mutta tarinan pointti oli se, että pomo oli selvästi kertonut siellä tilanjakopalavereissa, että minä olen raskaana. Asian, jonka piti olla luottamuksellinen! Kun olin viikolla 11 raskaana, vähän isompi pomo (nainen myös + kuului tilapalaveriporukkaan), _huusi_ käytävällä perääni, että onneksi olkoon, koska jäät äitiyslomalle! Olin ihan puulla päähän lyöty, koska en silloin kyllä edes näyttänyt siltä, että olen raskaana. No pian laskin 1+1 ja nyt olenkin tullut siihen tulokseen, että jos vielä joskus olen uudelleen raskaana, en varmasti kerro asiasta töissä ennenkuin on pakko!



No joo, asiasta meidän vehnään. Toto oli eilen siellä leikkauksessa. Hännästä leikattiin vain se patti eli häntä on tallella :) Kiitokset taitavalle kirurgille! Näyte kasvaimesta lähetettiin patologille, koska varmuutta kasvaimen laadusta ei osattu sanoa eli nyt sitten odotellaan ja odotellaan... Viime yö menikin sitten siinä, että Toto itki sydäntä särkevästi ja punki viereen ja syliin. Se oli saanut kipupiikin, mutta silti sillä oli ja on edelleen kipuja ilmeisesti ja on tokkurassa vieläkin ja häntään tietysti koskee. Kauheaa katsottavaa. Jäin itse täksi päiväksi sairaslomalle, koska olin niin väsynyt ja huolissani, että en olisi töihin voinut lähteäkään. Sitäpaitsi en olisi pystynyt istumaan työmatkaa, koska maha kramppasi. Näin raskaana sitä näköjään reagoi heti mahallaan.



En taaskaan muista mitä muuta piti kommentoida, mutta hyvää viikonloppua kaikille!



Terveisin Swheatie 30+4

Vierailija

...että kohta on joka toinen viesti minun kirjoittamaa... ;)





Piti tulla vielä kertomaan, että tehtiin muutos tämän illan suunnitelmiin ja lähdetään miehen töistä tullessa Lieksaan anoppilaan ja käydään myös siellä leikkauksesta toipuvan appiukon luona. Samalla reissulla käydään peittelemäss meidän halkopino paremmin talvea varten isän metsikössä, ja tullaan iltamyöhällä sitten takaisin kotiin. Saa remontti odottaa huomiseen. ;)



Ja toinen asia... Rupesin kaivelemaan vaatekaapista jotain päällepantavaa, eikä sieltä kohta oikeesti löydy mitään mikä mahtuu päälle. Niinpä sitten palstaa lukeneena ja sitä kautta valaistuneena näpräsin itselleni pari masutuubia tässä joutessani... Eihän ne mitään hienoja ole, ja ompelukonettakin pääsen käyttämään vasta siellä anoppilassa kun itse en omista konetta. Mutta maha peittyy ja voin taas laittaa kaapista mieleiseni t-paidan päälle. :) Nyt ainakin maha korostuu kun on sellainen ihana pinkki tiukka koirapaita! Enpä olekaan tätä paitaa pitänyt aikoihin, on ollut ihan unohduksissa, koska niiden pomonkin huomaamien mahaan kertyneiden lisäkilojen myötä en ole tiukkoja näyttäviä paitoja juurikaan pitänyt... Mutta nythän mulla on mitä ylpeänä esitellä, joten ei kun räikeimmät värit ja kuosit käyttöön! ;)

Ja joitakin vanhoja t-paitoja joita en ole pitänyt koska ovat olleet " ryhdittömiä" , voin näköjään taas pitää, koska kiristyvät sopivasti hyvin istuviksi mahan ansiosta, ei muuta kuin masutuubi alle ja menoksi! Eipähän tarvitsekaan vielä lähteä äitiysvaatteita ostamaan kun pystyy näin hankkimaan lisäaikaa.

Paitsi että housuja kohta tarvitsen kyllä... Ellen ratkaise jotain vanhojen farkkujen sivusaumoja ja ompele niihin joitain joustavia lisäkaistaleita tms. Vai miten kannattaisi tehdä? Onko hyviä ideoita? Käsityöihmisiä paikalla? Tässähän vallan innostuu! :)

Pitäisköhän toivoa joulupukilta vihdoin ja viimein ompelukonetta...? Saisi sitten vauvallekin vanhoista vaatteista ommeltua vaikka mitä asustetta. Hmm, pitääkin alkaa kirjettä kirjoittamaan Korvatunturille! ;)





Ja nyt annan teille jo viikonloppurauhan tältä suunnalta, pitää lähteä koiruli ulkoiluttamaan ennen kuin lähdetään Lieksaan.





Viikonloppuja!





sussu ja nyt komeasti esillä oleva massu 17+4 :)

Vierailija

Mikä ihmeen masutuubi, en ole kuullutkaan moisesta? Mulla on kotivaatteissa ongelma että paidat ei yllä hana päälle auttasko masutuubi....



Kertokaa mikä se on?



Kirsi



ps. stressa on tiedostettu, mutta ei lähe aivoista pois....

Vierailija


Mie leikkasin parista hihattomasta paidasta yläosat pois, siitä kainaloiden kohdalta siis poikki vaan. Sitten ompelin reunan siististi ja se on siinä. Jotkut varmaan ompelee siihen jonkin resorin tms. joustavan mutta samalla kiristävän reunan, mutta mulla ne paidat oli sen verran tiukkoja, että ei niihin tarvitse.

Ja käyttö: vedät vaan sen mahan päälle, sen päälle tulee sitten toinen paita. Mulla se tuubi lähtee siis tuosta rintoje alta, itse asiassa kun pidän nyt noita urheilutoppeja vaan rintsikoine, niin sujautin sen tuubin reunan topin reunan alle että varmasti pysyy paikoillaan. Tuubin alareuna yltää siis tuonne lanteille, kun taas siihen päälle tuleva paitahanei yllä mahaa peittämään... Näkysiin jää siis sen päällyspaidan helman alta muodikasta kerrospukeutumista edustava masutuubin alareuna! Ja kas näin, maha ei vilku paidan ja housujen välistä paljaana, vaan pysyy nätisti sen tuubin alla piilossa.

Osasinko selittää...?



Jossain oli ihan pidempiä keskusteluja aiheesta, ohjeita jne. Haulla varmaan löytyisi.



Mie muuten ajattelin vihdoin maanantaina mennä oikein tiukassa ja " paljastavassa" paidassa kera masutuubin töihin... ;)

Katotaas mitä se yksi työkaveri nyt sanoo, joka siis aina maanantaisin kauhistelee miten mahani on kasvanut kauhean paljon viikossa!



Ja tervetuloa vaan uusi jäsen (jonka nimeä en nyt millään muista...) joukkoomme mukaan.

Jaksaisiko joku kaivella esiin sen vauva-aikataulun, niin voisi laittaa siihen niitä tietoja hänkin?





Nyt isälle kahvia keittämään, on vihdoinkin tulossa.







Tutanna 17+5



Vierailija

Mullekin kävi kerran niin, että eräs kollega tuli onnittelemaan raskaudesta. Olin työstressin takia sen syksyn aikana lihonut 5 kg, kun en ehtinyt urheilemaan. Arvatkaa vi**ttiko. Olimme Ruotsissa kokoustamassa ja siellä levisi huhu, että olen raskaana, vaikka yritinkin väittää vastaan. No, pomon kanssa naurettiin asialle ja päätettiin vedättää tätä kaveria ihan kunnolla. Se oli vaan että " Mähän tiesin!" Illalla vedin skumppaa ja viiniä ja aterian päälle vielä sikarin, ja siihen loppui huhut. Mutta pitkään tuo asia kaiveli. Tuo dorka ei tajunnut edes lopettaa siihen, vaan tuli paria vuotta myöhemmin kyselemään multa (kahden keskenmenon jälkeen) että eikö se teidänkin olisi jo aika hankkia lapsia. Teki mieli tintata. Sanoin vain, että suoraan sanottuna se asia ei kuulu sinulle.



Jos jotain noista kokemuksista on oppinut, niin se on, että toisten lisääntymisaikeista ei kuulu kysellä, eikä raskaudesta onnitella ennen kuin se julkistetaan.



kirsi10: kuulostat tosi stressaantuneelta. Tärkeintähän nyt on kuitenkin sinun ja vauvan hyvinvointi. Raskaus vie oman veronsa, ja raskauden edetessä huomaat, että voimia on koko ajan vähemmän. Ehkä olisi hyväksikin olla nyt matalalla profiililla työn ja työnhaun suhteen, kun nyt jo tulee supistuksia. Ehkä laitat itsellesi vähän liian kovia vaatimuksia aikana, jolloin kroppa ei välttämättä jaksa, ja unta ja lepoa tarvisi paljon. Uraan ehtii kyllä panostaa myöhemminkin. Se on rikkaus, että me voidaan tehdä molemmat: panostaa uraan ja niin halutessa myös perheeseen ja olla välillä kotona lapsen/lasten kanssa. Äitinikin teki uraa sekä ennen lapsia että meidän tultua murkkuikään, ja ehti saada ihan tarpeekseen johtamisesta työuransa aikana. (Nyt hän on jo eläkkeellä.)



Näin ainakin itse ajattelen silloin jo alle kolmikymppisenä burnoutin läpikäyneenä. Kukaan ei koskaan tullut kiittämään siitä, että uhrasin tietyssä elämänvaiheessa kaiken työlle. Eikä se asema tehnyt minua onnelliseksi, päinvastoin. Sen sijaan tämä pikku potkija masussa tekee onnelliseksi joka päivä... :)



Lene rv 26+3

Vierailija

Pitäisi varmaan laittaa ylläpidolle viestiä tuosta ongelmasta että kun kirjoittaa liian pitkään niin ohjelma hävittää tekstin!!!!!!



Nyt sitten lyhyesti vain: Ihan ensimmäiseksi kaikki sympatiat kirsille. Kun itse en ole meinannut saada ajatuksia ja stressiä katkeamaan, olen todennut että tärkeintä on nyt pienen hyvinvointi. Ota tarvittaessa lisää sairaslomaa ja viisveisaa muusta maailmasta. Keskity viettämään aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka ymmärtävät sinua (miehesi kommentit ovat tosi ymmärtämättömiä) ja sellaisiin asioiden tekemiseen joista saat iloa.



Ehkä tuollaista pöyristyttävää asennoitumista löytyy vielä tänäkin päivänä sen takia, että useat naiset asettavat pienen elämän tärkeimmälle sijalle, toisin kuin monet miehet. Ja se on aivan oikein. Olemme me suomalaiset naiset aika vahvoja kun olemme saaneet näinkin paljon taisteltua oikeuksia itsellemme, mutta vielä riittää tehtävää - sitten kun on sen aika, nyt tärkeintä on ainutkertaisen uuden elämän turvaaminen.



Oma vointini on parantunut huomattavasti. Fyysisen väsymyksen ja selkäkivun helpottamisen lisäksi olen saanut tänä viikonloppuna uutta perspektiiviä elämään tavattuani uusia ihmisiä jotka tekevät elämässään aivan erilaisia asioita kuin minä. Olen pitkään haaveillut elämänmuutoksesta, ja haave sai taas siipiä sulkiinsa. Toisaalta olen oppinut nauttimaan pienestä osastani yhteiskunnan toimivana palasena ja lakannut haavelemasta jostain erikoisesta ja ihmeellisestä elämästä. Toisaalta tällaisenaan elämä ei ole sitä mitä haluan, 8-16 tappotahti etenkään perheellisenä ei houkuttele. Onneksi kohta pääsee rauhoittumaan hetkeksi ennen vauvan syntymää, ehkä silloin on aikaa ja tilaa ajatuksille ja uusille suunnitelmille. Tuskin maltan odottaa joulukuun alkua.



Täällä Helsingissä ei vielä tule lunta, mutta kylmä on. Brrr. Tänään tekee mieli kääriytyä vilttiin, katsoa hyvä elokuva ja saunoa. Onneksi asiat ovat muuton jäljiltä jo melko hyvin järjestyksessä, ei ole enää mitään pakollista ja kiireellistä tehtävää. Pikku hiljaa sitten.



Lämpöistä sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille, ja tervetuloa uudet esikot! Hauskaa että saadaan uusia kirjoittelijoita meidän pinoon.



Frida75 rv 28+1

(Ja nyt kyllä kopioin viestin varmuudeksi talteen ennen lähettämistä!)





Vierailija

Rva Sukkula oli ansiokkaasti kommentoinut kaikkia vääryyksiä ja muita tapahtumia jo tuossa aikaisin niin en viitsi toistaa, mutta samoin ajattelin myös minä.



Masutuubeista sen verran, että töissä yksi tyttö niitä käytti ja hyvältä näyttivät. Oma ruumiinrakenne ja vaatteet eivät sallineet/edellyttäneet niitä, joten kokeilematta jäi, mutta siis suosittelen ns. jatkopalaa =)



Hui hirvitys, sehän on tosiaan jo ensi torstaina se tapaaminen. Täytyypä yrittää hieroa tuota nuppia, että muistan. Tuntuu niin kovin hataralta nykyään yläpää...



(.) porskuttaa vanhan kaavan mukaan, ei mitään erikoista. Pitäisi vissiin ruveta katselemaan sitä sairaalakassia mutta kun se ei tunnu mitenkään ajankohtaiselta niin ei keksi mitä sinne tunkisi - loppujen lopuksihan se taitaa olla vaan neuvolakortti, joka on tarpeellinen.



No nyt istumaan vielä hetkeksi telkan ääreen ja jos sitten vaikka nukkumaan. Huomenna mennään anopin synttäreille ja samalla saadaan vauvalle sänky, jonka anoppi on laittanut valmiiksi...



Vointeja kaikille 30+ mammoille!

Cindi ja Teuvo-Tellervo 37+6

Vierailija

...tyttö tuossa imee rintaa niin yritän tässä toisella kädellä kirjoitella samalla.



Kirsi10: Ymmärrän hyvin että v...taa. Itse kerroin vasta kun oli pakko. Onneksi meillä mies tuki päätöstä. Jos olisin kertonut niin tuskin olisin pääsyt uudelle asiakkaalle (olen konsultti) pariksi kuukaudeksi vaan olisin saanut polttaa saldot ja lomat. Kannattaa miettiä koska kertoa ja koska ei. sanoisin että ensin oma etu ja sitten vasta firman. Turha olla liian rehellinen tämän päivän työelämässä. Kyllä sitä piilosyrjintää on todella paljon.



Itseä v...tutti esimies, joka sanoi että ei firma mitään palkkaa maksa, kunnes selvisi palkanlaskennasta kun kyselin ihan toista asiaa että maksavatkin 3 kk palkan. Kerkesin jo saada kelan paperitkin joten eikö niihin pitänyt tehdä muutoshakemus. kyllä suututti.



Viikonloppuja kaikille!

j+beibi

Vierailija

No hei,



Täälläpä on ollut vakavaa juttelua sitten eilisen puolenpäivän. On ikävää, kun ihmiset eivät todellakaan ymmärrä pitää luottamuksellisia tietojaan luottamuksellisina. Mielestäni tuo Swheatien saama kohtelu oli kyllä todella törkeää! Loppujen lopuksi äitiysloma on yllättävän lyhyt aika, joten sen huonepaikan varaaminen sinulle olisi pitänyt olla ihan standardijuttu!



Ja Kirsi, taitaa Lene olla enemmän kuin oikeassa tilanteestasi. Ihan selkeästi sinua on stressannut enemmän kuin olet itse edes huomannut tuo raskautesi salailu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että esimiehesi olisi pitänyt käyttäytyä korrektimmin. Olisi ollut parempi, että työnhakuprosessi olisi käyty ihan reilusti ilman, että sinun raskautesi olisi vaikuttanut tuloksiin. Siinä olisit saanut tietää rauhassa mihin kilvassa olisit asettunut.

Ja olen edelleenkin sitä mieltä, että miehesi asenne on outo. " Saada valehdellen työpaikkaa..." ja *askat!!! Mistä ihmeen valehtelusta on kyse kun jätät vain jotain kertomatta. Ei raskautesi vaikuta pätevyyteesi! Ärsyttää tuo miehesi asenne ja saat täydet sympatiani!!!

Mutta nyt kun tilanne on se mikä se on, eli työpaikalla tietävät ja miehesikin saa tyytyväisenä myhäillä omaa sovinismiaan, niin on sinun todellakin aika keskittyä omaan napaasi! Lepää nyt ihan rauhassa itsesi kuntoon.



Ja noita tölväisyjä ihmisiltä kyllä tulee, Tutanna ja Lene. Muistan kuinka muutama tuttu oli jo aivan varma että olin raskaana 7 vuotta sitten, kun elimme exäni kanssa jo erokriisiä. Olin lihonut aika tanakasti ennen kuin uskaltauduin myöntämään itselleni ongelmat parisuhteessamme. Erokriisissä vuoden aikana laihduinkin sitten 16kg, joten saivat pitkän nenän kumpikin. Nyt kun sitten oikeasti olin raskaana ja juuri uudelleen naimisiin menneenä, eivät kumpikaan uskaltaneet sanoa yhtään mitään, ennen kuin kuulivat varmaa tietoa. Taisi olla aikamoinen opetus tuokin pojille!



Yksi miespuolinen tuttu puolestaan kommentoi loppukesästä kuultuaan raskaudestani, että olikin katsonut, että olenko lihonut. Tämä oli mielestäni aika hassu kommentti, sillä olen vieläkin melkein ½kg miinuksellla alkutilanteesta ja monet ystäväni ovat kommentoineet mm. kasvojeni kaventuneen raskauteni aikana. Mutta ehnkäpä tässä on kyseessä se, etteivät nuo miehet aina tiedä mitä oikein naiselle sanoa, kun kuulevat näitä uutisia. (Eivätkä näköjään kaikki naisetkaan, hehe!) On automaattisesti oletusarvo, että raskaana oleva nainen lihoo ja vatsa kasvaa heti kun on plussannut, eikös...



Juu, mutta omaan napaan kuuluu flunssailua. Täällä töissä on ollut flunssaa liikkeellä ja nyt se on kai saanut meikäläisenkin kiinni. Noh, tämä viikko on kyllä ollut fyysisesti todella rankka, kun illat ovat menneet reeneissä ja konserteissa. Eilisen konsertin jälkeen olin kyllä aivan puhki. Eikä äänikään ole ihan kunnossa yrittävän flunssan takia. Mutta haluaisin kovasti laulaa tuon Mendelsohnin Elias-Oratorion vielä tänään, kun tämä on nyt tavallaan se tärkeämpi näistä konserteista. Pitänee lähteä kotiin ajoissa ottamaan nokoset ja sitten kuudeksi sinne Tuomiokirkkoon.



Viikonlopputerveisiä kaikille!



RouvaSukkula & Astronautti (tasan 25)

Vierailija

Minäkin ajattelin pinoutua tänne, kun tilanteeni puolesta tänne sovin! Ajattelin aloittaa pienellä esittelyllä: olen 34-vuotias pk-seudulla asuva esikoistaan odottava äiti, 18. raskausviikko alkoi juuri. Olo on nyt oikein mukava, alkuraskauden hillitön väsymys ja rajut mielenalan vaihtelut (voi miesparkaa!) ovat muisto vain, nyt iloitsen raskaudestani ja tunnen itseni oikein energiseksi!



Elin 30-vuotiaaksi huonossa suhteessa, ja luulin, etten koskaan kokisi raskautta. Vasta eron myötä aloin toivoa lasta, ja silloin ei taas ollut miestä..Nykyisen mieheni tapasin puolitoista vuotta sitten, ja odotamme kummatkin perheemme uutta tulokasta innoissani! Ennestään perheeseemme kuuluu 2 koiraa.



Ajattelin jatkossa seurata tätä pinoa, mutta ensimmäiseen viestiin en nyt keksi enempää. Lähden huomenna viikon lomamatkalle, joten vähään aikaan ei ehkä tule minulta viestejä, mutta jatkossa sitten..

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat