Onko lapsista ja kulutuksesta jotain "asiantuntijatietoa"?

Vierailija

Mieheni kyseli aiheesta... Meillä on hieman erilaiset kulutustottumukset (mies on hyvin pihi ja harkitseva, minä hieman vähemmän). Tämä heijastuu myös lapsenkasvatusperiaatteisiimme, ja mellä on ollut aiheesta paljon keskustelua. (Lapsi on nyt 3 v.)

Kommentit (5)

Vierailija

Lapsiin, jo 3-vuotisiin, saa menemään ihan niin vähän tai paljon kuin haluaa. Jos ostaa muksun vaatteet kirpparilta tai kierättää muuten sukulaisten ja ystävien kesken, vuosittainen kokonaismeno on ihan kohtuullinen. Jos taas pitää olla kaikki kalleinta ja viimeisen muodin mukaista, niin kyllähän jo 3v:n kulutuslasku on huima. Joistakin turvallisuuteen liittyvästä ei tietenkään kannata tinkiä, kuten turvaistuin tai pyöräkypärä, mutta muuten luulisi jonkinlaisen keskitien olevan ok. Eli käytännöllistä ja kohtuuhintaista ja jos vielä kierrätettävät kelpaa, niin ei se loppusumma niin huimaksi kohoa. Miehet eivät varmaan aina tule ajatelleeksi, kuinka monenlaisia ja kuinka monta mitäkin vaatetta tommoinen pieni ihmisalku tarvitsee. Ei yhdellä ulkohaalarilla tai parilla vaatekerralla kovin pitkälle pötkitä, vaan niitä tosiaankin tulee ollaa useampi; joskin kohtuus tässäkin. Ehkö allaolevista nettisivuista löytyy apua.



Tilastokeskus: http://www.stat.fi/til/hin.html

MLL: http://vanhemmat.mll.fi/



ja onhan ne tyttöjen mekot niin ihania!



meme kera kahden pojan

Vierailija

Eli kyse ei ole siitä summasta, mitä lapseen satsaa (esim. vaatteista meille aika iso osa tulee käytettynä) vaan enemmän siitä, kuinka usein lapselle ostetaan leluja, kirjoja ja muuta "omaa" tavaraa, oli kyse sitten polkupyörästä tai parikymmentä senttiä maksavasta käytetystä pikkuautosta. (Vaatteita ei lasketa, koska ne ovat käyttötavaraa eivätkä edes juuri kiinnosta poikaa.)



Miehen mielestä lelu- yms. hankinnat pitäisi keskittää jouluun ja synttäreihin. Minä taas olen ollut sitä mieltä, että jos lapsi on minun kanssani esim. kirpputorilla tai kirjakaupassa ja itse olen ostanut vaatteen/ kirjan, hänkin saa jonkin pikkulelun tai lastenkirjan, kun kerran ostin itsellenikin jotain. (Tällaista sattuu aina silloin tällöin, ei kovin usein kuitenkaan.) Toisaalta olen valmis ostamaan myös sesonkitavaraa, esim. nyt kesällä on hankittu kaikenlaisia pikkujuttuja (frisbee, saippuakuplia, hiekkaleluja).



Pojalla on synttärit talvella, joten turhaan mitään kesäjuttuja silloin hankkii. Lisäksi minua ärsyttää, kun jouluna ja synttärinä taas lahjoja tulee monelta sukulaiselta, ja yksittäisestä lahjasta iloitseminen on rajallista. Mieluummin rajoittaisin vaikka joulu- ja synttärilahjojen määrää.



Miehen mielestä lapsi ei saa oppia, että kaiken voi saada mitä haluaa, että lahjoja tulee tämän tästä, että kulutus on kaikki kaikessa, että raha ratkaisee jne. Itse olen periaatteessa samaa mieltä, mutta meidän käsityksemme siitä, mikä on kohtuullista, vaihtelee. No joo, sitten taas mies olisi usein valmis ostamaan keksiä/ pullaa/ jätskiä, joiden suhteen minä olen tarkempi...

Vierailija

Me emme ole paljoakaan ostaneet lapsillemme leluja. Suurin osa on tullut lahjaksi just synttäreinä ja jouluna, sukulaisten tuliaisina. Meillä on ollut tapana ns. nyhjätä tyhjästä ei kerätä leikkimateriaalit kotiin tulevista pakkauksista.

Yhdessä vaiheessa keräsimme kaikki ruokien kartonki- ja paperipakkaukset, täytimme ne sanomalehdillä ja teimme lapsille tuvan nurkkaan kaupan. Siellä oli maito- ja piimäpurkit, sokeri- ja kahvipussit, kaurahiutalelaatikot jne. Todella pitkään tykkäsivät kauppaa leikkiä.

Kun kauppaleikki-innostus lopahti, purimme kaupan ja askartelimme laatikoista huonekalut nukkekotiin, teimme yhden ison avaruusaluksen ja siihen kaikenlaista kivaa.

Pahvilaatikoista on tehty leikkikeittiö, vene, tosi-TV, maja, leikkiakvaario jne. Kodista löytyvistä taskulampuista ja narunpätkistä tulee hurja salapoliisileikki, tai intiaanien kuutamoansat.

Kerran keräsimme McDonald'sista mukaamme kaikki "roskat". Täytimme hampurilaispaperit ja -laatikot, keräsimme tikkuja ranskanperunoiksi, vettä juomamukeihin. Pitkään meillä oli oma McDonald's ja roskat saivat aivan uuden elämän.

Emme siis ole oikeastaan tarvinneet valmiita leluja. Lapset ovat oppineet luomaan pienistä arkisistakin asioista hyvät leikit. Tänään he kaivoivat maahan vanhan salaattirasian ja täyttivät sen vedellä. Huomenna on suuri päivä, kun katsomme, mitä ötököitä ansaan on tullut.

filmi2005
Seuraa 
Liittynyt27.2.2006

Mä olen miettinyt ihan samaa, että onko oikein että lapsi saa jatkuvasti uusia tavaroita, vaikkain ne olisivat halpoja tuotteita kirppikseltä. Omassa lapsuudessani tavaran määrä oli ihan toista luokkaa. Enkä itsekään ole mikän "kuluttaja", omat vaatteenikin käytän ihan loppuun saakka. Mieluummin kulutuskriittinen. Aina ei kulutus ja käytettävissä olevan rahan määrä ole suhteessa toisiinsa.

Mutta toisaalta lapseni on ainut lapsi (vajaa 3-v.) jonka täytyy kotona kehitellä omat leikinsä, en aina ehdi ja jaksa leikkimään hänen kanssaan. Lapsi kasvaa ja kehittyy niin nopeasti, että hän tarvitsee uusia leluja uusien ikävaiheiden leikkeihin. Mielestäni hän tarvitsee polkutraktorin, saippuakuplat ja hiekkalaatikkolelut. Kuten myös talvella sukset, lusitimet, pulkan jne. vaikka Stadin talvessa niille ei ole paljon käyttöä. Lelut ovat välineitä, joiden avulla lapsi kasvaa ja kehittyy.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat